Psykoterapiasta...

[terapian tarpeessa]

Te, jotka käytte tai olette käyneet terapiassa. Oletteko pystyneet avautumaan ihan täysin terapeutille? Mulla 1,5v terapiaa takana, ja edelleen huomaan olevani pidättyväinen. Se häiritsee minua, koska en tunne olevani riittävän "hyvä" potilas.

 

[vieras]

Kyllä, aivan täysin. Takana vajaa vuosi ja muutama kuukausi edessä. Myös oma aktiivisuus ja asennemuutos on auttanut

 

[hyytikyppynen]

Meni siinä aikaa ja terapeuttiki meni vaihtoon, sitte pikkuhiljaa ko alko luottamaan niin on ollu helpompaa... Mulla vaan niin vaikeita asioita ettei ihmekkään jos en avaudu ihan täysin, mutta ko pato murtuu niin se on menoa... Mut mie olen ihmisenäki niin vaikea otus että pikkujututki saa suunnilleen tuskanhiellä kaivaa minusta ulos...

Joskus on kyllä kieltämättä hävettäny "tuhlata" terapeutin aikaa ko en olekkaan kyenny mihinkään mutta siitäki on puhuttu ja selvitty.

 

[juu]

Te, jotka käytte tai olette käyneet terapiassa. Oletteko pystyneet avautumaan ihan täysin terapeutille? Mulla 1,5v terapiaa takana, ja edelleen huomaan olevani pidättyväinen. Se häiritsee minua, koska en tunne olevani riittävän "hyvä" potilas.

tosin 4. terapeutti menossa. En pysty täysin avautumaan.
Minusta laulussa sanotaan osuvasti: "On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä" Matkustaja

 

[ap]

Onkohan mulla väärä terapeutti. Usein tuntuu, että 1,5h on mennyt kuulumisten kyselemiseen. En vaan uskalla luottaa keneenkään niin paljon, että avautuisin syvimpiä salaisuuksia myöden. :/

 

[hyytikyppynen]

Onkohan mulla väärä terapeutti. Usein tuntuu, että 1,5h on mennyt kuulumisten kyselemiseen. En vaan uskalla luottaa keneenkään niin paljon, että avautuisin syvimpiä salaisuuksia myöden. :/

Minusta ainaki tuntu että ko tämän nykysen terapeutin sain niin alko asiat luistaa paremmin... Siis jos ei terapeutti tunnu "omalta" niin ei se sillon taija ihan oikea olla sulle...

 

[ap]

Onkohan mulla väärä terapeutti. Usein tuntuu, että 1,5h on mennyt kuulumisten kyselemiseen. En vaan uskalla luottaa keneenkään niin paljon, että avautuisin syvimpiä salaisuuksia myöden. :/

Minusta ainaki tuntu että ko tämän nykysen terapeutin sain niin alko asiat luistaa paremmin... Siis jos ei terapeutti tunnu "omalta" niin ei se sillon taija ihan oikea olla sulle...

En mä kehtaa sitä "erottaakaan". Voi helkutti!

 

[hyytikyppynen]

Onkohan mulla väärä terapeutti. Usein tuntuu, että 1,5h on mennyt kuulumisten kyselemiseen. En vaan uskalla luottaa keneenkään niin paljon, että avautuisin syvimpiä salaisuuksia myöden. :/

Minusta ainaki tuntu että ko tämän nykysen terapeutin sain niin alko asiat luistaa paremmin... Siis jos ei terapeutti tunnu "omalta" niin ei se sillon taija ihan oikea olla sulle...

En mä kehtaa sitä "erottaakaan". Voi helkutti!

Onko se nyt niin kehtaamisesta kiinni.. Mie puhuin ihan suoraan edelliselle terapeutille ettei tunnu hyvältä... Ja se sitte lopulta myönsiki että olen liian vaikea tapaus sille. Ja suositteli mulle toista. Kyse on kuitenki sinusta, ei siitä terapeutista ja sen tunteista tai siitä loukkaantuuko se jos ei saakkaan pittää sinua potilaana. :snotty: Ja mie luulen että se sen kyllä ymmärtää jos vaihtaa tahot.

 

[Pesky Pixie]

Mun on ainakin ollut mielettömän helppo luottaa omaan terapeuttiini. Hyvin osuu henkilökemiat yhteen.

 

[ennen terapian tarpeessa]

mä kävin psykiatrilla kolmisen vuotta säännöllisesti ja meni varmaan joku 1-1,5 vuotta,ennenku pystyin avautumaan täysin.

 

[ap]

Onkohan mulla väärä terapeutti. Usein tuntuu, että 1,5h on mennyt kuulumisten kyselemiseen. En vaan uskalla luottaa keneenkään niin paljon, että avautuisin syvimpiä salaisuuksia myöden. :/

Minusta ainaki tuntu että ko tämän nykysen terapeutin sain niin alko asiat luistaa paremmin... Siis jos ei terapeutti tunnu "omalta" niin ei se sillon taija ihan oikea olla sulle...

En mä kehtaa sitä "erottaakaan". Voi helkutti!

Onko se nyt niin kehtaamisesta kiinni.. Mie puhuin ihan suoraan edelliselle terapeutille ettei tunnu hyvältä... Ja se sitte lopulta myönsiki että olen liian vaikea tapaus sille. Ja suositteli mulle toista. Kyse on kuitenki sinusta, ei siitä terapeutista ja sen tunteista tai siitä loukkaantuuko se jos ei saakkaan pittää sinua potilaana. :snotty: Ja mie luulen että se sen kyllä ymmärtää jos vaihtaa tahot.

Tää liittyy just mun ongelmiin... tiedän itseni, en pysty sanomaan. :/

 

[vieras]

Kannattaa ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ( helpommin sanottu kuin tehty ) ja avautua aivan täysin. Mun elämä on muuttunut paljon paremmaksi kun sain täysin avauduttua eikä kukaan ole tuominnut tai suhtautunut mitenkään huonosti. Ja itse ajattelin että ne terapeutit on kuulleet aivan kaikenlaisia juttuja joten eivät hätkähdä kyllä pienestä.
Tottahan se on että tuhlaatte sekä omaa että terapeutin aikaanne jos ette ole valmiita muutokseen ja vastuun kantamiseen. Tiedän, kuulostaa varmasti ikävältä mutta ei se terapeutti teille onnea ja autuutta voi tuoda.

 

[mun muru]

Ystävä oli terapiassa ainakin 25 vuotta.. Pystyi avautumaan siitäkin että haluaisi tappaa vanhempansa ym. heidän tekojensa takia. Terapeutti pyysi kuvailemaan yksityiskohtaisesti miten sen tekisi ym. rankkaa.
Lopulta se auttoi ja ystäväni on parantunut. Nykyään itse auttaa muita luennoimalla.

 

[vieras]

Ystävä oli terapiassa ainakin 25 vuotta.. Pystyi avautumaan siitäkin että haluaisi tappaa vanhempansa ym. heidän tekojensa takia. Terapeutti pyysi kuvailemaan yksityiskohtaisesti miten sen tekisi ym. rankkaa.
Lopulta se auttoi ja ystäväni on parantunut. Nykyään itse auttaa muita luennoimalla.

Jep, tässä hyvä esimerkki siitä ettei ne terapeutit tuomitse.

 

[Pesky Pixie]

Kannattaa ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ( helpommin sanottu kuin tehty ) ja avautua aivan täysin. Mun elämä on muuttunut paljon paremmaksi kun sain täysin avauduttua eikä kukaan ole tuominnut tai suhtautunut mitenkään huonosti. Ja itse ajattelin että ne terapeutit on kuulleet aivan kaikenlaisia juttuja joten eivät hätkähdä kyllä pienestä.
Tottahan se on että tuhlaatte sekä omaa että terapeutin aikaanne jos ette ole valmiita muutokseen ja vastuun kantamiseen. Tiedän, kuulostaa varmasti ikävältä mutta ei se terapeutti teille onnea ja autuutta voi tuoda.

Samaa olen ajatellut minä. Itse vaan päätin, että nyt on puhuttava kaikki tai muutenhan ei siellä kannata käydä ollenkaan. Kuulumisia voi vaihtaa kenen kanssa vaan. Kyllä ne terapeutit on kaikkea tottuneet kuulemaan.

 

[ap]

Sitä vaan jotenkin ajattelee, että ne omat synkimmät salaisuudet on paljon pahempia kuin kenenkään muun

 

[hmm]

Eikö teitä häiritse se, että käsittääkseni psykoterapeutikko kirjoittaa istunnon jälkeen tietokoneeleen sanomisianne muistiin? Joku voi varastaa tietokoneen...

 

[ap]

Eikö teitä häiritse se, että käsittääkseni psykoterapeutikko kirjoittaa istunnon jälkeen tietokoneeleen sanomisianne muistiin? Joku voi varastaa tietokoneen...

Joo, kyllä mua mietityttää tämäkin. Ja se, että joskus lipsauttaa jollekin jotakin. Ihmisiä ne vaan kuitenkin on....

 

[vieras]

Kannattaa ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ( helpommin sanottu kuin tehty ) ja avautua aivan täysin. Mun elämä on muuttunut paljon paremmaksi kun sain täysin avauduttua eikä kukaan ole tuominnut tai suhtautunut mitenkään huonosti. Ja itse ajattelin että ne terapeutit on kuulleet aivan kaikenlaisia juttuja joten eivät hätkähdä kyllä pienestä.
Tottahan se on että tuhlaatte sekä omaa että terapeutin aikaanne jos ette ole valmiita muutokseen ja vastuun kantamiseen. Tiedän, kuulostaa varmasti ikävältä mutta ei se terapeutti teille onnea ja autuutta voi tuoda.

Samaa olen ajatellut minä. Itse vaan päätin, että nyt on puhuttava kaikki tai muutenhan ei siellä kannata käydä ollenkaan. Kuulumisia voi vaihtaa kenen kanssa vaan. Kyllä ne terapeutit on kaikkea tottuneet kuulemaan.

Juuri näin. Silloin kun aloitin terapian mulla oli rehellisesti sanottuna hirveän rumia ja negatiivisia ajatuksia omaa lasta kohtaan. Vaikka asia oli kipeä, puhuin siitäkin ja ajan myötä ne pahat tunteet hävisi. Aluksi minustakin tuntui ettei terapiasuhde johda mihinkään mutta kuukausien myötä ja oman avautumisen myötä huomasin että oikeastihan terapeutti onkin tosi hyvä.
Ja ajattelin myös aivan samoin, että nyt jos koskaan on avauduttava ja saatava apua.

 

[vieras]

Eikö teitä häiritse se, että käsittääkseni psykoterapeutikko kirjoittaa istunnon jälkeen tietokoneeleen sanomisianne muistiin? Joku voi varastaa tietokoneen...

Oikeastaan ei.
Mä olen jo suht hyvin muutenkin sinut asioiden kanssa. Ja asun onneksi paikkakunnalla jossa olen aika vieras.

 

[kohtalotoveri]

no pystytkö keskustelemaan asiasta terapeutin kanssa, että se edes tietää että sulla on tämmöinen luottamusvaje ihmiskuntaa kohtaan? Jollei se tiedä, niin eihän se osaa auttaakaan. Ei tässä sun huonoudesta tai hyvyydestä ole kysymys, vaan toisen mahdollisuuksista auttaa. Toisaalta, onhan sulla oikeus olla pelokas ja pidättyväinen. Ja voithan sä silti jotain apua saada silloinkin kun perustraumoihin ei päästä käsiksi. Mutta eihän tarkoitus ole puhumalla parantaa, se voi vain laukaista umpikujatilanteita ja vapauttaa parantavia voimia ihmisessä. Niin kauan kun sun tunne kun katsot terapeuttia on että eihän se edes tunne mua, niin sulle jää varmaan tunne että olet jotenkin huono vaikka tarkoitus on itsesuojelullinen. Eli ehkä sinänsä kannattaa tähdätä luottamiseen. Ja ennenkuin terapeutille kertoo asioista jotka eniten sattuu, voi keskustella sen kanssa niistä tunteista joita luottaminen ja epäluottaminen sussa herättää. Ja sitten vielä käytännön muistutus: kaikki me väärinkäsitellyt ihmiset hävetään asioita ja kuvitellaan olevamme ainutlaatuisia huonoudessamme niitten muutaman avoimen haavan takia. Mutta jos kuka tahansa muu olis läpikäynyt samat kokemukset kuin sinä, kaikella todennäköisyydellä se olisi samassa jamassa kuin sinä nyt. Pitää oppia suhtautumaan itseensä henkilökohtaisella rakkaudella ja yleismaailmallisella "et sä nyt niin erikoisen outo ole" -asenteella samaan aikaan. Kun lopultakin ihmiset on aika samanlaisia viime kädessä vaikka niiden pinnallinen käytös vaihteleekin. Siihen on aina syynsä.

 

[hyytikyppynen]

Eikö teitä häiritse se, että käsittääkseni psykoterapeutikko kirjoittaa istunnon jälkeen tietokoneeleen sanomisianne muistiin? Joku voi varastaa tietokoneen...

Joo, kyllä mua mietityttää tämäkin. Ja se, että joskus lipsauttaa jollekin jotakin. Ihmisiä ne vaan kuitenkin on....

Kirjottelee muistiin joo, mutta mulle ainaki selitettiin heti ekana että kaikkien sanomiset ja jutut on visusti salasanojen takana, että vaikka kone vietäis käsistä ne ei vääriin käsiin joudu... Tiä sitte... Voihan sitä joku pöllö hakkeroida salasanatki mutta mitäpä tuota miettiin. Tuskin on kovinkaan todennäköistä että niin kävis.

 

[kohtalotoveri]

niin ja niitten tapahtumien ainutlaatuisuus tuskin on totta. On tää maailma senverran kenkku että kaikki mahdolliset ja mahdottomat kamaluudet on tapahtuneet monille ihmisille ja tulee tapahtumaan vastakin. Siinähän se on se avautumisen kauneus, että se on ainoita takuita että maailmasta tulee taas hiukan parempi paikka. Pimeys valkenee.

 

[ap]

no pystytkö keskustelemaan asiasta terapeutin kanssa, että se edes tietää että sulla on tämmöinen luottamusvaje ihmiskuntaa kohtaan? Jollei se tiedä, niin eihän se osaa auttaakaan. Ei tässä sun huonoudesta tai hyvyydestä ole kysymys, vaan toisen mahdollisuuksista auttaa. Toisaalta, onhan sulla oikeus olla pelokas ja pidättyväinen. Ja voithan sä silti jotain apua saada silloinkin kun perustraumoihin ei päästä käsiksi. Mutta eihän tarkoitus ole puhumalla parantaa, se voi vain laukaista umpikujatilanteita ja vapauttaa parantavia voimia ihmisessä. Niin kauan kun sun tunne kun katsot terapeuttia on että eihän se edes tunne mua, niin sulle jää varmaan tunne että olet jotenkin huono vaikka tarkoitus on itsesuojelullinen. Eli ehkä sinänsä kannattaa tähdätä luottamiseen. Ja ennenkuin terapeutille kertoo asioista jotka eniten sattuu, voi keskustella sen kanssa niistä tunteista joita luottaminen ja epäluottaminen sussa herättää. Ja sitten vielä käytännön muistutus: kaikki me väärinkäsitellyt ihmiset hävetään asioita ja kuvitellaan olevamme ainutlaatuisia huonoudessamme niitten muutaman avoimen haavan takia. Mutta jos kuka tahansa muu olis läpikäynyt samat kokemukset kuin sinä, kaikella todennäköisyydellä se olisi samassa jamassa kuin sinä nyt. Pitää oppia suhtautumaan itseensä henkilökohtaisella rakkaudella ja yleismaailmallisella "et sä nyt niin erikoisen outo ole" -asenteella samaan aikaan. Kun lopultakin ihmiset on aika samanlaisia viime kädessä vaikka niiden pinnallinen käytös vaihteleekin. Siihen on aina syynsä.

Kiitos! Ihanasti sanottu ja niin totta! Voiko terapiassa käsitellä myös ns. uusia haavoja, vai kuuluuko niiden kaikkien olla jostakin lapsuudesta kumpuavia? Mulla on asia, joka on tapahtunut vasta terapian alettua, mutta joka vaikuttaa syvästi koko mun tän hetkiseen elämään - ja todennäköisesti koko mun loppuelämään. Oikeastaan se on se suurin asia, jonka haluaisin jollekin uskoutua, mutta en uskalla. Mutta onko se edes terapian tarkoitus? Kannattaako mun edes avautua siitä asiasta siellä, kun ei se kuitenkaan ole tehnyt minusta sitä joka olen? Siis tarkoitan lapsuudesta asti.

 

[kohtalotoveri]

Kiitos kehuista!

Totta kai terapiassa käsitellään sekä vanhoja että nykyhetkeä, koska on vaikea ymmärtää kumpaakaan yksinään, nehän vuorovaikuttaa koko ajan. Siis tietenkään nykyhetki ei vaikuta siihen mikä sun lapsuus oli, mutta lapsuuden ymmärtäminen ei ole mahdollista miettimättä mitä tapahtuu nykyisin ja miten se vaikuttaa suhun, kun eihän sinne suoraan pääse käsiksi kukaan. Tämmöinen vanhojen ja uusien asioiden sekaisinkäsitteleminen avaa mahdollisuudet itseinhottomaan itsetuntemukseen (ihan mahdollinen ja saavutettava tavoite!!!!)