Olen 34v mies ja olen ollut avovaimoni kanssa yksissä reilu puolitoista vuotta ja meillä muuten menee hyvin mutta minua ja varsinkin avopuolisoani vaivaa minun vähäpuheisuus ja siihen tarvitsisin vähän neuvoja / vinkkejä.
Ajattelin kyllä mennä johonkin parisuhdeterapiaan mutta mietin myös että ei kai se maksa mitään jos täältäkin kysyy.
Ongelma on siis että en osaa puhua omista tunteista ja toinen rasittava ongelma on myös että keskeytän toisen tai sanon ihan jotain aiheeseen liittymätöntä mitä nyt mieleen tulee sillä hetkellä.
Se raivostuttaa itseänikin ja tulee aivan vaistomaisesti. Tuo tekee avovaimoni onnettomaksi ja ymmärrän hyvin sen mutta en tiedä miten korjaisin tuon.
Avovaimoni on aika tunteellinen ihminen ja puhelias ihminen mutta itse en jostain syystä osaa avautua. Kännissä toki painostuksen alla tulee puhuttua syvällisiä mutta se ei jostain syystä luonnistu muuten. Ei tule edes mieleen mitään syvällisiä asioita mistä puhua.
Olen aika objektiivinen ihminen. Jos lämmitän saunaa niin mietin sitä, jos teen ruokaa niin mietin sitä. Ei minulla tunnu olevan mitään "sisäistä salaista maailmaa" minkä voisin jakaa. Puhun työasioista ja kaikenmaailman asioista mutta en osaa itsestäni puhua.
Avovaimosta tuntuu kuin olisi vieraan kanssa kun ei tunne minua. En tiedä mitä kertoisin. Olen kyllä kertonut elämäntarinani juurta jaksaen mutta senkin niin että se ei juuri itsessänikään herätä mitään tunteita vaikka myrskyisä ja tapahtumarikas elämä takana.
Saatan olla tuntitolkulla hiljaa ja keskittyä johonkin asiaan. Vaikka tekisimme jotain asiaa yhdessä niin keskityn itse asiaan enkä höpötä samalla mitään muuta.
En välitä muiden ihmissuhde sotkuista eikä minua kiinnosta puhua niistä. En pidä juoruista enkä lue mitään sen alan lehtiä kun taas avovaimoani kiehtoo tuollaiset asiat.
En ymmärrä miksi tuollaiset edes kiinnostavat koska en halua että minunkaan parisuhdetta puitaisiin muualla selkäni takana. Tämä kerta lienee ensimmäinen kun ilmaisen muualle jotain suhteestani.
Usein iltaisin sängyssä huomaan että avovaimoni on vierellä ja katselee minua kysyvä katse silmissä. En oikeasti tiedä mitä minun pitäisi kertoa. Sanon toki miten paljon välitän mutta se jää siihen.
Olen kuitenkin onnellisempi kuin koskaan aiemmin olen ollut enkä halua että tämän takia suhde menee karikolle.
Haluan tosissani tehdä töitä tämän eteen mutta en tiedä miten aloitan.
Ehdotuksia?
Ajattelin kyllä mennä johonkin parisuhdeterapiaan mutta mietin myös että ei kai se maksa mitään jos täältäkin kysyy.
Ongelma on siis että en osaa puhua omista tunteista ja toinen rasittava ongelma on myös että keskeytän toisen tai sanon ihan jotain aiheeseen liittymätöntä mitä nyt mieleen tulee sillä hetkellä.
Se raivostuttaa itseänikin ja tulee aivan vaistomaisesti. Tuo tekee avovaimoni onnettomaksi ja ymmärrän hyvin sen mutta en tiedä miten korjaisin tuon.
Avovaimoni on aika tunteellinen ihminen ja puhelias ihminen mutta itse en jostain syystä osaa avautua. Kännissä toki painostuksen alla tulee puhuttua syvällisiä mutta se ei jostain syystä luonnistu muuten. Ei tule edes mieleen mitään syvällisiä asioita mistä puhua.
Olen aika objektiivinen ihminen. Jos lämmitän saunaa niin mietin sitä, jos teen ruokaa niin mietin sitä. Ei minulla tunnu olevan mitään "sisäistä salaista maailmaa" minkä voisin jakaa. Puhun työasioista ja kaikenmaailman asioista mutta en osaa itsestäni puhua.
Avovaimosta tuntuu kuin olisi vieraan kanssa kun ei tunne minua. En tiedä mitä kertoisin. Olen kyllä kertonut elämäntarinani juurta jaksaen mutta senkin niin että se ei juuri itsessänikään herätä mitään tunteita vaikka myrskyisä ja tapahtumarikas elämä takana.
Saatan olla tuntitolkulla hiljaa ja keskittyä johonkin asiaan. Vaikka tekisimme jotain asiaa yhdessä niin keskityn itse asiaan enkä höpötä samalla mitään muuta.
En välitä muiden ihmissuhde sotkuista eikä minua kiinnosta puhua niistä. En pidä juoruista enkä lue mitään sen alan lehtiä kun taas avovaimoani kiehtoo tuollaiset asiat.
En ymmärrä miksi tuollaiset edes kiinnostavat koska en halua että minunkaan parisuhdetta puitaisiin muualla selkäni takana. Tämä kerta lienee ensimmäinen kun ilmaisen muualle jotain suhteestani.
Usein iltaisin sängyssä huomaan että avovaimoni on vierellä ja katselee minua kysyvä katse silmissä. En oikeasti tiedä mitä minun pitäisi kertoa. Sanon toki miten paljon välitän mutta se jää siihen.
Olen kuitenkin onnellisempi kuin koskaan aiemmin olen ollut enkä halua että tämän takia suhde menee karikolle.
Haluan tosissani tehdä töitä tämän eteen mutta en tiedä miten aloitan.
Ehdotuksia?
