Prinsessavaihe - MIKSI oi MIKSI äidit inhoavat sitä?

[Mikä ärsyttää]

Meillä on eletty prinsessavaihetta jo pari vuotta. Lapselle olen tietysti iloinen ja kannustava ja on vaihe mielestäni pääasiassa oikein kiva ja positiivinen, mutta silti se välillä ärsyttää. Siinä prinsessahörhellysmekossa on pakko tosiaan kulkea kesät-talvet. Meidän prinsessalla hiusten pitää ehdottomasti olla pitkät ja auki (=luonnonkihara takkupesä). Jos hiukset laittaa väkisin kiinni, ne on kohta auki. Kaikista järkevistä vaatteista joutuu aina tappelemaan. Jos ulkona on kylmä, sinne on laitettava takki, vaikka se peittäisi prinsessamekon. Jos ulkona on märkä, ei voi laittaa niitä suosikkiplingplingkangaskenkiä jne jne jne. Pitkään yritin ostaa ja pukea muitakin vaatteita hörhellyksen rinnalla, mutta koska niiden pukeminen aiheuttaa aina taistelun niin en enää jaksa vaivautua. Pyörästä joudutiin vääntämään pitkään, koska prinsessalla pitäisi olla tietysti vaaleanpunainen plingpling-pyörä, mutta me halusimme pyörän, joka voisi periytyä myös pikkuveljelle. Lopulta valtavasta valikoimasta löytyi yksi kaikille osapuolille kelpaava malli. Mutta hellyyttävää se on, kun päivä alkaa usein hameen hulmuamisella ja tanssilla.

 

[2,5 vuotiaan tytön äiti]

[QUOTE="vieras";28777925]Jos meillä eläisi "prinsessavaihetta" elävä lapsi, ärsyttäis ihan taatusti ja paljon.
Miksikö? Minäpä kerron. Olen aina ollut poikamainen, olen edelleen. En ole omistanut barbeja ja ainoan nukkeni annoin siskolleni heti, kun avasin sen joululahjapaketista. Enkä ole asiaa koskaan katunut.
Inhoan pinkkiä, lilaa ja kaikkea muutakin ällöä vastaavaa. [/QUOTE]

Tätä perustelua en ymmärrä ollenkaan. Siis koska itse inhoat nukkeja ja pinkkiä, lastesikin täytyy inhota niitä - tai olisi vähintäänkin kamalaa, jos he alkaisivat niitä vaatia?

Mun käsittääkseni lapsi ei ole oman itseni jatke vaan oma persoonansa, jolla on omat mieltymyksensä. Lapseni ei tarvitse olla kopio itsestäni. Hän saa ihan vapaasti tykätä asioista joista itse en välitä. Aika egoistista on asettaa omat tykkäämisensä ja inhoamisensa lapselle ainoaksi tai parhaaksi malliksi. Itse en ole tuputtamassa mitään tiettyä väriä tai tyyliä, vaan tytöllä on vaatekaapissaan kaikki sateenkaaren värit. On tyttömäistä ja unisexiä ja rokahtavaa jne.

Saman logiikan mukaan jos esim. itse et pidä oliiveista, ei lapsikaan saa pitää niistä - tai et ehkä koskaan tarjoa niitä edes maistettavaksi? Jos inhoat rockia ja kuuntelet jazzia, niin lapsenkin täytyy inhota rockia jne.?

Mikä ihmeen perustelu se on LAPSEN vaatteiden tai lelujen väimaailmalle, että kun MINÄ en pidä tietystä väristä tai tyylistä?

 

["Vieras"]

Minusta tuo prinsessavaihe on monesti äitien tekemä juttu. Tyrkytetään sitä yhtä ja samaa hömpänpömppää lapselle, ja ilmeisesti eletään se oma prinsessavaihe siinä sivussa, lapsen kanssa. On muitakin värejä, kuin se oksettava vaaleanpunainen!

 

[ÄitiTuoreOon]

[QUOTE="jenni";28779479]Aivan! Prinsessa on monissa kirjoissa yhtä kuin passiivinen söpöläinen, jonka elämän sisältö on prinssin odottaminen ja rakastetuksi tuleminen. Saatiin kerran lainaksi jotain Disneyn prinsessahöttökirjoja, mutta niiden tarinat olivat niin uskomatonta paskaa, että piilotin ne lapsilta. Sellaisista prinsessoista, jotka tekevät elämässään muutakin kuin näyttävät näteiltä, luen lapsilleni mielelläni.[/QUOTE]

Kiitos erilaisista vastauksista. Mietin, olisiko tuo prinsessan "aivottomuus" ja sellainen huolettomuus sitä, että sadut ovat miesten kirjoittamia? Ja tuntuuko ne siksi äideistä vierailta?

Toisaalta, jos tyttö haluaisi olla tuollainen prinsessa, odottaa rakkautta ja sulhasta ja rakastetuksi tulemista (sehän taitaa olla kaikkien toive ihmisenä), niin uskaltaisiko nyky-Suomessa tukea sitä toivetta? Että ei opiskelisikaan kunnolla eikä kävisi kouluja, vaan odottaisi passiivisesti kotona? Minusta tuntuu että tuossa kohtaa pelko tulisi äidin mieleen ja ei haluaisi tytön olevan niin passiivinen.

 

[Madicken04]

Mielenkiintoisia vastauksia.

Itse en ole koskaan ollut prinsessa, sen enempää kuin tyttärenikään (7v, 2,5v:sta paha vielä sanoa mutta toistaiseksi hyvin poikamainen tuo on; mekkojakin suostui alkamaan käyttää vasta tässä kesän helteillä kun huomasi niiden viilentävän mukavasti ). Silti jonkin verran prinsessa-tavaraa olen ostanut ja ovat menneet siinä kuin muutkin leikit. Vanhimman tyttären (autisti) ollessa pieni hän aina prinsessamekkoja kokeillessaan höpötti päiväkotikaverista joka hänen mielestä oli prinsessa. Prinsessa-fani tuo päiväkotikaveri oli todellakin ja hänen myötään tyttömme sai myös käsityksen että oikeat prinsessat ovat tummaihoisia...

Helinä-keiju-kausi meillä oli kyllä aika vahvana, mutten pitänyt sitä ongelmana. Ehkä värit tuossa olivat paremmin mieleeni ja kuten ultramariini(?) taisi todeta, noita helinä-juttuja pystyi käyttämään kannustimina monissa arkisissa jutuissa pienellä mielikuvituksella.

Liika on tietty aina liikaa enkä usko että ikinä suostuisin siihen että joku lapsen fanitus johtaisi siihen kaiken mahdollisen hankkimiseen tuolla kuosilla.

 

["Vieras"]

Minä ajattelen että pojan remonttimiesvaihe mikä nyt on meneillään, on hauskaa! Ja on alkanut kysellä kaikenlaista avaruudesta, sitäkin odotan mielenkiinnolla että innostuuko sukkuloista ja planeetoista. Tyttö on kaksivuotias ja mietin, millaisen nukkekodin hänelle tekisin, ja mistä löydän keijunsiivet jotka olisivat hänen lempiväriään, eli keltaista.

Mikään ei ole vielä ällöttänyt, enkä ole vastaan mitään tyttö- tai poikajuttua.

Kai tyttökin oppii remonttiasioita (tarttee elämäs myöhemmin) ja poika saa leikkiä nukkekodilla? Jos ei, niin teet väärin. Lasta pitää ohjata siihen mikä häntä itseään kiinnostaa, ei siihen mikä vanhempaa kiinnostaa tai mikä kuuluu perinteisiin sukupuolirooleihin.
Prinsessaleikit on ok, sekä tytöillä että pojilla. Itse en ole ikinä sellaista vaihetta elänyt.

 

["vieras"]

Musta prinsessavaihe on ainakin ihana. Kyllä sitä itsekin lapsen vauva-aikana osti kaikkea pinkkiä ja söpöä tytölle, mutta nyt kun tyttö on kolme pitäisi aina olla joku mekko ja mahdollisimman kiva helma siinä. Koruja kaulaan, röyhelyhameita, pinnejä, kynsilakkaa...ja on kiva olla nättinä. Välillä vähän ärsyttää, kun pitäisi lähteä johonkin ja se lempimekko on likainen tai ei nyt kauppaan missään keijuhameessa lähdetä.

En kyllä ole huomannut tollasta ilmiötä.

 

["vieras"]

Minua tökkii se, että siinä vaiheessa, kun lapseni tutustuu omaan sukupuoli-identiteettiinsä ja alkaa määritellä itseään tyttönä/poikana, ympäröivä maailma markkinoi oleellisena osana sukupuolimääritelmää hyvin tiukan kahtiajaon ulkonäkökriteereineen. Ollaksesi tyttö, sinulle tulee olla nämä tyttöjen pinkit sukkahousut - ensimmäinen askel siihen miten ympäristö sanelee, miten sinä sukupuolesi edustajana saat käyttäytyä ja miten sinun tulee sukupuoltasi toteuttaa. Prinsessat on pelastettavia ulkonäkökeskeisiä prinssejä haikailevia kimeä-äänisiä hupakoita, ja poikien sankarit taas ovat äänekkäitä, vauhdikkaita, aggressiivisia pelastajia. Toivoisin lapseni, sukupuoleen katsomatta, voivan kokeilla erilaisia rooleja ja tutustua ITSEENSÄ eikä Disneyn määritelmään hänen genitaaliensa mukaisesta sukupuolesta.

Niin, ja minusta henkilökohtaisesti pinkki on ruma väri ja prinsessakrääsä on pääsääntöisesti epäkäytännöllistä ja epäekologista. Mutta kyllä, 2-vuotiaallani on lahjaksi saatu pinkki glitter-hörselöhame ja hän saa nauttia siitä niin paljon kuin hänestä oikealta tuntuu. Sen lisäksi hänellä tulee olemaan muitakin rooliasuja, ja kun hän alkaa puhua tyttöjen ja poikien väreistä, leikeistä ja tykkäämisistä, aion keskustella aiheesta ja kyseenalaistaa sitä jakoa jota hänelle syötetään.

Uskon, että aloittajan ajatus on tosi hyvä. Miksei äiti voi niellä omia mieltymyksiään ja antaa lapsen toteuttaa sukupuoltaan ja itseään itselle mieleisellä tavalla, pukeutua pelkkään pinkkiin jos pinkki miellyttää? No kas kun se über-hörselövaihe ei ole vasta itseään, meillä ei ole "tarvitsen kolmannen glitter-tähti-taikasauvan jota voin kuljettaa mukanani 24/7"-geeniä, vaan tämä tapa ilmaista sukupuolta on ympäristön tarjoama. Siksi jokainen fiksu äiti ja isä kyseenalaistaa sen mallin ja yrittää sitkeästi tarjota muita rinnalle - se on ainoa tapa jolloin lapsi voi aidosti valita itse, ja siinä vaiheessa aikuisen pitää toki ymmärtää antaa tilaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28780527]Minusta tuo prinsessavaihe on monesti äitien tekemä juttu. Tyrkytetään sitä yhtä ja samaa hömpänpömppää lapselle, ja ilmeisesti eletään se oma prinsessavaihe siinä sivussa, lapsen kanssa. On muitakin värejä, kuin se oksettava vaaleanpunainen![/QUOTE]

tämä on niin totta

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28780980]tämä on niin totta[/QUOTE]

No eihän ole.

Mä olen ihan yhtälailla prinsessahörhöinen ollut kahden edellisenkin tytön kohdalla, mutta eipä se ole noihin kahteen ensimmäiseen lapseen mitenkään tarttunut.

Vasta kolmas tyttö on prinsessahörhöinen, kuten äitinsäkin.

Tai jospa sitten kahdelle ensimmäiselle on iskä tyrkyttänyt ruuvimeisseliä ja porakonetta käteen enemmän, kuin äiti mekkoa päälle?

Ympäristö muokkaa ja muovaa lasta ja nuorta, mutta ei ne lapset siltikään mitään aivottomia zombeja ole, vaan heillä on piirteensä, taipumuksensa ja mieltymyksensä melko pienestä pitäen.

 

[Lasten äiti]

En pidä siitä millaista naisen mallia tytöille tyrkytetään jo vauvana. Prinsessat ovat avuttomia, heidät pitää pelastaa, he keskittyvät lähinnä ulkonäköön eivätkä siihen mikä oikeasti on tärkeää. Prinsessat ovat tyhmiä mitä tulee älykkyyteen, passiivisia, kuin eläviä koriste-esineitä ja äidit hykertelevät tyytyväisinä hankkien lisää krääsää. On tietoinen valinta kasvattaa tytärtään prinsessaksi.

Minun tyttäreni kiipeilivät juuri puissa ja kallioilla kun muutama pikku hörhelötylliprinsessa keimaili sievästi vanhemmilleen. Yhdeltä lakattiin kynsiä ja äiti komensi olemaan liikkumatta. Siinä he hörhöilivät ja vertailivat toistensa kampauksia ja kynsilakkoja, 3-6 -vuotiaat tyttölapset joiden kuuluisi juosta ja leikkiä, oppia maailmasta ja kokea se omin käsin. Minua vain puistattaa tuollainen esineellistäminen ja pidätän oikeuden kasvattaa lapseni aktiivisiksi toimijoiksi, pieniksi tutkimusmatkailijoiksi. Jostain syystä heille kelpaavat kaikki väritkin. Prinsessaleikit ovat yksi leikki, kuten legotkin, mutta ei mikään kaikenkattava vaihe.

 

[chef]

En pidä siitä millaista naisen mallia tytöille tyrkytetään jo vauvana. Prinsessat ovat avuttomia, heidät pitää pelastaa, he keskittyvät lähinnä ulkonäköön eivätkä siihen mikä oikeasti on tärkeää. Prinsessat ovat tyhmiä mitä tulee älykkyyteen, passiivisia, kuin eläviä koriste-esineitä ja äidit hykertelevät tyytyväisinä hankkien lisää krääsää. On tietoinen valinta kasvattaa tytärtään prinsessaksi.

No en ole kyllä kertaakaan elämässäni yllämainittuun kasvatusmalliin törmännyt.

Meniköhän tuo sun päädytyksesi nyt PIKKUISEN yli?

 

[Mörköäiti]

Kiitos erilaisista vastauksista. Mietin, olisiko tuo prinsessan "aivottomuus" ja sellainen huolettomuus sitä, että sadut ovat miesten kirjoittamia? Ja tuntuuko ne siksi äideistä vierailta?

Toisaalta, jos tyttö haluaisi olla tuollainen prinsessa, odottaa rakkautta ja sulhasta ja rakastetuksi tulemista (sehän taitaa olla kaikkien toive ihmisenä), niin uskaltaisiko nyky-Suomessa tukea sitä toivetta? Että ei opiskelisikaan kunnolla eikä kävisi kouluja, vaan odottaisi passiivisesti kotona? Minusta tuntuu että tuossa kohtaa pelko tulisi äidin mieleen ja ei haluaisi tytön olevan niin passiivinen.

Itse asiassa alunperinhän prinsessasadut, kuten Lumikki, Tuhkimo, Kaunotar ja hirviö, yms. eivät ole olleet mitään "miesten kirjoittamia", vaan kansansatuja, joita aikuiset ovat kertoneet toisilleen. Myös niiden teemat ovat olleet vähän eri kuin prinssikuvioon painottuvissa Disney-versioissa. Ja prinsessathan eivät ole mitään erityisen huolettomia, jos nyt miettii, että Lumikki yritettiin tappaa toistuvasti ja Tuhkimoa pidettiin kyökkipiikana. Grimmin Tuhkimossa on muuten aika mielenkiintoisia elementtejä, mm. Tuhkimo on aika toimelias ja hankkii itse kuolleen äitinsä avustuksella (kyyhkyset välittäjinä) itselleen ne juhlakamppeet, kun Disney-versiossa hän on aika passiivinen ja haltijatarkummi taikoo hänelle kaiken. Harmi, että ne Grimmin tarinat ovat niin väkivaltaisia, koska muuten ne olisivat paljon kiehtovampia kuin nykyiset prinsessatarinat.

Kuinka moni pikkutyttö mieltää ne prinsessatarinat prinssin odottamisen kautta? Veikkaan, että suurimmalle osalle ne prinsessajutut ovat jotain ihan muuta - ikätovereihin integroitumista ja yhdessä leikkimistä ("tyttöjen oma juttu"). Prinssit tuntuvat prinsessaleikeissä suunnilleen unohtuvan tai olevan vain jokin yksi sivuelementti.

Mutta jos nyt joku haluaa vain rakkautta ja prinssiä, niin tietenkään siihen ei pidä kannustaa. Sen sijaan pitää auttaa tyttöä ymmärtämään, että opiskelu ja rakkaus eivät sulje toisiaan pois, ja että myös omat mielenkiinnon kohteet ja oma tekeminen on tärkeää. Ja kyllä, pitää olla kiinnostunut muustakin kuin pojista/miehistä.

 

[Tiitiäiskä]

Ei minusta Tähkäpää ainakaan kovin avuton ole?

No joo, vitsit sikseen. Joku tuossa kysyi että en kai kiellä prinsessaani tekemästä remonttia. No miksi ihmeessä kieltäisin? Meillä on nytkin menossa remontti, ja siellä se meidän poika on isäänsä auttamassa. Tyttökin on välillä, mutta tykkää porata enemmän veljeään selkään kuin seinään. Hänellä on nukke siellä remontissa mukana, enkä oikeasti, aikuisten oikeasti ole tehnyt MITÄÄN edistääkseni pojan autokiinnostusta tai tytön nuken hoivaamista.

Se vain kävi näin meillä. Jos poika haluaa harrastaa balettia, hän saa harrastaa balettia. Jos tyttömme haluaa motocross-pyörän niin hän saa sellaisen (no sitä kyllä pitää hinnan takia harkita ensin mutta pointti varmaan selvisi?)

 

[PiXX]

Prinsessat ovat Disneylläkin erilaisia. Esim Pocahontas, Se Kiinalainen taistelija-prinsessa (mikä nimi, en muista) ja tähkäpää jonka prinssi oli varas ja prinsessa paukautti tätä paistinpannulla päähän..

 

[PiXX]

Niin ja Tiana muuttui prinsessaksi sadun lopussa, mutta oli ihan tavalinen työtä ja ahkeruutta arvostava "prinsessa"..

 

[purjosipuli]

Prinsessat ovat Disneylläkin erilaisia. Esim Pocahontas, Se Kiinalainen taistelija-prinsessa (mikä nimi, en muista) ja tähkäpää jonka prinssi oli varas ja prinsessa paukautti tätä paistinpannulla päähän..

Aah, Mulan! ) Mut tykkään kans, ei kaikki Disneyn prinsessatkaan avuttomia ole.

 

[Ultramariini]

Parhainta ovat palstaprinsessat.