Mä synnytin Jyväskylässä toisen lapseni ajatuksella, että pyydän paikallispuudutteen välilihaan, sillä pelkäsin mahdollista repeämäkipua. Loppuvaiheessa avautumiskipu kävi hurjaksi ja kätilö ehdotti paracervikaalia. Olin kuullut yhtä ja toista kauhujuttua sen laittamisesta, mutta suostuin. Pudendaalista ei ollut puhetta, mutta se näköjään annetaankin vasta ponnistuvaiheessa. Paracervikaalin laitto ei ollut niin kamalaa kuin luulin, kipu oli samaa luokkaa kuin ne supistuksetkin. Puuduttaminen tosin onnistui vain toispuoleisesti, toinen puoli kohdunkaulaa oli ihan tunnoton ja toinen ei puutunut lainkaan. Olin silti ihan tyytyväinen, toispuoleisen kivun kanssa oli helpompi etsiä asentoja, joissa se tuntui jokseenkin siedettävältä.
Vauva syntyi lopulta niin rivakasti, etten ehtinyt saada paikallispuudutetta, kätilö ehti vetää aineen ruiskuun, mutta ei enää pistää sitä minuun, kun vauva jo ilmaantui. Repeämiä ei onneksi tullut, joten en olisi paikallispuudutetta kaivannutkaan, mutta luulen, että se olisi silti ollut kelpo yhdistelmä. Jos vielä joskus synnytän ja koen kaipaavani kivuunlievitystä, noilla mennään, jos mahdollista.
Mulle osui kyllä kiva kätilö, joka itse ehdotti eri vaihtoehtoja ja mainitsi ehdotusten yhteydessä, kuinka hyvä lääkäri oli kunkin puudutteen laittamaan. Ekalla kerralla törmäsin osaston puolella sellaiseen kotkaan, että toivoin tosissani, etten saisi sitä kätilökseni saliin uudellakaan kierroksella. Mukava kätilökin jo lievittää kipua, henkinne vaikutus on iso.