T
tytönjapojanmamma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Helsingin Äiti:Meidän poika aloitti 2,5 vuotiaana puheterapian, koska sanoja oli "mamma" ja "titti". Nyt poika täytti kesällä 5 vuotta ja hänellä on erittäin vaikea dyspraksia, eli puheterapiassa käy seuraavat 5 vuotta kaksi kertaa viikossa, yksityisellä käydään Kelan maksamana.
Nyt ilmeni, että pojalla on myös muita vaikeita kielellisiä ongelmia, tulivat esille kun poika kasvaa, ja ne ennustavat erittäin vaikeita lukihäiriöitä. Täällä on tämä äiti parkunut ja itkenyt, surrut ja murehtinut että miten poika pärjää. Rankkaa tämä vammaisen lapsen äitinä oleminen on, vaikeinta on varmaan tuon lapsen sääliminen... (Enkä nyt tarkoita että olen maailman ainoa vammaisen lapsen äiti!)
Sitten ajattelin että pojasta voisi tulla poliisi. Hehän kulkevat pareina, ja sanotaan että toinen heistä osaa kirjoittaa ja toinen lukea, että jos poika oppisi edes jompaa kumpaa vähän, niin pärjäisi hyvin
Eli tsemppiä kaikkien puheongelmaisten äideille, työtä kuntouttaminen vaatii ja kaikki apu otetaan iloiten vastaan! Ja tsemppiä kaikille pienille, hehän sen työn tekevät!
koittakaa elää ja nauttia tästä hetkestä ja laittaa murheet hetkeksi sivuun. Murehtiminen ei auta lasta. Jos olette tiedostaneet ongelman ja teette sen hyväksi jotain, niin se riittää, muuta ei voi. Ja kukaanhan ei koskaan tiedä tulevaisuudesta, kenen tahansa elämä voi lähteä väärille teille, vaikka olisi miten hyvät "kortit" saanu. Olen nähnyt.