Prinsessavaihe - MIKSI oi MIKSI äidit inhoavat sitä?

[astalea]

[QUOTE="jenni";28777732]Mua ärsyttää vain jos vaihe menee överiksi, puhuttiinpa sitten prinsessa- tai supersankarivaiheesta. Leikkiä saa ja elää siellä mielikuvitusmaailmassaan, mutta pitää elämään mahtua muutakin. Yleensä ne kyllä ovat vanhemmat, jotka huomatessaan prinsessavaiheen alkaneen alkavat kantaa kotiin kaiken vaaleanpunaisena hammasharjoista polkupyöriin. Kohta ei sitten muksulle enää kelpaakaan ruoka siniseltä lautaselta ja kaverin potkulautaa haukutaan, kun siinä ei ole pinkkiä kimalletta.[/QUOTE]

Just samaa mieltä.

 

["pojan äiti"]

[QUOTE="jenni";28778045]Cars-tuoteperhe on kyllä niin kattava, että niillä roinilla kuvailemasi asiat ovat mahdollisia. Olen nähnyt pojan huoneen, jossa oli kyseisen sarjan päiväpeitto ja lakanat, verhot, matto ja joku yölampun tapainen. Leluhyllyssä sylillinen Cars-leluja ja vaatekaappi puolillaan Cars-vaatteita. Kylppärissä hammasharjat ja pyyhe samaa sarjaa. Oikea markkinamiehen märkä uni koko kalustus[/QUOTE]

Hyshys. Ollaan saatu poika olemaan toistaiseksi autuaan tietämätön mitä kaikkea maailmasta voisi löytyä, jos vanhemmat panostaisivat enemmän Tähän saakka on riittänyt järjetön määrä paloautoja, yksi paloautopaita, paloautopalapeli ja pari muuta pientä juttua

Mutta noinhan se osittain on, kuin joku sanoi: Kyllästyminen on osittain vanhempien itsensä aiheuttamaa. Jos lapselle hankkii kaikki paikat täyteen ihannoimaansa asiaan liittyvää krääsää, lapsi myös käyttää sitä ja sen seurauksena vanhempi kyllästyy. Toisaalta prinsessajuttu on niin yleisesti eri saduissa ja tuotteissa oleva hahmo, että niitä kertyy varmasti herkemmin kuin varkain, kuin jotain määrättyä rekisteröityä hahmoa kuten Carsia.

 

["vieras"]

Minä olen vähän semmoinen, että en osaa oikein valehdella. Prinsessathan (ja toki prinssitkin) on olleet kauppatavaraa, joita on naitettu polittisista syistä sopiville sulhasille. Prinsessan on sitten pitänyt synnyttää perillinen = poika miehelleen. Muuta arvoa ei prinsessalla ole todellisuudessa ollut. Siinäpä syy, miksi inhoan prinsessasatuja. Ne tuntuvat minusta vain suurelta kusetukselta ja historian vääristelyltä.

 

[Urseele]

[QUOTE="vieras";28778174]Minä olen vähän semmoinen, että en osaa oikein valehdella. Prinsessathan (ja toki prinssitkin) on olleet kauppatavaraa, joita on naitettu polittisista syistä sopiville sulhasille. Prinsessan on sitten pitänyt synnyttää perillinen = poika miehelleen. Muuta arvoa ei prinsessalla ole todellisuudessa ollut. Siinäpä syy, miksi inhoan prinsessasatuja. Ne tuntuvat minusta vain suurelta kusetukselta ja historian vääristelyltä.[/QUOTE]

Samoin, esimerkiksi pojilla ritarileikit. Sotilaalla ei ole ollut muuta arvoa kuin puolustaa maataan ja henki on ollut aika "arvoton". Siksi sotaleikitkin joskus mietityttävät, että näennäisesti suuri arvo soturille mutta pieni tositilanteessa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28778174]Minä olen vähän semmoinen, että en osaa oikein valehdella. Prinsessathan (ja toki prinssitkin) on olleet kauppatavaraa, joita on naitettu polittisista syistä sopiville sulhasille. Prinsessan on sitten pitänyt synnyttää perillinen = poika miehelleen. Muuta arvoa ei prinsessalla ole todellisuudessa ollut. Siinäpä syy, miksi inhoan prinsessasatuja. Ne tuntuvat minusta vain suurelta kusetukselta ja historian vääristelyltä.[/QUOTE]

Tuolla logiikalla aika moni asia lasten maailmassa olisi vain suurta kusetusta

 

[Mörköäiti]

Pienen vauvan äitinä on tullut luettua äitien blogeja elämäntilanteista 2-4-vuotiaiden kanssa. Vaikuttaa siltä että sukupuoli-identiteetin voimistaminen on yksi osa tuota aikaa ja pojilla Salama Mc Queenit ja Hämähäkkimiehet ja tytöillä Hello Kittyt ja prinsessat ovat mieluisia valintoja vaatteissa ja leluissa.

Voisihan tytöllä olla vaikka Peppi-vaihe. Tai jos jatkuvan prinsessa-tuputuksen sijaan lastenkulttuurissa olisi jotain tyttö-supersankareita, tai vaikka vanhasta kansanperinteestä prinsessojen lailla nykyaikaan jalostettuja hyviä, vahvoja noitahahmoja. Minua ärsyttää eniten se, että lapsille tarjoillaan naiseus lähinnä vain prinsessahahmoina, ts. naiseuden representaatiot lapsille suunnatuissa tuotteissa ovat kaikki tuota samaa...

Miksi näin? Miksei samaa ihastelua kuin kävelemään oppimisessa tai ensimmäisestä hampaasta? Mikä prinsessavaiheessa on vastenmielistä / hankalaa / luotaantyöntävää / vierasta? Sinä, joka tunnet näiden naisten ajatusmaailman jakavasi, voisitko valaista asiaa, olisin iloinen. Miksi PRINSESSAvaihe on enemmän miinusta kuin plussaa?

Toisaalta voisi myös kysyä, miksi näemme kaikessa tyttöjen tekemisessä vain prinsessainnostuksen jonain yksittäisenä vaiheena - miksi ei yhtä lailla puhuta muumi-vaiheesta, seikkailuvaiheesta, kotileikkivaiheesta, eläinleikkivaiheesta, oktonautit-vaiheesta, mikko mallikas -vaiheesta, jne jne. Miksi kaikesta lasten tekemisistä poimitaan vain ne perinteisiin sukupuolirooleihin sopivat ja nostetaan ne kaiken muun yläpuolelle jonain omana vaiheena? Harva prinsessajutuista tykkäävä tyttö varmaankaan tykkää vain ja ainoastaan prinsessoista, mutta niitä muita asioita ei enää edes huomata, kun koko tyttö nähdään pelkkänä prinsessana.

En itse sanoisi, että tyttärelläni on mitään prinsessavaihetta. Kyllä hän tykkää niistäkin, mutta niiiiiin monen muun asian ohella, että prinsessat ovat vain yksi osa hänen leikkimaailmaansa. Ja esimerkiksi muumit ovat paljon kovempi juttu, varsinkin jotkut lempihahmot muumeissa (kuten Pikku Myy). Lapsi tykkää välillä pukeutua prinsessavaatteisiin, mutta ihan yhtä lailla hän pukeutuu muihinkin roolivaatteisiin, esim. merirosvoksi. Ja esim. synttäreillä tulee varmaan olemaan sekaisin prinsessa-, merirosvo-, muumi- ja varmaan joku muukin teemaa. Tyttäreni myös usein yhdistelee hahmoja ja leikkii vaikka merirosvoprinsessaa. Minusta tämä on ollut varsin mielenkiintoista aikaa ja on ollut kiva seurata ja osallistua hänen leikkeihinsä.

 

["vieraana"]

ei prinsessoissa mitään vikaa ole mutta kun on koko talven vääntänyt kättä voiko prinssessat kulkea toppavaatteissa vai kulkeeko ne pelkissä kimalle-pitsi-hörhelömekoissa pakkasellakin, niin pikkasen kyllästytti

 

["mies"]

Feministien kammoamaa.

 

["mies"]

Samoin, esimerkiksi pojilla ritarileikit. Sotilaalla ei ole ollut muuta arvoa kuin puolustaa maataan ja henki on ollut aika "arvoton". Siksi sotaleikitkin joskus mietityttävät, että näennäisesti suuri arvo soturille mutta pieni tositilanteessa.

Te ette naiset nyt tarpeeksi tunne historiaa. Älkää "saastuttako" lapsia yksipäätyisellä ideologiallanne, kiitos.

Seuraavaksi varmaan väitätte, että keskiaika oli pimeä

 

[Ultramariini]

En kammonnut prinsessavaihetta, joskaan en sitä ruokkinutkaan. Vaikka olen toki pesunkestävä palstaprinessa, en muuten edusta erityisesti sellaista hörhelöblingblingtyyliä.

Prinsessavaihe oli toisaalta ( aika kultaa muistot) helppo. Prinsessavaateiden ( riitti että ne olivat pinkkejä ja hieman kimaltavia) pukemiseen oli helppo houkuttaa, oli olemassa erilaisia prinsessaruokalajeja ( ihan peruspastakastikettakin) ja ihan oikeisiin prinsessalakanoihin toki oli mielekkäämpi mennä nukkumaan.

Enää en voi markkinoida asioita prinsessoilla, eikä elämässä muutenkaan enää leiju sitä samaa sadunhohtoa.

Oikeastaan niitä aikoja on ikävä.

 

["mies"]

eikä elämässä muutenkaan enää leiju sitä samaa sadunhohtoa.

Tuon asenteen kun olet päällesi ottanut, väitän sinun ja muiden kaltaistesi olevan keskimäärin onnettomampia. Unelmiin uskovalla on hyvä olo sisäisen visionsa takia. Realisti tuhoaa unelmat ja näkee niissä vain pahuutta ja valhetta.

Kulttuurimme rohkaisee selvästi enemmän realismiin kuin unelmiin (toisin on esim. jenkeissä ja ehkä Aasiassa yleisesti). Tämä voi olla eräs tekijä henkisen pahoinvoinnin suuressa määrässä maassamme.

 

[Ultramariini]

[QUOTE="mies";28778813]Tuon asenteen kun olet päällesi ottanut, väitän sinun ja muiden kaltaistesi olevan keskimäärin onnettomampia. Unelmiin uskovalla on hyvä olo sisäisen visionsa takia. Realisti tuhoaa unelmat ja näkee niissä vain pahuutta ja valhetta.

Kulttuurimme rohkaisee selvästi enemmän realismiin kuin unelmiin (toisin on esim. jenkeissä ja ehkä Aasiassa yleisesti). Tämä voi olla eräs tekijä henkisen pahoinvoinnin suuressa määrässä maassamme.[/QUOTE]
Kiitos tästä tiedosta.

Jatkan elämääni henkisessä ahdingossani, ainoana fantasianani tämä palsta, jonka tarunhohtoisuus on lähes ....

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="mies";28778735]Feministien kammoamaa.[/QUOTE]

En sanoisi niin. Tunnen aika paljon feministejä (itseni mukaan lukien), ja suurin osa ei suinkaan kammoa lasten prinsessaleikkejä.

 

["jenni"]

Minua ärsyttää eniten se, että lapsille tarjoillaan naiseus lähinnä vain prinsessahahmoina, ts. naiseuden representaatiot lapsille suunnatuissa tuotteissa ovat kaikki tuota samaa...

Aivan! Prinsessa on monissa kirjoissa yhtä kuin passiivinen söpöläinen, jonka elämän sisältö on prinssin odottaminen ja rakastetuksi tuleminen. Saatiin kerran lainaksi jotain Disneyn prinsessahöttökirjoja, mutta niiden tarinat olivat niin uskomatonta paskaa, että piilotin ne lapsilta. Sellaisista prinsessoista, jotka tekevät elämässään muutakin kuin näyttävät näteiltä, luen lapsilleni mielelläni.

 

["..."]

Meillä asuu yksi prinsessa. Oikein prinsessaprinsessa 3½-v.

Sitten meillä asuu yksi maanviljelijäremonttireiska 4½-v.

Meillä asuu myös yksi korkokenkiä ja pikkusiskon timattitiaraa käyttävä maanviljelijähortonomiautonkorjaaja 4½v, joka toivoi joulupukilta pissaavaa bäbybjörniä...

Kaikkien vaiheet on mun mielestä ihania ja hauskoja.
t. Äiti, 2 poikaa ja 1 tyttö.

 

["vieras"]

Pienen vauvan äitinä on tullut luettua äitien blogeja elämäntilanteista 2-4-vuotiaiden kanssa. Vaikuttaa siltä että sukupuoli-identiteetin voimistaminen on yksi osa tuota aikaa ja pojilla Salama Mc Queenit ja Hämähäkkimiehet ja tytöillä Hello Kittyt ja prinsessat ovat mieluisia valintoja vaatteissa ja leluissa.

Minulle on kuitenkin epäselvää miksi äidit kirjoittavat asiasta tällaisin sanavalinnoin:

"aamulla ensimmäisenä on tietysti neidin saatava päälle se pinkki hörhelö ja mitä enemmän kimalletta, sen parempi *huokaus*"

"nyt kaikki Hello Kitty on suosiossa. On oltava niin pinkkiä että ihan hirvittää. Onneksi tämä on vain vaihe"

"eipä sille mitään voi että meistä kukin on tuollainen prinsessa jossain vaiheessa ollut. Toivoisin kuitenkin että tyttärestä kasvaisi määrätietoinen nainen, ei mikään vinkuva prinsessa"

Miksi näin? Miksei samaa ihastelua kuin kävelemään oppimisessa tai ensimmäisestä hampaasta? Mikä prinsessavaiheessa on vastenmielistä / hankalaa / luotaantyöntävää / vierasta? Sinä, joka tunnet näiden naisten ajatusmaailman jakavasi, voisitko valaista asiaa, olisin iloinen. Miksi PRINSESSAvaihe on enemmän miinusta kuin plussaa?

Ei tartte marista, kun ei hanki sinne vaatekaappiin mitään pinkkejä hörhelöitä. Voi ostaa ihan vihreän tai jopa ihan sinisenkin vaatteen sille tytölle.

 

[Ultramariini]

[QUOTE="jenni";28779479]Aivan! Prinsessa on monissa kirjoissa yhtä kuin passiivinen söpöläinen, jonka elämän sisältö on prinssin odottaminen ja rakastetuksi tuleminen. Saatiin kerran lainaksi jotain Disneyn prinsessahöttökirjoja, mutta niiden tarinat olivat niin uskomatonta paskaa, että piilotin ne lapsilta. Sellaisista prinsessoista, jotka tekevät elämässään muutakin kuin näyttävät näteiltä, luen lapsilleni mielelläni.[/QUOTE]

sadut ovat satuja. Ja en usko, että prinsessa ja prinssisatujen maailma lasta vaurioittaa. Disneyhöttökirjoja en kyllä suosittele.

Ja asettaa sadut prinseillekin vaateita, komeita, uljaita, rohkeita.
Jotka urheina rientävät prinsessan luo.

Vaikka ei kaikissa saduissa, on niitäkin,. jossa ei prinsessoille mikä ja kuka tahansa kelpaa. Ei komeat kuoret, ei linnat ja tilukset.

Kuten vaikkapa Tuhma-Jussi .

 

[valehtelet]

[QUOTE="vieras";28777925]Onneksi meillä on tyttöjä, jotka ei välitä pinkistä, kimalteesta tai hörhelöistä. Jos meillä eläisi "prinsessavaihetta" elävä lapsi, ärsyttäis ihan taatusti ja paljon.

Miksikö? Minäpä kerron. Olen aina ollut poikamainen, olen edelleen. En ole omistanut barbeja ja ainoan nukkeni annoin siskolleni heti, kun avasin sen joululahjapaketista. Enkä ole asiaa koskaan katunut.

Inhoan pinkkiä, lilaa ja kaikkea muutakin ällöä vastaavaa. Sisustan kuin Peppi Pitkätossu tai tonttulan muori. Hauskasti, hassusti ja todella yllättävästi. Meillä on erilaista, normaalista poikkeavaa.

Tytöt ei leiki meillä nukeilla, pojat oikeastaan joskus leikki, mutta nukkeja, nukenvaunut, rattaat ja sängyt meillä on. Tytöt ja pojat leikkii Legoilla ja pehmoilla. Ei näihin voi ohjata, ne vain on tai ei ole. Siis intohimo johonkin väriin, tyyliin tai tapaan.[/QUOTE]


Heh, tarkoitat siis että luulet sisustavasi hassusti ja yllättävästi. Mistä vetoa että kaltaisellasi massasielulla, joka on aivopesty jo lapsena ajattelemaan että tytöt ovat huonompia, on taatusti juuri samanlainen sisustus ja koti kuin kaikilla muillakin.

Mikä vaan blogi auki ja siellä se sinun hauska sisustus on!!!

 

["Sari"]

Olen ap:n kanssa ihmetellyt samaa asiaa.

Vaikka äiti kuinka inhoaisi prinsessahörhöilyä, niin miksei lapsen voi antaa käydä läpi sitä vaihetta, koska se kuuluu kehitykseen ja on lapsen mielestä kivaa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Sari";28779694]Olen ap:n kanssa ihmetellyt samaa asiaa.

Vaikka äiti kuinka inhoaisi prinsessahörhöilyä, niin miksei lapsen voi antaa käydä läpi sitä vaihetta, koska se kuuluu kehitykseen ja on lapsen mielestä kivaa.[/QUOTE]

Kuka on kieltänyt käymästä sitä läpi? Ap:n esimerkissähän äidit kirjoittivat aiheesta, purkivat sitä, kuinka rasittavalta se heistä tuntuu - eli antoivat siis siitäkin huolimatta lapsen harrastaa. Omien tunteiden purkaminen sanoiksi on myös hyvä.

 

["jenni"]

[QUOTE="Sari";28779694]
Vaikka äiti kuinka inhoaisi prinsessahörhöilyä, niin miksei lapsen voi antaa käydä läpi sitä vaihetta, koska se kuuluu kehitykseen ja on lapsen mielestä kivaa.[/QUOTE]

Se VOI kuulua kehitykseen. Moni tuntuu olettavan, että jokaiselle 3-vuotiaalle iskee prinsessavaihe kuin salamaniskusta eikä poikkeuksia ole. Sen itsensä ihastelun ja estetiikan tutkailun vaiheen voi käydä läpi myös ilman valmista prinsessakaavaa. Aivan kelpo naisia kasvaa myös niistä, jotka skippaavat tämänkin tavan. Pääasia lienee, että vanhemmat tukevat, oli tyttö millainen hyvänsä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="jenni";28779825]Se VOI kuulua kehitykseen. Moni tuntuu olettavan, että jokaiselle 3-vuotiaalle iskee prinsessavaihe kuin salamaniskusta eikä poikkeuksia ole. Sen itsensä ihastelun ja estetiikan tutkailun vaiheen voi käydä läpi myös ilman valmista prinsessakaavaa. Aivan kelpo naisia kasvaa myös niistä, jotka skippaavat tämänkin tavan. Pääasia lienee, että vanhemmat tukevat, oli tyttö millainen hyvänsä.[/QUOTE]

Niinpä, ei tuo mitään yleismaailmallista ole. Itselläni ei koskaan ollut mitään prinsessajuttuja, eikä oikein kavereillanikaan. Omalle lapsellenikaan prinsessajutut eivät ole mikään tärkein juttu, vaan leikki muiden joukossa. Hänelle ovat tärkeämpiä jotkin muut naishahmot. Päiväkotiaikoina prinsessaleikit saavat vähän tulta alleen, kun siellä muiden kanssa niitä harrastetaan, mutta aina kun on vähän aikaa ollut käymättä päivkodissa, alkavat prinsessajutut jäädä taka-alalle.

 

[chef]

Mä rakastan meidän nuorimman tytön prinsessavaihetta :heart:

Esikoisella se oli aika lievänä, kuten tuolla keskimmäiselläkin...mutta tuo nuorin on NIIN prinsessaa, kun olla vaan voi. Valitsee joka päivälle "prinsessavaatteet" ja ne ovat tietenkin vaaleanpunaisia. Ja koruja pitää tietenkin olla myös ja hiukset letillä Jos "päivän asu" on mekko, se ei ole välttämättä vaaleanpunainen, mutta tällöin siinä tulee olla sitten kukkia

Mä rakensin lapsille jokunen vuosi sitten prinsessalinnasängyn, koska mä olen itse ihan hurahtanut prinsessailuun...joten mitä pidempään meillä kotona on prinsessa, sen parempi

 

[Data]

Tuo on vaihe ja jos lapsi tykkää niin miksi ei? Joskus voi tulla sitten soturiprinsessa- tai peppivaihe.

 

[astrolabe]

Prinsessakin voi olla monella tapaa. Hyvinkäyttäytyyvä kosmopoliitti, jota valmennettu kuningattaruuteen syntymästä asti voinolla vain ilon ja ylpeyden aihe. Pilalle passattu itsestään liikoja luuleva ns.prinsessa vain ärsyttää.