PT-synn. vai sektio -muita samassa tilanteessa?

Ensimmäinen synnytys oli eli ei ole kokemusta "normaalista" synnytyksestä. Peppu edellä syntyi. Synnytyksessä oli mukana synnytyslääkäri ja lastenlääkäri. Synnytyslääkäri auttoi lapsen ulos ja katsoi että kädet ja hartijat mahtuvat tulemaan. Ponnistusvaihe kesti 23 minuuttia. Poika oli pienikokoinen, joka helpotti synnytystä. Alatiesynnytyshän arvioidaan ensin ja jos lapsi mahtuu tulemaan niin voi synnyttää.
Itse en tosiaankaan kerennyt miettiä vaihtoehtoja vaan päätös oli tehtävä siltä istumalta. Olen kyllä tyytyväinen että synnytin alakautta.
Toivottavasti tuosta oli apua, saa kysyä lisääkin jos tulee jotain mieleen.

 

Itse synnytin pt-vauvan suunnitellulla sectiolla 31.10.2006 ja olen tyytyväinen valintaani. Muutama päivä leikkauksesta hain jo omat ruuat ja särkylääkkeeksi riitti burana 600mg.. Vauvalla oli kaikki hyvin 10 pisteen tyttö tuli. Lonkkaluksaatiota ei onneksi ollut. Lääkäri tarkisti tytön lonkat seuraavana päivänä synnytyksestä. Itse vietin sairaalassa 6 päivää, siltä varalta, että haava alkaa vaivaamaan ja lisäksi vauva kellersi hieman parina päivänä, muttei tarvittu edes sinivalohoitoa. Lämpökaapissa vauva oli n. 1-1,5 tuntia isin kanssa, kun itse olin lepäilemässä lämpöpeiton alla heräämössä. Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa ja olin hereillä koko toimen piteen ajan. Aamulla menin TYKSiin klo:7. Otettiin sikiön sydänkäyrä, tarkistettiin vauvan asento ultralla, otettiin verikoe meitsiltä, laitettiin pissakatetri. Sitten mentiin leikkaussaliin klo:8, mies meni vaatteita vaihtamaan, jotta pääsi saliin. Sillä aikaa mulle laitettiin puudutus selkään jonka jälkeen tehtiin epiduraalipuudutus ja hana kipupumppua varten selkään ja laitettiin kanyylikäteen tippapulloa varten. Vatsa avattiin 8.30 ja vauva oli ulkona 8.35. Vatsaani tikattiin n. 40 min. jonka jälkeen menin heräämöön. Vauvan sain rinnalle n. 1,5-2 h synnytyksen jälkeen. Itselle jäi koko hommasta hyvä mieli. Hoitajat TYKSin osastolla 310 olivat aivan ihania.

 

\

Itse synnytin pt-vauvan suunnitellulla sectiolla 31.10.2006 ja olen tyytyväinen valintaani. Muutama päivä leikkauksesta hain jo omat ruuat ja särkylääkkeeksi riitti burana 600mg.. Vauvalla oli kaikki hyvin 10 pisteen tyttö tuli. Lonkkaluksaatiota ei onneksi ollut. Lääkäri tarkisti tytön lonkat seuraavana päivänä synnytyksestä. Itse vietin sairaalassa 6 päivää, siltä varalta, että haava alkaa vaivaamaan ja lisäksi vauva kellersi hieman parina päivänä, muttei tarvittu edes sinivalohoitoa. Lämpökaapissa vauva oli n. 1-1,5 tuntia isin kanssa, kun itse olin lepäilemässä lämpöpeiton alla heräämössä. Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa ja olin hereillä koko toimen piteen ajan. Aamulla menin TYKSiin klo:7. Otettiin sikiön sydänkäyrä, tarkistettiin vauvan asento ultralla, otettiin verikoe meitsiltä, laitettiin pissakatetri. Sitten mentiin leikkaussaliin klo:8, mies meni vaatteita vaihtamaan, jotta pääsi saliin. Sillä aikaa mulle laitettiin puudutus selkään jonka jälkeen tehtiin epiduraalipuudutus ja hana kipupumppua varten selkään ja laitettiin kanyylikäteen tippapulloa varten. Vatsa avattiin 8.30 ja vauva oli ulkona 8.35. Vatsaani tikattiin n. 40 min. jonka jälkeen menin heräämöön. Vauvan sain rinnalle n. 1,5-2 h synnytyksen jälkeen. Itselle jäi koko hommasta hyvä mieli. Hoitajat TYKSin osastolla 310 olivat aivan ihania.

Onneksi olkoon pienestä tytöstä mona2! :flower: Huojentavaa kuulla, että teillä sujui kaikki noinkin hyvin. Olen nyt nimittäin itse menossa sektioon maanantaiaamuna (13.pvä) ja aika kovasti jo jännittää koko operaatio... Päätöstämme sitten lopulta vauhditti myös se, että lapsivesi on tuolla kohdussa jostain syystä koko ajan vähentynyt ja siksi vauva täytyy saada mahan tälle puolelle jo näin pian (LA olisi vasta 26.11.).

Mahtaakohan olla muuten sairaalakohtainen valinta tuo puudutus? Minulle nimittäin aiotaan (TAYS:ssa) laittaa spinaalipuudutus. Myöskin katetri luvattiin laittaa vasta puudutteen jälkeen salissa ja kipupumppu laitetaan kädessä olevaan "tiputusreikään", ei selkäytimeen. Noh, pääasia, että homma toimii turvallisesti!

Oikein hyvää vointia teille ja onnea alkumetreille siellä kotioloissa Yritän muistaa tulla kertomaan kuulumiseni sitten, kun kotiudumme!

 

Kritiikkiä Lancetin 6 vuotta vanhaan tutkimukseen:

Suomen Lääkärilehti 2006;61(17):1857-1861

"Keisarileikkaus on entisestään yleistynyt perätilasikiön synnytystapana sen jälkeen, kun Mary Hannah´n työryhmä (14) vuonna 2000 julkaisi Lancet-lehdessä laajan satunnaistetun ja prospektiivisen monikeskustutkimuksen perätilasynnytyksestä. Tutkimuksen mukaan suunnitellun alatiesynnytyksen ryhmässä vastasyntyneiden kuolleisuus ja vakava sairastavuus olivat kolminkertaiset suunnitellun keisarileikkauksen ryhmään verrattuna ilman merkitsevää eroa äidin sairastavuudessa. Tutkimus on myöhemmin saanut kritiikkiä muun muassa siitä, että mukana oli hyvin eritasoisia keskuksia erilaisen perinataalikuolleisuuden omaavista maista ja että synnytyksenaikaisessa valvonnassa oli puutteita. Lisäksi osa huonokuntoisista vastasyntyneistä oli muusta syystä sairaita, eikä perätilan ulosauttotapa ollut obstetrikkojen yleisesti hyväksymä (15,16). Tutkimus on kuitenkin saanut aikaan muun muassa sen, että esimerkiksi American Collage of Obstetrics and Gynaecology -kannanoton mukaan perätarjontaisen sikiön alatiesynnytys ei ole hyväksyttävä hoitokäytäntö lukuun ottamatta B-kaksosen tai hyvin nopeasti etenevän synnytyksen tapauksia (17). Suomessa tai muissa Pohjoismaissa vastaavia kannanottoja ei ole tehty, mutta esimerkiksi Ruotsissa perätilojen alatiesynnytys on voimakkaasti vähentynyt 2000-luvulla (18).

Ehdotonta kaikkien perätilasynnyttäjien ohjaamista keisarileikkaukseen voi kyseenalaistaa suomalaisten ja useiden muiden perätilasynnytystä koskevien tutkimusten hyvillä tuloksilla. Suomen syntymärekisteriin pohjautuva laaja kohorttitutkimus osoitti, että alateitse perätarjonnasta syntyneet lapset olivat vähintään yhtä terveitä kuin normaalitarjonnasta alateitse syntyneet lapset (19). Samoin yksittäisen suomalaisen klinikan materiaalissa ei paljastunut merkitseviä eroja vastasyntyneiden vakavassa sairastavuudessa, kun vertailtiin perätarjonnan suunniteltua alatiesynnytystä normaalitarjonnan suunniteltuun alatiesynnytykseen tai perätarjonnan suunniteltuun keisarileikkaukseen (20).

Keisarileikkaukseen liittyy väistämättä sekä lyhyen että pitkän aikavälin komplikaatioiden riski (21). Kun edelleen monet suomalaiset synnyttäjät ovat halukkaita alatiesynnytykseen, voidaan pitää oikeana menettelynä antaa synnyttäjälle valinnan mahdollisuus perätilan alatiesynnytyksen ja keisarileikkauksen välillä. Valinta edellyttää kuitenkin riittävää informaatiota perätilasynnytyksestä ja viimeaikaisista tutkimustuloksista (22). Jos äiti haluaa keisarileikkauksen sikiön perätilan takia, tätä toivetta ei ole syytä kyseenalaistaa."

Tässä vain pieni osa artikkelista, linkkiä en voi laittaa kun tietokanta on suljettu, mutta lehti on helposti saatavissa luettavaksi. Boldaus on minun tekemä.

 

Olen jo monelle palstalle kirjoitellut omasta esikoistyttöni synnytyksestä. Haluan jakaa tietoa sitä kaipaaville, joten kysyä saa ihan mitä vaan synnytykseen ja sen jälkeenkin liittyvää. Synnytin hänet siis alateitse perätilasta huolimatta. Lannekuva ja painoarvion pohjalta päädyin alatiesynnytkseen, en tosin leikkausta edes harkinnut tosissani. Se olisi ollut minulle se huonompi vaihtoehto. Alan ihmisenä luin myös tuon kiistellyn tutkimuksen ja hiukan pelästyin, mutta onneksi kuitenkin näitä tutkimuksia on tullut luettua niin paljon, että osaa niistä ne luotettavat tutkimukset poimia...ja ihanaa, että joku oli tuossa aikasemmin tuonut esille tuon kritiikin kyseistä tutkimusta kohtaan.

tyttö oli perätilassa lähes koko ajan ja kääntää yritettiin kaksi kertaa. Ei juuri hievahtanutkaan. Synnytyksessä huomattiin, että napanuora oli aikasta lyhyt, mikä oli ilmeisesti syynäkin perätilaan.

Lonkistakin oli joitakin kysymyksiä, niin meillä tyttö on nyt 8kk ja lonkat ovat olleet koko ajan kunnossa. Nyt jo seistään ja otetaan tukien askelia, joten niissä ei vikaa ollut. Heti synnytyksen jälkeen tyttö oli tottuneesti aina jalat pystytssä, mutta ne palautuivat ihan itsekseen normaaliksi. Se oli vain hänelle luonnollinen asento

Minun synnytys oli niin nopea etten saanut edes puudutuksia. Ponnistin 11 minuuttia ja avautumisvaihe kesti reilu tunnin eli pikavauhtia tuli tyttö tosiaan maailmaan. Tuota motivaatiota itsekin olen kaikille höpöttänyt ja sillä olen tarkoittanut sitä, että äidin tosiaan tarvitsee haluta synnyttää alateitse. Haluta saada lapsi pian maailmaan...Niin kuin aikaisemmissakin kirjoituksissa on ollut, niin lääkäri ei voi juuri esim. imukupilla vauvaa auttaa vaan äidin pitää haluta ponnistaa...Vaikea selittää.Lääkäri kyllä auttaa pään tarvittaessa ulos käsin, niin kuin minullakin auttoi toisen hartian ja pään. Meillä tyttö oli linkkuveitsi asennossa eli tuli pylly edellä. Eppari leikattiin kahteen kerrokseen, mikä on perätiloissa ainakin Kanta-Hämeessä lähes rutiinia.

itse en ainakaan päivääkään ole katunut tätä synnytystä ja jos uusi lapsi joskus alkunsa saa ja on perätilassa niin en hetkeäkään mieti ettenkö alakautta synnyttäisi jos kokoarvio on sopiva (eli alle 4kg). Kysykää, jos joku haluaa lisää tietoa....

 

Kiva kuulla että joku muukin on tyytyväinen synnytettyään alakautta. Itse en kerennyt lueskella mitään aiheesta, joten synnytykseen mentiin ammatti-ihmisiin luottaen. Itse kerkesin saada spinaalin ja ilokaasua.
Meilläkin lonkat oli kunnossa ja oli vain nilkan virheasento, joka korjaantui nopeasti lastalla.