Toggle sidebar

Prinsessavaihe - MIKSI oi MIKSI äidit inhoavat sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ÄitiTuoreOon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

ÄitiTuoreOon

Vieras
Pienen vauvan äitinä on tullut luettua äitien blogeja elämäntilanteista 2-4-vuotiaiden kanssa. Vaikuttaa siltä että sukupuoli-identiteetin voimistaminen on yksi osa tuota aikaa ja pojilla Salama Mc Queenit ja Hämähäkkimiehet ja tytöillä Hello Kittyt ja prinsessat ovat mieluisia valintoja vaatteissa ja leluissa.

Minulle on kuitenkin epäselvää miksi äidit kirjoittavat asiasta tällaisin sanavalinnoin:

"aamulla ensimmäisenä on tietysti neidin saatava päälle se pinkki hörhelö ja mitä enemmän kimalletta, sen parempi *huokaus*"

"nyt kaikki Hello Kitty on suosiossa. On oltava niin pinkkiä että ihan hirvittää. Onneksi tämä on vain vaihe"

"eipä sille mitään voi että meistä kukin on tuollainen prinsessa jossain vaiheessa ollut. Toivoisin kuitenkin että tyttärestä kasvaisi määrätietoinen nainen, ei mikään vinkuva prinsessa"

Miksi näin? Miksei samaa ihastelua kuin kävelemään oppimisessa tai ensimmäisestä hampaasta? Mikä prinsessavaiheessa on vastenmielistä / hankalaa / luotaantyöntävää / vierasta? Sinä, joka tunnet näiden naisten ajatusmaailman jakavasi, voisitko valaista asiaa, olisin iloinen. Miksi PRINSESSAvaihe on enemmän miinusta kuin plussaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja purjosipuli:
Hö, mä vähän luulen et meillä äiti on se joka yrittää pukea lasta mitä kimalteisimpiin ja prinsessamaisiin juttuihin. Toivottavasti muksu on asiasta samaa mieltä :oD Mut emmää tiedä, musta prinsessavaihe on ihana.
Click to expand...

Miten helpottavaa kuulla että on yhä äitejä jotka pitävät prinsessavaiheesta.

Meillä äitini ja mummoni leipoivat minulle aina syntymäpäiväksi prinsessakakun ja muistan kuinka he yhdessä palavan innostuksen vallassa tekivät sitä minulta piilossa. Vaikken itse edes sellaista erityisesti toivonut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiTuoreOon;28777680:
Miten helpottavaa kuulla että on yhä äitejä jotka pitävät prinsessavaiheesta.

Meillä äitini ja mummoni leipoivat minulle aina syntymäpäiväksi prinsessakakun ja muistan kuinka he yhdessä palavan innostuksen vallassa tekivät sitä minulta piilossa. Vaikken itse edes sellaista erityisesti toivonut.
Click to expand...

aina = vuodet 3-7 :)
 
Meillä on toi 5v. niin prinsessaa niin prinsessaa :) Ja se on ihanaa..melkeinpä harmi että 8-vuotias tyttömme on sit semmoinen poikatyttö enempi, vaikka kaikkihan me ollaan erilaisia ja hyvä niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiTuoreOon;28777680:
Miten helpottavaa kuulla että on yhä äitejä jotka pitävät prinsessavaiheesta.

Meillä äitini ja mummoni leipoivat minulle aina syntymäpäiväksi prinsessakakun ja muistan kuinka he yhdessä palavan innostuksen vallassa tekivät sitä minulta piilossa. Vaikken itse edes sellaista erityisesti toivonut.
Click to expand...

Mä oon iteki vielä yks prinsessa :oD Rakastan kaikkea naisellista tyttömäistä. Toivon tosiaan niin että tuleva lapsi tulee olemaan samanhenkinen.
 
Minä ajattelen että pojan remonttimiesvaihe mikä nyt on meneillään, on hauskaa! Ja on alkanut kysellä kaikenlaista avaruudesta, sitäkin odotan mielenkiinnolla että innostuuko sukkuloista ja planeetoista. Tyttö on kaksivuotias ja mietin, millaisen nukkekodin hänelle tekisin, ja mistä löydän keijunsiivet jotka olisivat hänen lempiväriään, eli keltaista.

Mikään ei ole vielä ällöttänyt, enkä ole vastaan mitään tyttö- tai poikajuttua.
 
Itselleni prinsessavaihe aiheuttaisi hammasten kiristelyä, koska itse en ole voinut sietää prinsessajuttuja. Lapsena vihasin prinsessasatuja.

Onneksi mulle onkin siunaantunut poikia, tosin kiinnostuksen kohteiltaan hieman epätyypillisiä hekin.
 
Mua ärsyttää vain jos vaihe menee överiksi, puhuttiinpa sitten prinsessa- tai supersankarivaiheesta. Leikkiä saa ja elää siellä mielikuvitusmaailmassaan, mutta pitää elämään mahtua muutakin. Yleensä ne kyllä ovat vanhemmat, jotka huomatessaan prinsessavaiheen alkaneen alkavat kantaa kotiin kaiken vaaleanpunaisena hammasharjoista polkupyöriin. Kohta ei sitten muksulle enää kelpaakaan ruoka siniseltä lautaselta ja kaverin potkulautaa haukutaan, kun siinä ei ole pinkkiä kimalletta.
 
Ite tykkään mennä noihin prinsessa juttuihin mukaan.
Tänä aamuna lakattiin tytön kynnet, kun vanhat kynsilakat oli jo kuluneet. Myöskin leikittiin, että piti päästä sinisen luolan läpi äkkiä prinsessa linnaan etc. Mitä likan päähän nyt koskaan juolahtikaan :)

Pojalla on menossa just spiderman ja muut sen tyyppiset leikit ja ihan saavat leikkiä mitä haluaa.
Myös pyssyleikit on alkanut tulla kuvioihin. Noo, leikkiköön aseleikkejä, mutta sen verran olen kieltänyt että ketään ihmisiä täällä ei aleta "aseilla" osotteleen ja ampumaan.
 
Pikkuveljelläni oli pienenä prinsessavaihe. Se vasta metkaa olikin, kun pieni poika kulki sukkahousut peruukkina päässä ja vaati bratzeja ja beibbareita, ja vaati itseään kutsuttavan tyttöjen nimillä. Vaiheet on kuitenki vaiheita, jos toinen tykkää tyttöjen jutuista, niin miksipä ne olis pitäny häneltä kieltääkään? Tuo vaihe loppui eskariin mennessä kuin seinään, ja siis poju lopetti sen itse, sen jälkeen on ollut aina tosi poikamainen ja kossien kujeet. Aika aikaa kutakin, niinhän sitä sanotaan :)
 
Tämä on sellainen vaihe tytön elämässä mikä mulla on jäänyt kokematta niin lapsena kuin aikuisena oman tyttäreni kanssa. Meillä siis ei kummallakaan ole tuota vaihetta ollut. Nuorimmalla on kyllä kova Star Wars kausi käynnissä ja tuolla teinillä taas on pitkään ollut Taru sormusten herrasta. Nuo spidermanit sun muut ei ol kummallakaan ollut se juttu.
 
No siksi tietysti, kun äidit haluat pukea tenavat retroon/Meandiin/merkkikamppeisiin jne. mutta ipana haluaa pukeutua hörselöön. TOttakai se huokailuttaa, kun lapsi alkaa kertoa omaa mielipidettään eikä ole enää äidin nukkena!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näinkäi;28777791:
No siksi tietysti, kun äidit haluat pukea tenavat retroon/Meandiin/merkkikamppeisiin jne. mutta ipana haluaa pukeutua hörselöön. TOttakai se huokailuttaa, kun lapsi alkaa kertoa omaa mielipidettään eikä ole enää äidin nukkena!
Click to expand...

Omaa vai mainosmaailman mielipidettä?
 
Miksi on hyväksyttävämpää inhota prinsessavaihetta tytöllä, mutta ei autovaihetta pojalla? Tai miksi on jotenkin väärin jos tyttö on prinsessa mutta hienoa, jos tyttö on rekkakuski?

Eihän se ole missään aiheessa oikein, että lapsi ei saa olla jotain koska aikuinen ei itse tykkää. Siis jotain turvallista kuten prinsessa tai poliisi tai sankari.
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Minustakin prinsessavaihe on yhtä hyvä ja tärkeä kuin poikienkin vastaavat vaiheet.
Voisin kuvitella ostavani tyttärelleni juuri niitä pinkkejä unelmahörhelöitä, mutta häntä kiinnostavat tällä hetkellä (n. 4 v.) muumit, sarjakuvahahmot, kissat sekä Salama McQueen. Varsin monipuolinen kirjo siis :) Osa on tullut varmaan isän puolelta.
 
Onneksi meillä on tyttöjä, jotka ei välitä pinkistä, kimalteesta tai hörhelöistä. Jos meillä eläisi "prinsessavaihetta" elävä lapsi, ärsyttäis ihan taatusti ja paljon.

Miksikö? Minäpä kerron. Olen aina ollut poikamainen, olen edelleen. En ole omistanut barbeja ja ainoan nukkeni annoin siskolleni heti, kun avasin sen joululahjapaketista. Enkä ole asiaa koskaan katunut.

Inhoan pinkkiä, lilaa ja kaikkea muutakin ällöä vastaavaa. Sisustan kuin Peppi Pitkätossu tai tonttulan muori. Hauskasti, hassusti ja todella yllättävästi. Meillä on erilaista, normaalista poikkeavaa.

Tytöt ei leiki meillä nukeilla, pojat oikeastaan joskus leikki, mutta nukkeja, nukenvaunut, rattaat ja sängyt meillä on. Tytöt ja pojat leikkii Legoilla ja pehmoilla. Ei näihin voi ohjata, ne vain on tai ei ole. Siis intohimo johonkin väriin, tyyliin tai tapaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiitiäiskä;28777822:
Miksi on hyväksyttävämpää inhota prinsessavaihetta tytöllä, mutta ei autovaihetta pojalla? Tai miksi on jotenkin väärin jos tyttö on prinsessa mutta hienoa, jos tyttö on rekkakuski?

Eihän se ole missään aiheessa oikein, että lapsi ei saa olla jotain koska aikuinen ei itse tykkää. Siis jotain turvallista kuten prinsessa tai poliisi tai sankari.
Click to expand...

Mulla ei ole kuin poika, mutta kyllä se paloauto sitä ja paloauto tätä -vaihe alkaa sekin välillä kyllästyttämään. Se taitaa kuitenkin olla vähemmän rasittavaa, kun paloautojuttuja ei leikitä pukeutumalla paloautoksi, toisin kuin prinsessaleikkejä. Kaikkea ei ole saatavana paloautoversiona, joten lapsi sentään kykenee pukemaan vaatteet päälleen, saappaat jalkaansa, syömään tavalliselta lautaselta, käyttämään avaruuslaastareita ja nukkumaan muumilakanoissa, ilman, että pitää olla joka päivä saada päälleen paloautovaatteet, nukkua paloautolakanoissa, saada prinsessalaastari ja syödä paloautolautaselta.

Jos koko pojan pitäisi olla koko ajan paloauto kolme vuotta putkeen, voi olla, että minäkin huokailisin ja raskaasti.
 
[QUOTE="pojan äiti";28777963]Mulla ei ole kuin poika, mutta kyllä se paloauto sitä ja paloauto tätä -vaihe alkaa sekin välillä kyllästyttämään. Se taitaa kuitenkin olla vähemmän rasittavaa, kun paloautojuttuja ei leikitä pukeutumalla paloautoksi, toisin kuin prinsessaleikkejä. Kaikkea ei ole saatavana paloautoversiona, joten lapsi sentään kykenee pukemaan vaatteet päälleen, saappaat jalkaansa, syömään tavalliselta lautaselta, käyttämään avaruuslaastareita ja nukkumaan muumilakanoissa, ilman, että pitää olla joka päivä saada päälleen paloautovaatteet, nukkua paloautolakanoissa, saada prinsessalaastari ja syödä paloautolautaselta.

Jos koko pojan pitäisi olla koko ajan paloauto kolme vuotta putkeen, voi olla, että minäkin huokailisin ja raskaasti.[/QUOTE]

Tämä on hyvin sanottu.

Jenni: mielestäni sanoit todella, todella hyvin. Ehkä kyse on siitä, että kun lapsi siinä tavallisessa arjessa tarttuu johonkin prinsessamaiseen, niin vanhemmat itse bongaavat tuon kiinnostuksen ja "kyllästävät" tämän tytön arjen prinsessatavaralla ja turhautuvat itsekin sen runsauden alle.

Siskollani on poika ja hän kertoi kanssa että joskus legomopot, legoautot ym. ovat jo alkaneet ärsyttää. Syy ei ollut niissä itsessään vaan siinä, että niitä tuli aluksi ostettua ja sitten vielä lisää tuli lahjaksi, ja kohta niihin kompastuttiin ja kohta niitä ilman ei voinut lähteä reissuun... Eli moni turhauttava hetki yhdistyi noihin poikamaisiin juttuihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiitiäiskä;28777701:
Minä ajattelen että pojan remonttimiesvaihe mikä nyt on meneillään, on hauskaa! Ja on alkanut kysellä kaikenlaista avaruudesta, sitäkin odotan mielenkiinnolla että innostuuko sukkuloista ja planeetoista. Tyttö on kaksivuotias ja mietin, millaisen nukkekodin hänelle tekisin, ja mistä löydän keijunsiivet jotka olisivat hänen lempiväriään, eli keltaista.

Mikään ei ole vielä ällöttänyt, enkä ole vastaan mitään tyttö- tai poikajuttua.
Click to expand...

Tämäkin erittäin ihana ja ajatuksiani tukeva kommentti, kiitos!
 
[QUOTE="pojan äiti";28777963]Mulla ei ole kuin poika, mutta kyllä se paloauto sitä ja paloauto tätä -vaihe alkaa sekin välillä kyllästyttämään. Se taitaa kuitenkin olla vähemmän rasittavaa, kun paloautojuttuja ei leikitä pukeutumalla paloautoksi, toisin kuin prinsessaleikkejä. Kaikkea ei ole saatavana paloautoversiona, joten lapsi sentään kykenee pukemaan vaatteet päälleen, saappaat jalkaansa, syömään tavalliselta lautaselta, käyttämään avaruuslaastareita ja nukkumaan muumilakanoissa, ilman, että pitää olla joka päivä saada päälleen paloautovaatteet, nukkua paloautolakanoissa, saada prinsessalaastari ja syödä paloautolautaselta.
[/QUOTE]

Cars-tuoteperhe on kyllä niin kattava, että niillä roinilla kuvailemasi asiat ovat mahdollisia. Olen nähnyt pojan huoneen, jossa oli kyseisen sarjan päiväpeitto ja lakanat, verhot, matto ja joku yölampun tapainen. Leluhyllyssä sylillinen Cars-leluja ja vaatekaappi puolillaan Cars-vaatteita. Kylppärissä hammasharjat ja pyyhe samaa sarjaa. Oikea markkinamiehen märkä uni koko kalustus:D
 
Olen huomannut että moni nainen alkaa pitääkin niistä hörhelöistä kun lapsikin pitää.

Itse tykästyin Disneyn Carseihin kun lapsi ihastui. Vaikka aiemmin näin ne rumina.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa