Puheen viivästymä

haluatko kertoa minkälainen teidän poika muuten on? Arjessa ja sillein. Miten koulu menee, harrastaako jotain? Miten sujuu kotona? Mikä pojalle on vaikeaa..jne? Kovasti kiinnostaa kun meillä on (luultavasti) autistinen poika, ikä vasta2v. Tunnut tosi positiiviselta ihmiseltä ja kun olen kuullut aika paljon vain ongelmista autistisilla (no toki niitä onkin, ei sillä). Niin ja onko teillä muita lapsia ja miten ne on suhtautuneet.

No tuli nyt vaan mieleen, että olisko pitäny sittenkin laittaa y-viestiä, vai mitä?

nyt vasta huomasin tän viestin,laitan sulle yv:tä joku päivä ku ehin!

 

Olisi kiva vaihtaa ajatuksia teidän kanssanne yksityisemminkin! Jos olette samaa mieltä niin laittakaa yv:tä tulemaan :flower:

nyt vasta huomasin tän viestin,laitan yv:tä joku päivä ku ehin!

 

Onko kellään tietoa, että koskeeko mikään hoitotakuu tai vastaava säädös puheterapiaa? Eli kun lähete puheterapiaan on saatu niin miten pian sinne pitäisi päästä?

Meillä tällä hetkellä se tilanne, että ollaan oltu nyt pikkusen päälle kolmevuotiaan poikamme kanssa neuvolan lähetteellä jonossa puheterapiaan viime maaliskuusta lähtien. Viime lokakuussa kolme vuotis neuvolan jälkeen käytiin lastenlääkärillä, joka lähetti puheterapiaan lausunnon, jonka mukaan meidän pitäisi pikaisesti päästä puheterapiaan. Noin kuukauden kuluttua tuosta lääkärillä käynnistä soitin puheterapiaan, josta sanottiin suoraan, että luultavasti menee syksyyn 2008 ennenkuin pääsemme edes ensimmäiselle käynnille, koska heillä on niin pitkät jonot. Neuvolasta kehottavat vain pommittamaan puheterapiaan, koska kuulemma ne pääsevät jonon ohi jotka eniten huutavat. No, näinhän se varmaan on, mutta ei sekään nyt oikein oikelta tunnu. Odottelen vielä paikkakuntamme potilasasiamiehen kannanottoa tähän ennenkuin uudestaan otan yhteyttä puheterapiaan.

Lastenlääkärin diagnoosi meidän pojasta oli, että hänellä olisi "vain" viivästynyt puheen kehitys eli ei löytänyt autistisia tms. piirteitä hänestä. Lisäksi tässä nyt viimeisten kuukausien aikana pojan puheen kehityksessä on tapahtunut jonkinlaista edistymistä. Eli hänelle on tullut edes jonkunlaista yritystä toistaa sanoja ja yrittää ilmaista itseään sanallisesti. Mutta ymmärrettäviä sanoja ei vielä juurikaan ole. Olen nyt tällä hetkellä äitiyslomalla ja poikamme on kotihoidossa.

 

Onko kellään tietoa, että koskeeko mikään hoitotakuu tai vastaava säädös puheterapiaa? Eli kun lähete puheterapiaan on saatu niin miten pian sinne pitäisi päästä?

Meillä tällä hetkellä se tilanne, että ollaan oltu nyt pikkusen päälle kolmevuotiaan poikamme kanssa neuvolan lähetteellä jonossa puheterapiaan viime maaliskuusta lähtien. Viime lokakuussa kolme vuotis neuvolan jälkeen käytiin lastenlääkärillä, joka lähetti puheterapiaan lausunnon, jonka mukaan meidän pitäisi pikaisesti päästä puheterapiaan. Noin kuukauden kuluttua tuosta lääkärillä käynnistä soitin puheterapiaan, josta sanottiin suoraan, että luultavasti menee syksyyn 2008 ennenkuin pääsemme edes ensimmäiselle käynnille, koska heillä on niin pitkät jonot. Neuvolasta kehottavat vain pommittamaan puheterapiaan, koska kuulemma ne pääsevät jonon ohi jotka eniten huutavat. No, näinhän se varmaan on, mutta ei sekään nyt oikein oikelta tunnu. Odottelen vielä paikkakuntamme potilasasiamiehen kannanottoa tähän ennenkuin uudestaan otan yhteyttä puheterapiaan.

Lastenlääkärin diagnoosi meidän pojasta oli, että hänellä olisi "vain" viivästynyt puheen kehitys eli ei löytänyt autistisia tms. piirteitä hänestä. Lisäksi tässä nyt viimeisten kuukausien aikana pojan puheen kehityksessä on tapahtunut jonkinlaista edistymistä. Eli hänelle on tullut edes jonkunlaista yritystä toistaa sanoja ja yrittää ilmaista itseään sanallisesti. Mutta ymmärrettäviä sanoja ei vielä juurikaan ole. Olen nyt tällä hetkellä äitiyslomalla ja poikamme on kotihoidossa.

Me pääsiin kyllä jo tässä kuussa vaikka marraskuussa aikaa itse tilasin sekä terveyskeskuksen ja perheneuvolan puheterapeutilta. Perheneuvolassa käytiin 16 päivä. NYt maanantaina mennään uudestaan. Täälläpäin siis itse piti aika varata ei tullut lähetettä neuvolasta. Eikä siis tarvittu. Tyttö täyttää siis 3v maaliskuussa.

 

Moi, meillä pian 4-v tyttö, jolla dyspraksia ja toimintaterapia aloitettu viime lokakuussa, samoin päiväkoti, jossa käytössä tukiviittomat ja kuvat, alkoi kolme päivää/vko-systeemillä lokakuussa. Puheterapiaan saatiin lähete eurogilta viime huhtikuussa ja tuolloin pt sanoi että aikaisintaan 10/08 saattaisi aloittaa puheterapian. Perusteli sitä sillä, että on niin paljon noita kouluunlähteviä, jotka ensisijaisia. Minä olen se äiti, joka melkein polvillaan rukoili aikaa pt:lta ja perustelin sitä sillä, että tyttärellemme on tiedossa pitkä pt ja jos vielä odotetaan sinne, että on näissä kouluunlähtijöissä, niin huhhuh. Pt lupasi sitten syyskuussa 07 tehdä kolme kerran arvion. Ja tekikin jolloin dyspraksia tuli diagnoosiksi ja lupaus aloittaa pt kerran viikossa alkuvuonna 08. Vielä ei ole kuulunut mitään. Kävimme viime vkolla foniatrilla, joka kehoitti hakemaan kelalta hoitotukea, perusteena se, että jos käytössä on sekä viittomat että kortit niin olisimme oikeutettuja korotettuun hoitotukeen.Hakemukseen on laitettava kaikki miten puheenviivästymä näkyy arjessa esim. yötä myöten tehtyihin kuvakortteihin mennyt aika, äidin tai isän toimiminen tulkkina ym ym. JA lisäksi jos kela myöntää hoitotukea, niin tämä toimii mahdollisuutena päästä KELAn kuntoutuksen piiriin, jolloin esim puheterapiamaksusitoumus on pitkäaikaisempaa ja voi toteutua esim kahdesti viikossa. Saatiin puheterapeutilta myös suositus saada tukiviittomien kotiopetusta 40 h ja se alkaa meillä tällä viikolla. Mikäänhän ei ole maksanut meille mitään tähän saakka mutta foniatri oli sitä mieltä, että kelan tukea kannattaa silti hakea.

Ja tuo päiväkodin aloitus on tehnyt todella hyvää tytöllemme. Hän on reipastunut ja omaksunut viittomiakin melkein kuin vahingossa. Harkitse sitäkin vaihtoehtoa. Olen itse kotona 1-v pikkusiskon kanssa. Tsemppiä ja jaksamista kaikille :flower:

 

Tuota samaa minulle on moneltakin eri suunnalta sanottu, että täytyy vain vaatia, kinua, rukoilla ja mitä muuta tahansa, että saataisiin aika puheterapiaan jonon ohi. Näinhän se täytyy nyt varmaan tehdä, kun tuntuu että ei asiat muuten etene oikein mihinkään suuntaan.

Meillekin kerrottiin neuvolasta ja lastenlääkärikin puhui siitä, että jossain tapauksissa kotihoidossa oleva lapsi laitetaan päiväkotiin puheenkehityksen nopeuttamiseksi. Mutta tähänkin siis tulisi aloite puheterapiasta, kunhan vain sinne joskus päästäisiin.

Meille syntyi viime heinäkuussa toinen lapsi ja yksi syy monien joukossa siihen, että esikoisemme aluksi jatkoi kolmena päivänä viikossa vanhassa hoitopaikassaan perhepäivähoitajalla oli just tämä puheen kehitys. Lapsemme jäi kuitenkin viime lokakuussa kotiin, koska hoidossa käynti tuntui vain pahentavan mustasukkaisuutta pikkuveljeä kohtaan ja toisaalta minä äitinä koin lapsen hoidossa käynnistä huonoa omaa tuntoa.

 

Moi taas, tulin pikapikaa vilkaisemaan tätä palstaa ja ajattelin nyt saman tien kertoa vähän meidänkin taustasta. Eli meidän tytöllä oli 2-v n 10 sanaa, joista osa ihan selviä, sitten vaan vähitellen alkoivat hävitä. Ja sitten ku odotin tätä toista lastamme, jouduin kahdeksi kk:ksi keskosehkäisyyn eli sairaalaan ennen vauvan syntymää. Sinä aikana hävisi kaikki sanat tytöltämme. Neurologi arveli että saattaa olla traumaattinen kokemus ja siksi puhe hävisi, tiedä nyt häntä. Meillä kun hain pk-paikkaa, niin kirjoitin hakemukseen että mielestämme JA neurologin mielestä pk-paikka edistäisi puheen omaksumista, meillä ei siis ollut mitään lauauntoja lääkäriltä. Pienellä paikkakunnalla näköjään saatiin hyvin lapsemme sellaiseen pk:iin joka hänelle hyväksi.

Ja hei ymmärrän täysin tuon että otitte lapsenne pois hoidosta. Meillä minä olin juuri se, joka halusi taiteilla kotona isosiskon ja pikkuvauvan kanssa kun pelkäsin hoitoonviemisen vielä pahentavan taantumista tms. Mutta kun pikkusisko tuli 9 kk vanhaksi, uskalsin perustella itsellesi tuota puheenkuulemisen tärkeyttä ym. Ja hyvin on mennyt =) . Sanoja ei vielä tule, ei sinne päinkään mutta reippautta senkin edestä.

 

Täällä myös meidän perhe, jossa pojalla puheenviivästymää. Aloittaa ensi kuun alussa puheterapian ja suunnitteilla on varhaistettu esiopetus. pojalla on ikää reilu 3.5 vuotta, sanavarasto kasvaa päivittäin ja nyt on n. 100 käytössä. Eilen oppi laskemaan viiteen ja voitte uskoa kuinka onnellisia olimme. :heart: On tämä ollut rankkaakin välillä, muiden vanhempien reaktiot, joista pitäis olla välittämättä, mutta se tuijotus porautuuu niin läpi sydämeen, et itku välillä meinaa päästä. :'( Vaikka itse ollaan todella positiivisesti suhtauduttu ja viimeiseen asti odotettiin, että puhetta tulisi ilman ulkopuolista apua ja odotetaan kyllä vieläkin, pientä toivoa ainakin pidetään yllä, että kouluun mennessä jäis vaikeudet pois. Mutta sukulaiseten ja tuttavien reaktiot on kamalia joskus, aivan kuin muuten fiksussa ja kiltissä pojassamme olisi jotain pahasti vialla. Hän on vain niin monesti väärinymmärretty, että näyttäähän se ulkopuolisten silmissä vaikka mille, kun pieni suunsa aukaisee ja puhe ei tule normaalisti. Ei vain viitsisi jokaiselle kailottaa asioistamme... Päiväkotipaikkaa haemme syksyksi, kotihoidossa on ollut ja arvaatte varmaan, miten tämä äiti siitäkin jo syyllistää itseään. :'( En vain voi olla jossittelematta, että mitäs jos olis ollut pienestä saakka hoidossa.. tms. Olisko tältä vältytty!?
Kerhossa hän käy kerran viikkoon ja hienosti on mennyt, on niin huomaavainen ja kiltti siellä, kotona nyt esittää ja uhmaa riittää, kuten muillakin ikäisillään varmasti.
Mä aion nyt kysyä puheterapeutilta saatetta päiväkotihakemukseen,että poika varmasti saisi syksyksi paikan.
Mutta ihanaa on toisaalta huomata, että tämän asian kanssa ei ole yksin. :hug:
Miten teillä isovanhemmat on ottaneet asian? Mieheni vanhemmat ovat todella tukeneet, kun heillä on omakohtaista kokemusta asiasta, kun miehen veljeä käytettiin tutkimuksissa aikoinaan, vajaan neljän oli ku aloitti puhumaan vasta. Eli tuokin voisi mennä suvussa ehkä jos ajattelee noin pitkälle taas. Mutta minun vanhemmat eivät asiaa oikein ymmärrä/sulata. Äitikin tuumas vain, et elämäähän se on ja oli todella vaisu. Mitään kannustavaa ja positiivista ei sanonut. Hänestä olemme kai huonoja vanhempia, kun emme aikaisemmin vaatineet suuria tutkimuksia ja vieneet lääkäriin, ja koko idea oli muka hänen, kun hänen paapatuksen jälkeen minä soitin ajan puheterapeutille, viikkoa ennen joulua ja puhe oli neuvolan kanssa mennä, kun poika on 3,5 v, joka joulun aikaan tuli täyteen. Nyt on äitini tuumaillut vain myös sitä, että hyvä ku veitte sinne ettei vaan pahemmaksi mennyt, ööö.. Juu eihän me oltais mentykään, niinhän se olikin. :kieh: Eikä ymmärrä selvä puhetta äitinikään, kun yritän selittää oikean laidan asioista. Tulipa teille tässä vuodatusta.. Nää on kai sellaisia tilanteita joissa tulee syyllistettyä välillä itseään pienimmästäkin, vaikkei varmaan tarvis. :ashamed:

Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää ja jaksamisia! :hug:

 

Tosi kurjaa kuulla Kielo81, että sinun vanhemmat eivät osaa yhtään fiksummin asiaan suhtautua. Kyllä minä ainakin olen meidän tilanteessa itseäni, omaa käyttäytymistäni äitinä ja jopa omaa puhetapaani niin paljon miettinyt ja pohtinut missä olen tehnyt väärin, kun ei lapsi ala puhumaan, ja itseäni tilanteen takia syyllistänyt. Jos tässä vielä ihan lähimmät sukulaiset olisivat voimallisesti meitä tästä syyllistäneet, niin aika suossa olisin varmasti rämpinyt omien tunteitteni kanssa. No, onneksi meillä isovanhempien suhtautuminen on ollut kärsivällistä. He jaksavat lapsemme kanssa touhuta ja innostua hänen selostuksestaan vaikka eivät välillä pysy yhtään hänen "puheessaan" mukana. Lähinnä meillä suhtautuminen on ollut ´kyllä se puhe sieltä alkaa tulemaan´-tyyppistä ei nyt vähättelevää, mutta vähän semmosta asian kintaalla viittaamista. Ehkä sitä itsekin on mennyt tuohon ajatusmaailmaan mukaan, koska en ole voimallisemmin aiemmin yrittänyt aikaa puheterapiaan saada. Toisaalta meidän perheen ja lapsemme elämässä on viimeisen vajaa vuoden aikana tapahtunut isoja muutoksia (muutto, vauvan syntymä, hoidon lopettaminen, kuivaksi opettelu) ja suuria tunteita (mustasukkaisuus pikkuveljestä ja uhmaikä, että jotenkin olen myös ajatellut, että ei hän nyt ole ehtinyt opetella puhumista. No, nyt loppuvuodesta kun puhetta pikkusen alkoi tulla ajattelin, että ehkä ne hanat nyt sieltä aukeavat, mutta nihkeältä se edelleenkin vaikuttaa. Viimeiset puolitoista vuotta ainakin olen hokenut, että en epäile etteikö lapsemme opi puhumaan ja siinä vaiheessa kun lähetteen puheterapiaan saimme niin ajattelin, että mennään nyt siellä käymään, jos tilanne on vielä samanlainen kun kutsu tulee. Mutta nyt kun asiat pitkittyvät ja pitkittyvät niin on alkanut tuntua siltä, että jos lapsemme ei mitään apua pikkuhiljaa ala saamaan niin puheen viivästymisen aiheuttamat häiriöt alkavat vaikuttamaan ei vain hänen ulosantiin vaan sosiaalisiin suhteisiin myös.

Voimia vain kaikille ja toivotaan, että ne pikkuiset sanaiset arkut sieltä aukeavat :hug:

 

Hei taas! Tästä onkin tullut kiva paikka pistäytyä aina välillä kun tälläista vertaistukea ei ihan läheltä ole löytynyt. Tuli mieleen tuosta muiden suhtautumisesta, että meillä minä huomasin tuossa jo ennen kahta ikävuotta että hidasta ainakin, jos ei jo epänormaalin hidasta ole tyttäremme kehitys ja jotenkin aina mainitsin siitä isovanhemmillekin kun hoputtivat tyttöä että Nyt vaan alat kävelemään, tai puhumaan tms. Sanoin että jospa tässä olisi kehityksen viivettä.. Mieheni vanhemmat eivät hyväksyneet sitä lainkaan. Kun sitten kolme-v syntymäpäivän jälkeen sain tyttöni puheenviiveen vuoksi neurologille ( se on täällä päin käytäntö, jos sanoja on ollut ja ne hävinneet, tällöin suljetaan pois mm eräs epilepsian muoto) niin isovanhempien reaktio oli tyrmäävä. Heidä mielestään kunhan hössötettiin. Ja vielä kun neurologi, tai sitten myöhemmin toiminta- ja puheterapeutit ym asiantuntijat ovat todellakin olleet sitä mieltä, että dyspraksiaa on, ja hivenen ylivilkkauttakin huomanneet, niin kyllä poikkeuksetta ensimmäiset kommentit heiltä liittyy siihen, että onkohan edes pätevä ammattilainen- ja tunteekohan edes lasten kehitystä... ja vääriä diagoosejahan nuo ammattilaiset meidän lapselle on antaneet ihan yhtenään - liekö salaliitto heillä . Siis miehen vanhemmat elävät vielä kieltäen kaiken. Kun sitten tuossa syksyn mittaan ovat jotain alkaneet hyväksyä, sen jälkeen kun pidimme heille palopuheen viittomien ja kuvakorttien käytöstä, että niiden käyttöä pitää KANNUSTAAAAAA!!, niin kuulosti siltä, että eihän me olla tehty mitään oikein lapsen kehityksen tukemiseksi. Että nyt teette nii ja teidän on tehtävä näin ja ainakin muutettava isompaan kaupunkii kun siellä on asiantuntevat ihmiset.Viimeistään sitten kun koulu alkaa niin ei ole täällä asiantuntemusta....Ärsyttävää!!!! Minä kun kuulun siihen ryhmään ihmisiä, joille on tärkeitä löytää SE ammattilainen, jonka kanssa tyttömme viihtyy ja mahd kehittyy, ei suinkaan ISON KAUPUNGIN ASIANTUNTIJAA. Niin, ja kenellekään ei tästä lapsemme tilanteesta saisi puhua heidän mielestään, ovatkohan kertoneet jotain muuta kuin miten asiat on tai en tiedä. Ja ihan hirveästi heitä ärsyttää jos joku isovahempi "kehuu ihan älyttömästi kun hänen lapsenlapsi jo puhuu ja vaikka mitä" eli jonkinlaista häpeääkin tässä on. Eli tukea ei tuolta suunnalta ole tullut kovastikaan mutta sitten taas on löytynyt yllättäen kavereita, joista on löytynyt ihanalla tavalla ymmärrystä ja juttukaveria kun sitä on tarvinnut. Kullan arvoisia nämä ihmiset!! Saa välillä itkeä kun epätietoisuus tai paha mieli näistä isoista haasteista omalle lapselle painaa liikaa, ja muutenkin jutella, mukaviakin :flower: Ja minulta ei ole pois että tuttaviemme lapset kehittyvät normaalisti ja heidän vanhempansa on siitä iloisia, niin minäkin olen heidän puolestaan. Meidän elämässä tälläiset asiat on käytävä läpi ja sitähän me teemme, joka päivä jotain oppien.

Tsemppiä kaikille ja iloisia ajatuksia :flower:

 

Meillä nyt 4 v 7 kk vanha poika. Aikoinaan 2,5 vuotiaana päiväkodista kehoittivat ottamaan yhteyttä neuvolaan kun ei puhu. Psykologi arvioi ja sanoi että odota 3 v. neuvolaan. En ihan malttanut odottaa, joten tilasin lääkärille ajan, joka kirjoitti sitten lähetteen puheterapiaan keskussairaalaan. Eka aika saatiin 3 vkoa tästä ja sitten alkoi 3 v. pojan kuskaaminen 2 -3 krt/kk keskussairaalan puheterapeutilla. Tätä vaihetta kesti reilun vuoden. Nyt toukokuussa todettiin edistymistä tapahtuneen hurjasti ja seuraava käynti oli elokuussa. Tällöin hänelle tehtiin 4v. testi ja oli sen hienosti suorittanut. Seuraava aika on sitten 5 v. synttäreiden jälkeen. Korvatulehduksia oli aikoinaan muutama, mutta muuten on ollut perusterve poika ja vauhtiveikko oikein. Sanonkin että puhe jäi kantapään alle. Meillä mietittiin kuvien ja tukiviittomien käyttöä, kuvia päiväkodissa käyttivätkin vähän, mutta onneksemme sitten puhetta alkoi tulla. Poika tykkää käydä puheterapiassa ja se varmaan onkin omalta osaltaan auttanut asiaa. Vielä puhe on epäselvää ja kaikki kirjaimet eivät tule mutta hyvin edetään.

Nykyisin kiinnitetään asiaan huomiota aikaisemmassa vaiheessa, joka on sinänsä hyvä kun muuten pienessä kunnassa kyläkouluille ei oikein saada avustajia ja näin pyritään edesauttamaan että lapsi pärjäisi normaalissa opetuksessa.

Meillä tämän kirjoituksen jälkeen käytiin toimintaterapeutin arviossa ja motoriikassa on kehittämistä. Nehän kulkevat käsi kädessä puheen kanssa. Nyt on siinäkin hienosti edistytty.

Nyt marras-joulukuussa tehtiin psykologin testit ja ihan on ikäluokan mukaiset arvot. Kirjaimia korvaa vielä ja epäselvää on mutta asia tulee selväksi eli siltä osin kommunikointi onnistuu. Suurin haaste tulee olemaan se miten saada poika pysymään paikallaan. Onneksi eskarissa on enemmän vapaata toimintaa ja kun tulee isompi ryhmä niin varmaan on oma opettajakin. Olen tästä asiasta keskustellut rehtorinkin kanssa.

Sen tiedän että esim. Savonlinnassa on pulaa lasten puheterapeuteista ja uusia aikoja ei meinaa saada. Meillä seuraava käynti kun poika täyttää 6 v. Viimeksi palaveri olikin päiväkodissa jossa puheterapeutti oli mukana ja talvella taitaa tulla aika vielä toimintaterapeutillekin eli tekee tilannekartoituksen. Lääkärissä käytiin keväällä ja ei katsonut aiheelliseksi mitään lisätutkimuksia ja ADHD diagnoosia ei voikaan vielä tehdä.

Tsemppiä vaan kaikille ja Hyvää Uutta Vuotta!

 

ihanaa ku teil on samanlaista! meillä tyttä on vast 2,5v mut ollaan jo jouduttu puheterapiaan 1xkk,ei ole mun mielestä ollu mitään ihme hyötyä, viimeks otettiin pari tukiviittomaa-syö-juo-tyyliin. tyttö on tosi keterä ja juttelee viimeisiä tavuja pääosin, ehtii niinku loppuun mukaan. nyt on alkanut laittamaan paria sanaa peräkkäin-isi tulee-
mua itseä vielä vähän ahdistaa tää puheen kehityksen viivästys. sanoja on meillä yli 70 mitä on sanonut, ei ne kaikki ole käytössä,aika samoja sanoja käyttää. ja se että sanoo naisia äideiksi ja miehiä isiksi, nolottaa ku sanoo kavereiden vanhempia äideiksi ja isiksi.
mä en jaksa jutella tyhjänpäiväsiä puistossa yksilöllisistä kehityksistä, tuntuu että siit tulee vaan isompi ongelma ku alkaa ns.puolustautumaan
ollaan tosi rauhassa tehty juttuja ja tytön nähden ei stressata puheesta. mäkin oon miettiny että mitä teen väärin ja on kotihoidossa mut ollaan kyl kavereidenkin kanssa ettei olla vaan oman perheen kesken aina.

 

ja tosiaan että ku meidän tyttö on viel niin pieni!
onhan se hyvä päästä tietty ajoissa asian hoitoon... huomaa että tyttö jää leikkien ulkopuolelle pihalla ku ollaan isompien kanssa ja se raasu hymyilee vaan ja menee sitte keinumaan :'( tai sit jos muut ajaa sen pois niin itkee tosi paljon. sydäntä raastaa....tai sitte alkaa riehumaan ja juoksemaan niin siinä ei tarvii puhua...
on aika helposti itkevä tyttö muuten, onko teillä samanlaista?

 

Meillä pojan eläminen ja kommunikointi on helpottunut paljon kun puhe alkoi sujumaan. Sitä ennen saattoin nykäistä toista että se huomaa hänellä olevan asiaa ja toinen lapsi saattoi luulla että se kiusaa . Hoitotädit tämän kyllä ymmärsivät ja siellä otettiin päikkärissä tavaksi että kun poika sanoi tai teki jotain uutta niin kaikki hurrasi. =) Eli saatiin ryhmä tukemaan poikaa ja se on musta hienoa ja hyvin onkin nyt jo mennyt. Tosin tempperamenttinen on kyllä, kene lie tullut

 

Eilen kävimme Taysissa foniatrilla ja ei oikein foniatrin ja pojan yhteistyö alkanut toimia :/ Poika näytti tempperamenttisen ja omaehtoisen luonteensa ja foniatrilla oli pinna selkeästi kireällä.
Foniatri oli sitä mieltä että pojan tilanteessa on enempi kyse autismista jonka oire dysfasia on kuin pelkästä dysfasiasta. Lupasi kuitenkin kirjoittaa lausunnon jolla pääsemme hakemaan kelan etuuksia ja puheterapiaa. Lupasi myös että kuntoutusohjaaja, psykologi ja toivottavasti myös neuropolin edistaja tulevat tutustumaan poikaan päivähoidossa ja kotona. Ilmeisesti kuntoutusta tullaan jatkossa koordinoimaan neurologian poliklinikan kautta.
Vähän tyhjä olo mutta eikähän se tästä...

Ahaa

 

Se oli se digiloikka