Psykoosiin joutumisen pelko

[taustalla]

:flower:

Moi.

olen ollut masentunut ihan liiaksikin nyt reilun aikaa, ja hain heti apua neuvolasta, psykologilta.minulle määrättiin masennuslääke sepram, koska minulla on pakkoajatuksia ja itken kokoajan jokapäivä.laskettuaikani on kesällä, ja pelkoni kohdistuvat siihen että satutan vauvaani... Nyt alkanut pelottamaan psykoosiin joutuminen ihan sairaasti..kamalaa, en tiedä mistä pelot johtuvat, mutta tulivat yhtäkkiä raskausaikana.Millainen ihminen voi joutua psykoosiin, ja sehän on harvinaista eikö vain?!

Vastatkaa.

 

[taustalla]

No eihän psykoosi kovin yleistä ole. En halua pelotella, mutta kyllä kuka tahansa voi psykoosiin sairastua. Se on kuitenkin sairaus siinä missä muutkin ja on toki hoidettavissa. Voimia sinulle, ja eiköhän se vauvasi hyvin siellä masussa voi :hug:

 

[niinu]

Voimia sulle kovasti. Kannattaa tosiaan käydä purkamassa tuntojaan ammattiauttajalle jo ajoissa...Raskas on aikaa joka herkistää mielen ja vanhoja traumoja ym. voi nousta esiin pinnan alta. Toivon, että saat puhuttua asioista jonkun luotettavan ja hyvän ihmisen kanssa. Kun vauva syntyy on edessä paljon uusia rankkojakin, mutta silti niin ihania asioita. Kerää nyt voimia ennen lapsesi syntymää. Huolehdi itsestäsi, lepää, syö hyvin ja tee asioita joista nautit. Lapsesi tulee tarvitsemaan sinua terveenä, ja vaikka kaikki ei sujuisikaan hyvin, muista että aina on parempia aikoja edessä. Älä murehdi mahdollista pahinta, masennus voi olla riipivää, mutta siitä voi parantua ja elämä voittaa jälleen. Tiedän kokemuksesta. :hug:

 

[mama]

Ymmärrän hätäsi ja huolesi..ja toki psykooseja kokevia ikävä kyllä on..enemmän kuin vähän...eli ei mikään ihmeellinen juttu..viitaten tuon ed. kirjoittajan kommenttiin..voin vannoa että apua löytyy..saatava ajoissa ja oikeata hoitoa!!!Eikä sille mitään mahda jos sen psykoosin joutuu kokemaan..sen jälkeenkin on elämää...et ole siis ainoa!Voimia sinulle paljon...hae apua !!! :hug:

 

[saman kokenut]

Kuulosti ihan just sille kuin minä olisin kirjoittanut. Mulla oli kanssa pakkoajatuksia, ihan samanlaisia kuin sulla, raskausaikana ja pelkäsin itsekin lapsivuodepsykoosia. Mutta mutta... täällä sitä terveenä ollaan 4kk ihanaisen vauvelin äitinä, tulin juuri auringonpaisteesta ulkoa pihahommia tekemästä eikä elämä voisi ihanammalle tuntua . Mieliala heitteli synnytyksen jälkeen jonkin verran, varsinaista masennusta mulla ei ollut vaan välillä itketti, välillä nauratti ja siitä se sitten ajan myötä tasaantui. Puhu asiasta ja peloistasi esim. neuvolassa tai käy psykiatrilla vaikka yksityisesti, muista että nimenomaan pakkoajatuksiin/masennukseen kuuluu esim. vastaavat pelot eivätkä pelot tarkoita suoraviivaisesti sitä että ne toteutuisivat.

 

[Kiltti äiti]

Itse luin jostakin, että tuo satuttamisen pelko kuuluu aika monelle raskausaikana. Kun jotakin toivoo oikein kovasti ja rakastaa, pelkää tekevänsä jotain väärin ja menettävänsä sen. Minulla tätä aiheutti liian suuri lapsuuden ajan vastuutaakka. Olin joutunut ottamaan vastuuta pikkusisarestani paljon ja tämä kummitteli alitajunnassa raskausaikana. Kuitenkin kun sain lapsen kaikki tuollaiset ajatukset ovat hämärää vain. Toki kyllä mietin joskus sekaisin menoa ja tiedostamatonta pahan tekoa. Kuitenkin kun ajattelen tuota kirjoittamaani ajatusta rakkaan menettämisestä ja sen kuuluvan asiaan pelkoni hälvenee.

 

[taustalla]

Hei, ja kiitos ihanista lohduttavista vastauksista.tiedän etten ole ainoa jolla on masennusta, ja pakkoajatuksia, mutta kun ne ovat minun päässäni eikä ole "samaa kokenutta" tässä vierellä niin tuntuu että olen hullu, tai tulossa hulluksi.Mieheni on ollut maailman paras tuki, mutta säälittää että hänkin joutuu katsomaan mun pahaaoloani.Huh.Joo kyllä käyn psykologilla, ja syön masennuslääkettä..lääkkeen ohjeissa sanottiin että ahdistus ja pahaolo voivat voimistua hetkellisesti, mutta olo alkaa myöhemmin helpottaa.Sitä tämä nyt on ollut, kamalaa ahdistusta ja pelkoa siittä että pimahdan ja joudun psykoosiin tai laitoshoitoon, tai teen vauvalleni jotain...yöllä en saa nukutuksi, ja koitan ajatella muuta.

Pelottaa ihan hirveästi, haluan vain pian parantua.En toivo tällaista kenellekään.Olenkin kuullut että ihminen jolla on pakkoajatuksia, että satuttaa jotakin ihmistä ei tee niin vaan on oikeasti hyvä ihminen.

Kirjoituksia saa lisääkin laittaa, ne lohduttavat minua ja monia muitakin. :flower: :heart:

 

[Harmaana]

Minä sairastin tuon lapsivuodepsykoosin hyvin vaikeana. Tänään, kaiken kokemani jälkeen voisin sanoa, että se oli kasvattava kokemus, vaikka vaatikin usean viikon suljetulla osastolla mielisairaalassa oloa.

Minulla ei ollut mitään oiretta, mitään mikä olisi viitannut psykoosiin. Haluaisitko vaihtaa ajatuksia?

 

[aamuinen]

ja monesti väsyneenä on pakko ajatuksia ja sitä pelkoa että satuttaa toista.kyllä masennuslääkekin vaikuttaa pelkoihin ja ei masennus siitä pahene kun löydetään sopiva annos!ole turvassa selviät kyllä

 

[saman kokenut]

Hei alkuperäinen! Minä olen lukenut juuri tuosta kanssa, että väkivaltaisia pakkoajatuksia on herkästi "liian kilteillä" ihmisillä, jotka eivät todellisuudessa "tekisi pahaa kärpäsellekään". Ja ainakin minuun se pitää paikkaansa. Pakkoajatukset hellittävät varmasti lääkityksen myötä, ja pääset sitten nauttimaan raskaudesta ja vauvastasi. Olet varmasti tunteikas ihminen jos yhtään oikein arvaan, ja se on kuule hyvä juttu sun vauvaakin ajatellen, tunnet varmasti suurta rakkautta ja hellyyttä sitten lastasi kohtaan. Kyllähän niitä pakkoajatuksia voi sittenkin tulla mutta yritä muistaa että ne ovat VAIN ajatuksia emmekä me voi kontrolloida ajatuksiamme, ne eivät ole tekoja ja tekoihinhan voimme aina itse vaikuttaa. Mulle itselle psykologi sanoi - kaiken sen jälkeen kun ajatuksistani hälle kerroin - että "nuo oireet eivät ole sellaisia psykoottisia". Ja se helpotti kovasti. JAKSAMISTA!