Puheen viivästymä

Meidän poika täytti juuri kaksi, eikä puhu vielä yhtään sanaa. Omia sanoja on, esim pappa (tällä ei kuitenkaan tarkoita pappaa) ja tavuja sanoo. Olen alkanut epäillä, josko pojan kuulossa on jotain vikaa, mutta toisaalta tuntuu, että poika kyllä kuulee sillon kun haluaa kuulla. On luonteeltaan todella meneväinen ja omapäinenkin, eli jos joku asia ei kiinnosta, poikaa on vaikea siihen houkutella. Mitenkähän näin pienellä voidaan kuuloa tarkkaan tutkia, kun toki tiedän , ettei poika kuuro ole ja toisaalta onko epäilykseni aivan turha? Mutta kuitenkin tämä vaivaa, eli ajattelin neuvolassa nyt puhua tästä kun menemme. Poika on sairastanut useita korvatulehduksia, jotka kyllä ovat parantuneet antibiooteilla, mutta nytkin lääkäri sanoi, että korvassa näkyy tulehduksen "jälkiä", mutta ei varsinaista hoitoa vaativaa tulehdusta. Nyt tämä asia huolettaa ja olisin todella kiitollinen jos jollakulla on kokemuksia kuulonalenemasta tai viivästyneestä puheesta, kirjoittaisi. Miten esim havaitsitte, että lapsenne ei kuule? Miten tutkittiin?

 

Mun Esikoiseni alkoi puhua kunnolla vasta 5-6 v kun laitettiin päiväkotiin. Korvatulehduksia hälle alkoi tulla vasta 10 vuotiaana ja kun kitarisa piti siks poistaa ku oli iso ni silloin ennemmin kysyivät et saako korvat putkittaa jos siellä on jotain sanoin et saa ni sit sen jälkeen sanoivat et oli liimakorva ja siks putkitettiin ei enään ees valittanu korvaa et on kipeä vaikka tulehdus oli. Ja toi liimakorva voi heikentää kuuloa ja näin meillä kävikin tosin vain jossain korkeimmissa äänissä ei puhe.

 

meillä täysin sama juttu kun teillä! poika ei puhu sanaakaan, ainoastaan omaa muminaa. kuuloa en kyllä epäile vaikka korvatulehduksia on ollut MONTA. syksyllä alkaa puheterapia. huolestunut olen todella vaikka moni sanoo että jokainen kehittyy yksilöllisesti :'( ajattelen usein että voiko olla jostain sairaudesta kyse :ashamed:

 

meillä pojalla(nyt 8,5v.)todettiin v.01 puhee-ja kielen kehityksen häiriö/viivästymä(dg muuttunut muutamia kertoja)ite otin 2v. neuvolassa puheeksi ku pojalla ei ollu puhetta lainkaan,ukko ja akka se sano 1,5v. iässä mut sitte neki jäi pois.no mentii pari kertaa käymää puheterapeutin luona ja se sano heti että kyl tässä jotain on ku poika ei ottanu puhuttaessa katsekontaktia ja puuhaili vaa omiaan ja oli ns."omissa maailmoissaan".
no sitte se kirjotti lähetteen foniatrille et tarkistaa suun et oisko siellä suussa jotain että se estää puheen muodostamisen,no kaikki oli sen puoleen ok!foniatri kirjotti lähetteen keskussairaalaan lasten neurologiselle osastolle ja sinne mentii eka jaksolle pojan ollessa 2v8kk.jakso kesti muistaakseni 2 vk ja dg oli puheen-ja kielen kehityksen häiriö/viivästymä ja autistiset piirteet.
kuntoutuksena pojalle suositeltii puheterapiaa ja päiväkotia.tarhaan poika sitte meniki kuntoutus syistä heti 3v. täytettyään.juttu on aika pitkä ja en etes jaksa kirjottaa koko tarinaa mutta poika edelleen puheterapiaa kelan korvaamana 1xvk ja päätös on voimassa 8/07 asti..enää sitä tuskin jatketaa kun poika puhuu nyt nii paljon ettei suu vuoroa taho sada mutta edelleen puheen ymmärtämisessä on jonkinlaista vaikeutta..arkielämä sujuu vallan mainiosti mutta jos puhutaan ns. oudoista asioista ni pojan on vaikea kertoa sellasista asioista..ei tavallaan löydy niitä oikeita sanoja,ja miksi kysymykset on vielä himpun vaikeita.kuulo tarkastettii eka jaksolla ja se oli ok!aivosähkökäyrä otettii ja se oli kans ok!pään magneettikuva otettii ja se oli myös ok!eli sitä ei tiiä mistä se johtuu.."se vaan tuli"
tarkkaile lastasi ja kato et oisko puheen ymmärtämisessä vaikeutta,minä sen ainaki huomasin meiä pojan kohalla ettei kaikki ollu iha kunnossa.

 

En viitsinyt lainata koko tekstiäsi, kun oli aika pitkä, mutta tuo miten kuvailit poikaasi pienenä on aivan kuin kuvaus meidän pojasta!! Tarkalleen samanlaiset "oireet" ja käyttäytyminen. Luulen, ettei vika olekaan pojan kuulossa. Olemme itseasiassa jo niin pitkällä, että olemme menossa tutkimuksiin, olemme käyneet lääkärillä saamassa lähetteen. Olen lukenut autistisista piirteistä ja olen melko varma, että poika on (luultavasti) lievästi autistinen. Tämä selvinnyt minulle ja läheisilleni viimeaikoina, pitkään ollut epämääräinen levottomuus, onko kaikki ok. Ihan aurinkoinen ja kiltti suloinen poika (jolla löytyy myös omaa tahtoa) hän kuitenkin on.

 

hei!hyvä että teillä asia edistyy!monesti oon miettiny että jos asiaan ei oltais puututtu,jos oltais vaa jääty odotteleen sitä puheen tuloa niin mikä tialnne ois tänä päivänä,tutut ja tuntemattomat aina sano et kyl se puhe sieltä tulee,vaan ei tullu meillä ilman puheterapiaa.meillä poika oli pienenä n.2v aika villi..uloski ku mentii ni muistan et se aina vaa juokis vaikka lähettii kävelylle
mutta luulen että se "villiys" johtui siitä ku sitä puhetta ei ollu ni se sen puhumattomuuden käytti siihe liikkumiseen.meillä poika on nyt tosi kiltti ja rauhallinen ikäänsä nähen(nyt siis 8,5v.)monesti tuon ikäset pojat keksii kyllä vaikka mitä touhuja ja ilkeyttäkin :/
poika on erityikoulussa pienluokassa ja koulu on sujunut vallan mainiosti ja tykkää kovasti olla koulussa,joka päivä lähtee yhtä mielellää ja kaikki ovat ovat aina olleet kivoja.

poika osaa jo lukea ihan täyttä päätä ja sillä on aivan erinomainen muisti,mikä onkin oppimisen kannalta hieno asia!

meillä ne autistiset piirteet oli sellasia että poika tahto jumittua tiettyihin asioihin esim. "leikkiessä" vaikka ei se pienenä etes sillee leikkiny vaikka autoilla.
se asetteli autot joko riviin tai jonoon ja liikutteli niitä ees taas,ei se ollu sellasta oikeeta autoilla leikkimistä et pöristellää jne.
ja pallot oli toinen mielenkiinon kohde,se laitto pallon lattialle ja kädellä liikutteli sitä ees taas.lääkärit joskus sanoivatkin että tuo saman toisto kuuluu autistisiin piirteisiin.
toivottavasti te saatte pian selvyyden pojan tilanteesta ni se helpottaa teiän omaaki mieltä!
:flower:

 

Taas tuo tekstisi alku oli kuin kuvailua meidän pojasta. Aivan on samanlainen. Poikahan täytti vasta kaksi ja tosiaan ei puhu, mutta nyt jo huomaan, että hänkin muistaa asioita jopa yllättävän hyvin. Tämäasia on meillä uusi ja itkin tätä asiaa, mutta tuntuu hyvältä lukea tarinoita onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä sellaisen lapsen kanssa, jolla on autistisia piirteitä. Aurinkoa elämäänne edelleen toivottelen

 

Taas tuo tekstisi alku oli kuin kuvailua meidän pojasta. Aivan on samanlainen. Poikahan täytti vasta kaksi ja tosiaan ei puhu, mutta nyt jo huomaan, että hänkin muistaa asioita jopa yllättävän hyvin. Tämäasia on meillä uusi ja itkin tätä asiaa, mutta tuntuu hyvältä lukea tarinoita onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä sellaisen lapsen kanssa, jolla on autistisia piirteitä. Aurinkoa elämäänne edelleen toivottelen

sitä samaa teidän perheelle!

 

Kuulostaa niin tutuilta teidän jutut tässä ketjussa että! Meillä on poika nyt 4 v 8 kk ja diagnoosina F83 Monimuotoinen, laaja-alainen kehitysongelma, puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus ja kontaktiongelmat, autistiset piirteet. Odotetaan pääsyä Lastenlinnaan, toivottavasti marraskuussa kuten ovat suunnitelleet. Itsekin itkin juuri viimeisintä "tuomiota" toukokuussa, kun puheterapeutti sanoi sairaalassa, että selviä autistisia piirteitä, koska itse en ollut osannut autismia epäillä ollenkaan. Mutta sen palautekeskustelun jälkeen kaikki on tuntunu päivänselvältä, ja kun olen vielä keskustelupalstoilta lukenu samantapaisista tapauksista.

On kyllä hienoa taas lukea, miten jollain menee asiat niin hyvin koulussa ja muutenkin, vaikka on autistisia piirteitä. Itseäni tietenkin tässä vaiheessa kovasti huolettaa pojan tulevaisuus: miten hän pärjää ollenkaan koulussa, miten jatko-opinnot, työllistyminen... Mutta eteenpäin on kuitenkin menty kehityksessä, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti. Välillä tuntuu kuin esikoinen olisi robotti, jota kiinnostaa vain leikkiveneet ja -lentokoneet. Mutta iloinen ja valoisa poikahan hän on, joka välittää vanhemmistaan ja pikkuveljestään, kuten myös muista ihmisistä, vaikkei osaakaan toimia oikealla tavalla...

 

Kuulostaa niin tutuilta teidän jutut tässä ketjussa että! Meillä on poika nyt 4 v 8 kk ja diagnoosina F83 Monimuotoinen, laaja-alainen kehitysongelma, puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus ja kontaktiongelmat, autistiset piirteet. Odotetaan pääsyä Lastenlinnaan, toivottavasti marraskuussa kuten ovat suunnitelleet. Itsekin itkin juuri viimeisintä "tuomiota" toukokuussa, kun puheterapeutti sanoi sairaalassa, että selviä autistisia piirteitä, koska itse en ollut osannut autismia epäillä ollenkaan. Mutta sen palautekeskustelun jälkeen kaikki on tuntunu päivänselvältä, ja kun olen vielä keskustelupalstoilta lukenu samantapaisista tapauksista.

On kyllä hienoa taas lukea, miten jollain menee asiat niin hyvin koulussa ja muutenkin, vaikka on autistisia piirteitä. Itseäni tietenkin tässä vaiheessa kovasti huolettaa pojan tulevaisuus: miten hän pärjää ollenkaan koulussa, miten jatko-opinnot, työllistyminen... Mutta eteenpäin on kuitenkin menty kehityksessä, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti. Välillä tuntuu kuin esikoinen olisi robotti, jota kiinnostaa vain leikkiveneet ja -lentokoneet. Mutta iloinen ja valoisa poikahan hän on, joka välittää vanhemmistaan ja pikkuveljestään, kuten myös muista ihmisistä, vaikkei osaakaan toimia oikealla tavalla...

halusin vielä lisätä että me ainakaa oteta kirjaimellisesti lääkäreiden ja terapeuttien lausuntoja vaikka kuulostas kuin karuilta!
ainahan lapsi kuitenki tutkimustilanteessa käyttäytyy erilailla ku esim. kotona.
niinpä tutkimustilanteet eivät kuitenkaa kerro ihan koko totuutta lapsesta.
meillä seuraava arviointijakso alkaa ens manantaina ja viikon kestää,luulen että se jää meidän viimeiseksi jaksoksi ja puheterapiaa tuskin enää jatketaan elokuun jälkeen.

ja vielä,muistanpa senki päivän kun puheterapeutti tuli meille eka kerran ja sanoin hänelle että haluaisin kuulla joku päivä millanen ääni pojalla on,kun niitä sanoja ei ollut 3v. asti ollenkaa.
nyt poika puhua pälpättää nii ettei suu vuoroa taho saada

 

Meillä poika ei puhu vielä muita suomenkielen sanoja kuin "äiti" ja "ei" ja tämä eikin tuli käyttöön vasta tämän kesänaikana. Vuoden alusta olemme olleet jo puheterapiassa 1krt 2 viikon välein. Foniatrille menoa odotellaan taysiin mutta tänään juuri peruivat ajan jo toisen kerran ja uusi aika saatiin vasta syyskuun loppuun. Puheterapeutti mietti alkuun myös onko pojalla autistisia piirteitä mutta siirtyminen päivähoitoon on ainakin lievittänyt niitä piirteitä. Poika on todella hyvä tuulinen mutta siirttymävaiheet ovat vaikeita ja pinna palaa herkästi jos ei tule nopeasti ymmärretyksi. Nyt meillä on otettu pct-kuvat käyttöön ja tukiviittomat ja tuntuisi että niistä on apua.
Isoveikka 4v aloitti myös nyt viime viikolla puheterapian. Hän alkoi puhua jo 1,5v iässä ja puhuukin paljon ja kaiken aikaa mutta useampia konsonentteja puuttuu vielä puheestä ja sana eivät läheskään aikan tule täysin oikein tai oikeassa mudossa. Lisäksi puheen ymmärtämisessä on selkeästi hänellä ongelmia. Hän ei aina ymmärrä annettuja oheita ja ei pysty puhumaan asioista jotka eivät ole läsnä elleivät ne ole hänelle entuudestaan tuttuja ja tärkeitä. Muisti on molemmilla pojilla todella hyvä.
Kiva kuulla muiden perheiden tilanteista. Vertaistukea näiden asioiden kanssa todella tarvitsee! Onko joku ollut sopeutumisvalmennuskursseilla ja onko niistä ollut paljon iloa?

Korvatulehduksista vielä: meillä molemmilla pojilla on ollut tulehdukierteet ja kummankin korvat on putkitettu. Kuulossa ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole vikaa 3v:n kuulo tutkittiin taysissa ja 4v saatiin tutkittua ihan tk:ssa kuuloke napinpainallus systeemillä.

 

Meillä poika ei puhu vielä muita suomenkielen sanoja kuin "äiti" ja "ei" ja tämä eikin tuli käyttöön vasta tämän kesänaikana. Vuoden alusta olemme olleet jo puheterapiassa 1krt 2 viikon välein. Foniatrille menoa odotellaan taysiin mutta tänään juuri peruivat ajan jo toisen kerran ja uusi aika saatiin vasta syyskuun loppuun. Puheterapeutti mietti alkuun myös onko pojalla autistisia piirteitä mutta siirtyminen päivähoitoon on ainakin lievittänyt niitä piirteitä. Poika on todella hyvä tuulinen mutta siirttymävaiheet ovat vaikeita ja pinna palaa herkästi jos ei tule nopeasti ymmärretyksi. Nyt meillä on otettu pct-kuvat käyttöön ja tukiviittomat ja tuntuisi että niistä on apua.
Isoveikka 4v aloitti myös nyt viime viikolla puheterapian. Hän alkoi puhua jo 1,5v iässä ja puhuukin paljon ja kaiken aikaa mutta useampia konsonentteja puuttuu vielä puheestä ja sana eivät läheskään aikan tule täysin oikein tai oikeassa mudossa. Lisäksi puheen ymmärtämisessä on selkeästi hänellä ongelmia. Hän ei aina ymmärrä annettuja oheita ja ei pysty puhumaan asioista jotka eivät ole läsnä elleivät ne ole hänelle entuudestaan tuttuja ja tärkeitä. Muisti on molemmilla pojilla todella hyvä.
Kiva kuulla muiden perheiden tilanteista. Vertaistukea näiden asioiden kanssa todella tarvitsee! Onko joku ollut sopeutumisvalmennuskursseilla ja onko niistä ollut paljon iloa?

Korvatulehduksista vielä: meillä molemmilla pojilla on ollut tulehdukierteet ja kummankin korvat on putkitettu. Kuulossa ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole vikaa 3v:n kuulo tutkittiin taysissa ja 4v saatiin tutkittua ihan tk:ssa kuuloke napinpainallus systeemillä.

halusin vielä lisätä että' meillä kans pojalla äärettömän hyvä muisti!
korvatulehduksia ei meidän poika oo sairastanu ku jotai pari kertaa!
tosi tutulle kuulostaa tuo sun tarina! =)

 

Meillä saatiin keväällä dgn.f80.1ja f80.2 ja tutkimus jakso vasta alku vuosi 08.. poika silloin jo yli4v ja kiire tehdä se et päättävät et lähteekö ehaan vai mihinkä. ei puhu yhtään sanaa ja siis marraskuun lopulla täyttää sen 4v. korva kierre lapsi ja kitarisat leikattu kun poika 1,5v 4kk alkoi korvakierre ja astmaattiset oireet. autistisista piirteitä ei oo puhuttu olllenkaan kun aika vilkas ja silleen toi poika mut välillä on vähän niitä piirteitä tai sitten tuo puhumattomuus tekee niitä.. meille tulee se pct-kuvakansio käyttöön ja ne kuvat päiväkotiin kotiin niitä ei kuitenkaan sen enempää tule kuin kansion mukana kun kodin ja päiväkodin väliseksi ajaksi.viittomakielen opettaja on kerta viikossa meillä kaksi tuntia ja niitä opiskellaan. puheterapiassa käydään ja yksi-kaksi kertaa viikossa mahdollisuuksien mukan. lapsi ei vaan puhunut tai on yksi sana äijä se on yleisnimitys kaikille ihmisille...se on ollu sieltä 1v lähtien muuta ei puhu,meilläkin neurologienn puoli ok.mri ok,kaikki suurinpiirtein taudit tutkittiin epilepsiat ym jotka vosi vaikuttaa puhumiseen.Ääntä hän tuottaa ihan niin et hiljaa pitää käskeä olemaan :ashamed: mutta ei matki mitään perässä.. :/ ei ole kuulemma omatahtoistakaan. Kaikkea on aina miettinyt...
Aika paljon tuntuu olevan kohtalo tovereita

 

Meillä nyt 4 v 7 kk vanha poika. Aikoinaan 2,5 vuotiaana päiväkodista kehoittivat ottamaan yhteyttä neuvolaan kun ei puhu. Psykologi arvioi ja sanoi että odota 3 v. neuvolaan. En ihan malttanut odottaa, joten tilasin lääkärille ajan, joka kirjoitti sitten lähetteen puheterapiaan keskussairaalaan. Eka aika saatiin 3 vkoa tästä ja sitten alkoi 3 v. pojan kuskaaminen 2 -3 krt/kk keskussairaalan puheterapeutilla. Tätä vaihetta kesti reilun vuoden. Nyt toukokuussa todettiin edistymistä tapahtuneen hurjasti ja seuraava käynti oli elokuussa. Tällöin hänelle tehtiin 4v. testi ja oli sen hienosti suorittanut. Seuraava aika on sitten 5 v. synttäreiden jälkeen. Korvatulehduksia oli aikoinaan muutama, mutta muuten on ollut perusterve poika ja vauhtiveikko oikein. Sanonkin että puhe jäi kantapään alle. Meillä mietittiin kuvien ja tukiviittomien käyttöä, kuvia päiväkodissa käyttivätkin vähän, mutta onneksemme sitten puhetta alkoi tulla. Poika tykkää käydä puheterapiassa ja se varmaan onkin omalta osaltaan auttanut asiaa. Vielä puhe on epäselvää ja kaikki kirjaimet eivät tule mutta hyvin edetään.

Nykyisin kiinnitetään asiaan huomiota aikaisemmassa vaiheessa, joka on sinänsä hyvä kun muuten pienessä kunnassa kyläkouluille ei oikein saada avustajia ja näin pyritään edesauttamaan että lapsi pärjäisi normaalissa opetuksessa.

 

Eilen kävimme Taysissa foniatrilla ja ei oikein foniatrin ja pojan yhteistyö alkanut toimia :/ Poika näytti tempperamenttisen ja omaehtoisen luonteensa ja foniatrilla oli pinna selkeästi kireällä.
Foniatri oli sitä mieltä että pojan tilanteessa on enempi kyse autismista jonka oire dysfasia on kuin pelkästä dysfasiasta. Lupasi kuitenkin kirjoittaa lausunnon jolla pääsemme hakemaan kelan etuuksia ja puheterapiaa. Lupasi myös että kuntoutusohjaaja, psykologi ja toivottavasti myös neuropolin edistaja tulevat tutustumaan poikaan päivähoidossa ja kotona. Ilmeisesti kuntoutusta tullaan jatkossa koordinoimaan neurologian poliklinikan kautta.
Vähän tyhjä olo mutta eikähän se tästä...

 

Minähän luen täällä omaa elämääni meidän poika 4vee ja tulee muutama hullu sana. meneillään on juuri kolmas kuntoutus jakso OYS:in foniatrian osastolla...tänään kertoivat että heillä ei ole niitä apuja mitä poika tarvii joten kuntoutus siirretään Tahkokankaan kuntoutuskeskuksees (kehitysvamma puolelle) juuri autististen piirteiden vuoksi. Kertokaa lisää miten teillä on edennyt kuntoutus jne...itsellä nii tuore juttu että on pää täynä kysymyksiä! kiitos jo etukäteen ja jaksamisia teille kaikille!!!!

 

kohta 3v täyttävä poika ei myöskään puhu, kuin joitain yksittäisiä sanoja, esim heippa, äittä,anna ja siskonsa nimestäkin tulee vain alku. Isovelikin alkoi puhumaan enemmän yli 4vuotiaana.

 

kuulostaa aivan samalta kuin meillä.. me on tosin käyty neurologilla 8 kk lähtien.. Se siitä ihanasta vauva ajasta, kauan meni murehtiessa ja huolissaan olosta.. nyt on jo henkisesti helpompaa. poika ei vielä kävele eikä puhu kuin muutaman sanan. ymmärtää kaiken niin en ole kuulosta ollut huolissaan. fyysisesti raskasta aikaa kun nuorin 1kk, onneksi vanhempi hoidossa muutaman päivän viikossa. fysioterapia ja toimintaterapian kaltainen terapia toimii.. puheterapeuttia tai toimintaterapeuttia olen odotellut ja kaipaillut..

 

Poika on 4-vuotta. Tulee muutaman sanan lauseita ja ymmärtää jokapäiväisiä asioita koskevat puheet hyvin. Koko ajan sanavarasto kasvaa. Välillä puhuu vähän erikoisesti ja välillä aivan normaalisti. Puheterapia alkoi 2-vuotisneuvolan jälkeen. Itse sanoin pojan sanavaraston olevan suppea. Terveydenhoitaja ei olisi mitään huomannut. Puheterapeutti päätti heti leimata ujon pojan autistiseksi ja hoki joka käynnillä miten on epäsosiaalinen, kun ei innosta hihkuen ryntää vieraan tädin syliin. Myönnän pahaa sisua uhkuen vieneeni pojan neurologian osastolle lääkärin tutkittavaksi. Lääkärikään ei niitä autistisia piirteitä nähnyt sen kummemmin kuin kukaan muukaan poikaa sen jälkeen tutkinut. Ja voin kertoa, että niitä autistisia piirteitä on urakalla etsitty. Tilanne vain on nyt se, että kukaan ei osaa sanoa, mistä on kyse. Diagnoosi on sitten puheenkehitykseen painottuva kehityksen viivästyminen. Puheterapia on kerta viikkoon ja toimintaterapia kerta kuussa, mutta emme halua olla toimintaterapeutin kanssa tekemisissä, koska pitää poikaa aivan idioottina ja laukoo päin kasvoja kommentteja:"ethän sinä muista, ethän sinä osaa". Meistä tuollaista terapiaa ei tarvita. Poika nimittäin ymmärtää täysin tuollaisen suhtautumisen, eikä sitten viitsi tehdä mitään. Onneksi puheterapeutti on asiansa osaava ihminen. Sitten on kuntoutustarkoituksessa päiväkodissa 8 h/viikossa. Poika on helppo lapsi, mutta tahto on rautaa niin sattuessaan. Eniten rasittaa sivullisten asenteet. Päiväkodilta esim. avustaja hokee aina vain miten oli kivaa ja jos sanon seuraavana päivänä, että lapsesta ei ollut kivaa, niin minua ei uskota, koska eihän se lapsi osaa puhua. Sitten päiväkodilta haluavat sekaantua kaikkiin pojan asioihin. Nytkin päiväkodin edustaja on väkisin tunkemassa tutkimusjakson jälkeiseen palaveriin, vaikka sanoimme, ettemme halua häntä sinne. Juttu olisi toinen, jos poika olisi kaikki päivät kokopäivä hoidossa. Keväällä oli riitaa avustajan kanssa, kun hän järkkäili omin päin pojan toimintaterapioita, joten nyt halutaan päiväkodin edustaja vahtimaan, että asiat menevät heidän haluamallaan tavalla.

 

Meillä on myös yks mikälieterapeutti(kuntoutusohjaaja?) Teettänyt lähes vuoden samoja tehtäviä eikä saa mitään yhteyttä pojan kanssa.. Mikä onnistuu kyllä muilta ammattitaitoisilta ihmisiltä.. Poikaa ei vois vähempää kiinnostaa sen tehtävät ja se nainen kysyy multa mitä uutta vois keksiä!!!!??? Ärsyttävää kun on kymmenen ihmistä tunkemassa neuvojaan ja eivät kuitenkaan tunne koko poikaa.. Ja sit vielä semmoisia joita ei voi sanoa ammattitaitoiseksi. Meillä jo tilanne hieman rauhoittunu, mut me vanhemmat kuitenki päätetään lapsemme parhaaks..Vaikeaa vaan ku ei oikein tiedä mikä on se taho joka viime kädessä päättää..

 

Vanhempi poika on jo 15v, jolla oli puheviiväsytmä. Häntä tutkittiin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja puheviimästymän syytä ei varsinaisesti saatu tietää. hänellä todettiin dysfasia, joten se kai se syy sitten oli. Hän oppi puhumaan 5 vuotiaana ja aloitti koulunsa kuusi vuotiaana erityiskoulussa. Hän eteni kuitenkin hyvää vauhtia ja diagnoosi laitettiin kyseenalaiseksi. Tällä hetkellä poika on ysillä ja luokkansa priimus. Lukemaan oppi vuosi puheentulon jälkeen ja oppimistahti on ollut hurjaa.

Toinen poika jolla puheviivästymä, on nyt eskarissa. Hän on käynyt tämän saman rumban läpi, mutta dysfasiasta ei ole ollut puhetta, ainakaan vielä. Hänellä on edelleen äänneongelmia ja r puuttuu kokonaan. Sitäyritetään puheterapiassa harjoitella, mutta poika ei tahdo sinne enää mielellään mennä. Terapeutti on jo väsynyt tähän tapaukseen. Sen vaistoaa jotenkin. Den den ja dön dön harjoituksia on ollut viimeisen kaksi vuotta ja puuduttaahan se jo poikaakin.

Ensi vounna pitäis aloittaa koulu, mutta se taitaapi siirtyä. Kaikki eivät saa vielä selvää kunnolla pojan puheesta ja sanajärjestys ei ole aina niin oikeellinen. Kotona ogelmaa tuskin huomaa, mutta vieraamman korvaan tietysti puhe on sekavampaa. J ja K on opittu kesän aikana ja kummalliset sanapäätteet, kuten autoita (autoja) mieheitä (miehiä) on jääneet pois, joten jotain edistystä sentään.

Tyttö täyttää tässä kuussa kaksi ja ainoana sanana on napa. Ei siis äiti tai isi, vaan napa Terkkari on jo varma, että hänelläkin on viivästymä. Viidestä lapsesta vain yksi on meillä oppinut puhumaan alle kaksi vuotiaana enemmän kuin yhden sanan. Hän puhui kaksi vuotispäivänsä aikaan jo kolmen sanan lauseita. Katotaan nyt mitä tuleman pitää, mutta uskon että eskari ja tämä pikkuneitikin vielä joku päivä puhuu niin kuin muutkin.

 

Minähän luen täällä omaa elämääni meidän poika 4vee ja tulee muutama hullu sana. meneillään on juuri kolmas kuntoutus jakso OYS:in foniatrian osastolla...tänään kertoivat että heillä ei ole niitä apuja mitä poika tarvii joten kuntoutus siirretään Tahkokankaan kuntoutuskeskuksees (kehitysvamma puolelle) juuri autististen piirteiden vuoksi. Kertokaa lisää miten teillä on edennyt kuntoutus jne...itsellä nii tuore juttu että on pää täynä kysymyksiä! kiitos jo etukäteen ja jaksamisia teille kaikille!!!!

me ollaan myös käyty tahkiksella jo muutaman vuoden ajan tutk.jaksoilla,viimeksi elokuussa.
meidän kohalla kuitenki kävi niin hyvin että pojan puheterapia loppu elokuun lopussa koska sille ei oo riittäviä perusteita enää ku kehitys on ollu nii huimaa.poika nyt 8,5v.
tahkiksella mukava henkilökunta!

 

haluatko kertoa minkälainen teidän poika muuten on? Arjessa ja sillein. Miten koulu menee, harrastaako jotain? Miten sujuu kotona? Mikä pojalle on vaikeaa..jne? Kovasti kiinnostaa kun meillä on (luultavasti) autistinen poika, ikä vasta2v. Tunnut tosi positiiviselta ihmiseltä ja kun olen kuullut aika paljon vain ongelmista autistisilla (no toki niitä onkin, ei sillä). Niin ja onko teillä muita lapsia ja miten ne on suhtautuneet.

No tuli nyt vaan mieleen, että olisko pitäny sittenkin laittaa y-viestiä, vai mitä?

 

Olisi kiva vaihtaa ajatuksia teidän kanssanne yksityisemminkin! Jos olette samaa mieltä niin laittakaa yv:tä tulemaan :flower:

 

Tutkimusjakso takana päin. Ihmekin tapahtui: poika oli puheterapeutin kuullen sanonut neljän sanan lauseen. Muuten olisi puhetaidot jääneet heikoiksi, mutta kun ammattilainenkin sanoo kuulleensa saman kuin äiti niin onhan se jotain. Lääkäri oli arvioinut, että poika voisi saavuttaa puhetaidossa ikätasonsa parissa vuodessa.Huonompi homma oli, ettei ollut oikein tehnyt palapelejä ja palikkatehtäviä eikä piirrellyt viivoja terapeuttien mieliksi. Kyse ei välttämättä ole siitä, ettei osaa, vaan siitä ettei kiinnosta. Vaikea arvioida. Oppivelvollisuus venähtää 11 vuodeksi. Ensi syksynä pitäisi laittaa poika eskariin. Oppimisvaikeuksia on kuulemma luvassa.
Toimintaterapeutin kanssa kävi niin kätevästi, että nainen itse oli ilmoittanut osastolle lapsen äidin lopettaneen toimintaterapian tarpeettomana. Ajattelin, että olisiko kaunaisuuksissaan halunnut aiheuttaa ongelmia Kelan ja osaston suhteen. Huonohan meidän on todistaa, etten minä ole terapiaa lopettanut. Saamme "ottaa riskin" ja kokeilla nuorta toimintaterapeuttia, joka asuu lähempänä meitä kuin entinen. Osaston toimintaterapeutilla oli noin positiivinen asenne nuorempaan kollegaan. Toivomme kuitenkin nuorella terapeutilla olevan avarampi katsantokanta kuin kokeneella.
Pojan taidot arvioitiin 2- ja 3-vuotiaan tasoisiksi vaihtelevasti. Meistä arvio tuntui huonommalta kuin taidot käytännössä, mutta myönnetään ettei tässä ihan nelivuotiaan tasoa ole saavutettu. Palapelit ja palikat vain eivät kiinnosta, eikä erityislapsella ole sellaiseen varaa. Hyvä mielikuvitus ja arkiviisaus eivät sitten ole mitään. Miehen kanssa kyllä oltiin sitä mieltä, että kyky pukeutua sään mukaan on parempi taito kuin sujuva palapelien tekeminen.
Pojan pikkuserkku puhui nelivuotiaaksi omaa kieltään. Syytä ei löytynyt. Kirjoitti kuitenkin ylioppilaaksi pari vuotta sitten ja opiskelee yliopistossa. Päiväkodin tädit olivat aikanaan sanoneet, ettei tuosta pojasta lukioon ole. Ihmeitäkin voi siis pienten ihmisten kanssa sattua.