G
Guest
Vieras
Parisuhteessa on useita ongelmia, kovia kolhuja. Historia on kova. Olen saanut sieluuni hirveästi arpia, joiden paranteluun ei riitä vain yksin mietiskely. Olen rikki. Yrittänyt puhua avopuolisolle,mutta hän ei kykene keskusteluun. Haluaa tulla lähelle ja yrittää että kaikki on kuten ennenkin. Tuntuu osin että hän vain odottaa että jätän hänet , koska hän tietää nyt sen että sekin mahdollisuus on suuri. Olen aina ollut itsestäänselvyys hänelle. Olen kokenut olevani ilmaa usein ja jäänyt paitsi normaalista parisuhteesta. Miten voinkin olla näin surullinen ja vakava. Ennen tunsin olevani hyvä itsetunnoltani , nyt minut on vaan poljettu alas. Mitä olen nyt- en ainakaan kokonainen ihminen. Sinne on pitkä matka ja keinot kadoksissa.Onnellinen olen ollut aina itseni kautta, tehnyt asioita joista nautin ja toiselle samalla tapaa. Nyt on onni ja vahvuus kadonnut. avopuoliso on imenyt minut kuiviin.