Psykologinen kasvatuskysymys kaikille palstan äideille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuleva terapeutti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä leikin lapseni kanssa. Pikkuautoilla ja millä nyt haluaakaan. On ainokainen 3-vuotias ja kyllä kaipaa kovasti leikkiseuraa ja sitä tarjoan aina kun voin. Lapsi osaa olla itsekseenkin, mutta pyytää paljon myös leikkimään. Ei se aina hauskaa ole ja en tunne olevani mitenkään aikuisasteeni huipulla kun leikin bröönbröön-leikkejä lattialla. Mutta se on lapselleni tärkeää, joten miksi ei. Eri asia olisi varmaan ne sisarukset perheessä....

Kysymykseesi en oikein osaa vastata. En tajunnut sitä. No, meillä leikitään niin, että poika rakentaa autoradan, molemmilla on autot ja molemmat leikkii niillä. Jos minä menen tankille, tulee pojan auto perässä ja toisinpäin...
 
Jos mun lapsen leikeissä sika lentää ja ääntelee kuin lentokone, se saa tehdä niin.

Miksi se pitää pyytää takaisin? :D Sitä minäkään en ymmärtänyt, siksikö että lapsi leikkii kuitenkin väärin ja minä (kohteliaasti) pyydän lelua takaisin että 'äiti voi näyttää miten leikitään oikein'?

Lapset soveltavat leikeissä asioita joita ovat oppineet (jopa itsekseen) ympäristöstään. Ja leikistihän voi tapahtua mitä vaan, lehmä olla suurempi taloa, puhua, ihan mitä vaan.
 
[QUOTE="RIIKKA";26078072]Minä leikin lapseni kanssa. Pikkuautoilla ja millä nyt haluaakaan. On ainokainen 3-vuotias ja kyllä kaipaa kovasti leikkiseuraa ja sitä tarjoan aina kun voin. Lapsi osaa olla itsekseenkin, mutta pyytää paljon myös leikkimään. Ei se aina hauskaa ole ja en tunne olevani mitenkään aikuisasteeni huipulla kun leikin bröönbröön-leikkejä lattialla. Mutta se on lapselleni tärkeää, joten miksi ei. Eri asia olisi varmaan ne sisarukset perheessä....

Kysymykseesi en oikein osaa vastata. En tajunnut sitä. No, meillä leikitään niin, että poika rakentaa autoradan, molemmilla on autot ja molemmat leikkii niillä. Jos minä menen tankille, tulee pojan auto perässä ja toisinpäin...[/QUOTE]

Aika moni vanhempi on taatusti joutunut jonkin verran leikkimään esikoisensa kanssa, kuten mmiekin..on leikitty nukeilla ja legoilla ja palikoilla ja junaradalla ja pikkuelukoilla ja sitä sun tätä. Ainokaisia kun vaan joutuu viihdyttämään niin paljon enemmän..eikä siinä mitään. Kuten jo totesitkin, tilanne muuttuu kun lapsia alkaa siunaantumaan enemmän...enää en konttaa ja pörise kuopuksen kanssa lattiatasossa juuri koskaan..nuo isommat saavat hoitaa sen homman.
 
Ap varmaan ajaa tässä takaa sitä, että ohjaako aikuinen lapsen leikkiä vai saako lapsi itse käyttää luovuutta ja leikkiä itsenäisesti. Eli lapsen kanssa kuuluisi leikkiä silleen, että mahdollisimman vähän vaikuttaa leikin kulkuun tai millään muulla tavoin ohjaa sitä. Jos lapsi vaikka sanoo "Pekka lähtee nyt tällä autolla" niin ei kuulu kysyä "Ai, lähteekö se kauppaan?" vaan "Mihin se lähtee?" tai ihan vaan tylysti todeta "hmm...".
 
[QUOTE="vieras";26078113]Ap varmaan ajaa tässä takaa sitä, että ohjaako aikuinen lapsen leikkiä vai saako lapsi itse käyttää luovuutta ja leikkiä itsenäisesti. Eli lapsen kanssa kuuluisi leikkiä silleen, että mahdollisimman vähän vaikuttaa leikin kulkuun tai millään muulla tavoin ohjaa sitä. Jos lapsi vaikka sanoo "Pekka lähtee nyt tällä autolla" niin ei kuulu kysyä "Ai, lähteekö se kauppaan?" vaan "Mihin se lähtee?" tai ihan vaan tylysti todeta "hmm...".[/QUOTE]

Aha jees, no sitten sitä ehkä. Ai niin mua on oikein asiantuntija kehunut, että osaan leikkiä hyvin lapsen kanssa..ihan duunissa ollessani.:xmas: Että ei hätää täällä.
 
Tavallisista 4-5v:sta ei ole omakohtaista kokemusta mutta en usko että sen ikäisen kanssa tulisi paljoa leikittyä. Ehkä rakenneltaisiin yhdessä legoja tai askarreltaisiin jotain. Ja nuo lehmä sanoo "muu"- jutut tuntuvat perin lapsellisilta sen ikäisille. Vajaa 1,5v kuopuksen kanssa leikin tuollaisia ja hän pitää niitä hauskoina.

En kyllä ymmärrä miksi olisin häneltä jotain lelua viemässä, saati niin että antaisin lelun hänelle ensin saadakseni sitten pyytää sen takaisin. Leluja riittää kummallekin, lapsi ottaa sen minkä haluaa ja minä jonkun vapaaksi jääneen millä voin päristellä tai äännellä. Lapsi voi sitten antaa oman lelunsa minulle jos haluaa kuulla mitä se sanoo.
 
hassu kysymys, tai niinku asiaa vois jotenki selventää.. ennen omaa lasta tuli paljon leikittyä siskon ja muiden lasten kanssa, kyllä aika pienestä pitäen lapsoset tietää laululeikkejen sun muun kautta miten esim auto päästelee menemään. oma poika vielä pieni mutta sujuvasti pärisyttelee kun autoilla ajellaan, en muistaakseni sen erikoisemmin opettanu.. tykkää paljon lauluista ja esim piippolan vaari on nyt kova juttu, siinähän kerrataan niitä ääniä mitä eläimet päästelee, koiraa osaa matkia mutta muut äänet aiheuttaa ainoastaan hymyä pojan suulla. että kai niitä elukoiden ja koneiden ääniä salakavalasti opetetaan vaikkei sitä sen enempää ajattelisi.

en vain ymmärrä tota lelun ottamista? yleensä meillä poika tuo esim 3 autoa joista yhden antaa mulle ja sitten huristellaan, en mä ala mitään valitseen et mä haluun tän :D varmaan ku tuosta kasvaa ja puhumaan oppii niin tulee sit enemmän noihin leikkeihin syvennyttyä.
 
Kuvitellaan tilanne jossa sinä leikit lattialla 4-5-vuotiaan lapsesi kanssa.
Leikit hänen kanssaan pikkuautolla tai pienellä maatilan eläinhahmolla.
Saat itse valita kummalla leikit.

Kysymys kuuluu että annatko lelun ensin lapselle ja pyydät sitä kohteliaasti takaisin
vai leikit itse eläimellä tai autolla ja näytät miten se ääntelee.

Miten teet?

Ap, mäkään en tajunnu kysymystä - pointti siis on...? Kertoisitko, miksi terapeutiksi valmistut? Ties vaikka oltaisiin samalla alalla ? :)
 
[QUOTE="vieras";26078543]Ap, mäkään en tajunnu kysymystä - pointti siis on...? Kertoisitko, miksi terapeutiksi valmistut? Ties vaikka oltaisiin samalla alalla ? :)[/QUOTE]

minusta tulee lasten terapeutti. pointti on siinä miten suomalaiset äidit ja ulkomaalaiset äidit kasvattavat lapsiaan. suomalainen äiti keskittyy leluun ja ulkomaalainen äiti tapoihin. näin lyhyesti selitettynä.
 
minusta tulee lasten terapeutti. pointti on siinä miten suomalaiset äidit ja ulkomaalaiset äidit kasvattavat lapsiaan. suomalainen äiti keskittyy leluun ja ulkomaalainen äiti tapoihin. näin lyhyesti selitettynä.

Eli ulkomaalainen äiti leikkii lapsen kanssa siten, että lelua ojennellaan vuorotellen toisilleen ja suomalainen äiti leikkii sillä tavalla, kuin lapsetkin leluilla nyt yleensä leikkivät?

Onko tämä suomalainen tapa leikkiä jotenkin maailman mittakaavassa ainutlaatuinen?
 
Viimeksi muokattu:
Täällä kollega, tervetuloa joukkoon! Ehkä kuitenkin kannattaa hiukan vielä varoa noita "psykologisia" kysymyksiä yleistyksineen, ei millään pahalla - meitä on montaa lajia ihmisiä jokaisessa kulttuurissa.
 
[QUOTE="...";26077982]On musta aika surullista, jos vanhemmat eivät lainkaan leiki lapsensa kanssa... siis ikinä. Outoa. Leikki on lapselle hauskanpitoa ja on melko surkeaa, jos äiti ja isä eivät tähän hauskanpitoon koskaan osallistu.[/QUOTE]

Voisko sitä hauskaa pitää vaikka pulkkamäessä tai pelaamalla jotain? Piirtämällä,potkimalla futista,uimarannalla tms.? Eikai nyt sentään ainoa vaihtoehto ole kontata lattialla ja äristä joku bakugan kädessä? Kyllä mä lapsen kaupassa asioin jos se sellaisen pistää pystyyn mutta pikku-ukoilla en leiki. Lapsella on kavereita sitä varten.
 
minusta tulee lasten terapeutti. pointti on siinä miten suomalaiset äidit ja ulkomaalaiset äidit kasvattavat lapsiaan. suomalainen äiti keskittyy leluun ja ulkomaalainen äiti tapoihin. näin lyhyesti selitettynä.

Siis teit saman kyselyn jollekin ulkomaalaiselle (? Laaja käsite) palstalle vai jonnekin missä on suomessa asuvia ulkomaalaisia äitejä?

Minusta tulos näytti tässä lähinnä siltä että suomalaiset äidit eivät leiki 4-5v lastensa kanssa vaan keskittyvät muunlaiseen yhdessäoloon ja tekemiseen.
 
No jaa... Eipä ole tullut tehtyä havantoa eroa leikkityylissä suomalasen ja ulkolaisen lapsen välillä.. Ja samalla tavalla ne äidit istuu puiston reunalla ja höpöttää muille äideille.
 

Yhteistyössä