Olihan siitä juttua jo sillon kun tapahtui. Itselläkään ei kättärin synnäristä mukavat muistot ole eikä siskolla. Onneksi minä ja lapsi olemme elossa enkä tiedä voiko pojan neurologiset haasteet olla osaksi tuon onnettoman synnärireissun syytä.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Vauvan isoäiti kirjoitti siitä lapsenlapsensakin kuolemasta blogiinsa.Muistan tuon tapauksen, mutta en tiennyt, että se vauvakin menehtyi myöhemmin![]()
Huh, mulla oli sektion jälkeen sama tilanne muutama vuosi takaperin... joku suoni jäi vuotamaan. Onneksi omalle kohdalle osui kokeneempi hoitaja, joka kovia kipuja valiteltuani mittasi verenpaineen ja siitä osasi selvästi heti päätellä että jotain on pahemmin pielessä, haki heti lääkärin ja uuteen leikkaukseen nopeasti. Mun kohdalla siis kokenut hoitaja saattoi pelastaa henkeni...
Kun olisi käytetty kaikki aika, raha ja energia oikeiden syiden etsimiseen eikä henkilötason syyllisten etsimiseen niin parannuksiakin ehkä olisi jo saatu tehtyä.
Nyt tämä ollut vain oikeuslaitosta työllistävä juttu. Muutamille henkilöille painajainen (ollut jo varmasti siitä saakka kun kuolema tapahtui) ja omaisille suruntyön pitkitysprosessi/haavojen aukirepimistä uudelleen ja uudelleen.
Mutta vissiin näin saamme paremman maailman? Joku peräänkuulutti vastuunkantoa. Mitä se hyödyttää kun homma menee kuitenkin oikeuteen ja asiaa vatvotaan uudestaan ja uudestaa? ja kun virhe mitä todennäköisemmin on taas ollut usean tekijän summa eikä mikään lääkärin kieroilema tappo...
Mikä vitun marttyyri. Sekö että osaa nähdä ongelman ytimen eikä koita vaan paikata laastarilla.Sitä kutsutaan vastuuksi. Sunlaisille marttyyreille ehkä tuntematon käsite.
Se että resursseja pitäisi parantaa, ei poista sitä faktaa että tälläinen asia on TUTKITTAVA perinpohjaisesti. Ja se on ensimmäinen askel sen estämiseen, ettei samaa tapahdu jatkossa.
Virkavastuu - jep. No sinulle lienee hepreaa ymmärtää että monen ongelman takana on isompi juttu. Laastarilla, siis tuomioilla ei hoideta kuin ne muutama henkilökunnan jäsen pois. Ongelmat on ja pysyy. Ja toistuu uudestaan.Kahdelle edelliselle kirjoittajalle hoitohenkilökunnan virkavastuu on totaalista hepreaa. Turha tuollaisten kanssa on jankata.
Eikös lapsi ollut ensimmäinen ja sektioonkin päädyttiin aika yllättäen, minusta on vähän kummallista vaatia miestä tajuamaan mikä kuuluu normaalin sektionjälkeiseen pahoinvointiin/kalpeuteen ja mikä epänormaalin. Etenkin kun nekin voi vaihdella. En usko että olisimme esikoisen kohdalla itsekään ymmärtäneet vaatia lisätutkimuksia jos ammattilaiset olisi vakuutelleet että nyt on ihan normaalisti kaikki. Tokan jälkeen olinkin huonossa kunnossa runsaan verenvuodon, pitkittyneen synnytyksen, päivien käynnistelyiden ja korkean kuumeen takia, olin tosi kipeä sen teurastuksen jäljiltä. Olin taatusti tosi sairaan näköinen sen jälkeen ja siinä ei auta muu kuin luottaa henkilökuntaan kun vaikea se on itse tietää mikä ei kuulu sektioon. En välttämättä vieläkään osaisi sanoa koska itselleni on ihan normaalia olla todella kipeä, kalpea, poissaoleva ja pahoinvoiva sektion jäljiltä, kyllä taas hirvittää kun seuraava tulee syntymään sektiolla, toivottavasti henkilökunta on oppinut jotain tuosta karmeasta laiminlyönnistä.On tällaisia tilanteita ennenkin ollut. Tunnen erään, joka itse vaati, että hänet tutkitaan verenvuodon varalta, koska hänen olonsa ei ollut hyvä, ja verenvuoto löytyi. Tässä Tiinan tapauksessa ilmeisesti ihan kaikki olivat pihalla, mukaan lukien Tiina ja hänen miehensäkin, kun hekään eivät tajunneet vaatia tutkimusta.
No, toivottavasti tämän ikävän sensaatiohakuisen journalismin seurauksena ihmiset oppisivat tajuamaan, että sairaalassakaan omaa terveyttään ei voi koskaan täysin ulkoistaa hoitohenkilökunnalle, vaan aina pitää jossain määrin huolehtia itsestään. Jo yksikin kyseenalaistaja olisi riittänyt pelastamaan tämän ihmisen.
Virkavastuu - jep. No sinulle lienee hepreaa ymmärtää että monen ongelman takana on isompi juttu. Laastarilla, siis tuomioilla ei hoideta kuin ne muutama henkilökunnan jäsen pois. Ongelmat on ja pysyy. Ja toistuu uudestaan.
Jos itse olet hoitoalalla, melkein toivon että vastaavanlainen virhe tapahtuu sinulle. Ja vaikka tunnustaisit virheen, pääset silti oikeustoimien piiriin. Haluan nähdä ilmeesi kun sinua aletaan syyttää kuoleman tuottamuksesta ja vaaditaan pahimmillaan 2 vuoden vakeustuomiota, vain siksi että et huomannut jotain asiaa. Pistetään vielä oletuksena se että olet ollut tehtävässi kokematon, ja joutunut tilanteeseen joka on sinulle uusi esimiehen ohjaamana. Syyhän on silloin vain sinun, ja sinut siitä tulee tuomita. Ei niitä henkilöitä tai sitä toiminta mallia jossa kokematon laitetaan tehtävään johon ei ole täysin pätevä, ilman kokeneen avustusta. Ei sillä ei ollut mitään väliä. Sinä teit inhmillisen virheen ja maksat siitä työpaikan menetyksellä ja pahimmillaan henkilökohtaisella konkurssilla. Ai niin, mutta sähän olet niin pätevä että tiedät tarkalleen mitä osaat ja mitä et. Etkä tee virheitä![]()
Ja kun sinut on saatu pois kuvioista, sama meno jatkuu sairaalassa kuin ennen sinua ja seuraavat potilaat vaarantuvat. Mut hei, saatiin syyllinen tuomittu. Sehän se on pää asia.
En toivo että teet virhettä, mutta että tuo ylimielisyytesi saisi pienen näpy. Tarkoittaen sitä että tekemäsi ja tunnustamasi vahingo ei olisi tarpeeksi kova rangaistus sinulle. Vaan että saisit seistä oikeuden edessä kuulemassa joudutko kenties vangituksi... Jos se sinusta on oikea tapa toimia ja muuttaa toimintaa paremmaksi niin fine.Se että asiaa tutkitaan, ei edelleenkään poista sitä että asioista voidaan myös oppia ja niitä voidaan jatkossa korjata. Päinvastoin.
Miksi toivot toisen ihmisen kuolemaa? Melko sairasta. Minä hoidan työkseni pieniä lapsia, enkä voi ymmärtää että sinä toivot minun tapattavan heistä yhden esim. huolimattomuudellani, jotta sinä kuvittelet minun saavan siitä jonkinlaisen näpäytyksen. Itse otan työni hyvin vakavasti. Jos minä huolimattomuudellani aiheuttaisin yhden potilaan kuoleman, ymmärtäisin hyvin että siitä tulee seuraamuksia. Töihin tuskin pystyisin enää ikinä, joten potkut olisi siinä pienin murheeni.
Ymmärtänet että tässä taustalla voi olla jotain muutakin kuin se, että joku ei huomannut jotain "pikkujuttua". Lähetään nyt vaikka siitä, että virkasuhteessa ja potilaasta päävastuussa ollut lääkäri on (jonkin lehtijutun mukaan) lähettänyt potilaan petiosastolle ilman, että on potilaan kunnon tutkimuksessaan tarkastanut. Minusta tuo ei ole "pikkuvirhe", vaan oman työtehtävän tietoinen laiminlyönti - jos niin on käynyt. Joku on myös vastuussa siitä jos hoitaja on laitettu liian vaativaan tilanteeseen. Sitä varmasti oikeudessa nyt pohditaan, oliko kenties esimiehen virhe vai hoitajan itsensä (myös vastavalmistuneella, työsuhteessa olevalla hoitajalla kuitenkin on VASTUU omista toimistaan).
Pääasia ei ole syyllisen tuomitseminen, vaan myös mm. oikeuden saaminen uhrin perheelle ja asian tarkka tutkinta.
Oikeudessa nimenomaan puidaan sitä onko kyseessä ollut välinpitämättömyyttä tai laiskuutta. Paperit on allekirjoitettu ilman tarkistamista että päästäisi äkkiä eteen päin helpolla. Siitä tässä on kyse, ei siitä etteikö hoitaja tai lääkäri voisi ymmärrettävästi tehdä virhettä. Inhimillinen erehdys ei ole jos kyseessä on välinpitämättömyys. Tahallisesti kukaan tuskin ketään on tappanut, mutta laiskuudelle ottanut tietoisen riskin. Minulle on sattunut paha hoitovirhe josta kärsin, tapauksessani kyseessä oli oikea inhimillinen erehdys enkä siksi nähnyt syytä viedä asiaa eteen päin. Potilas tai hänen läheinen ei ole vastuussa siitä muistutteleeko joku henkilökuntaa tarkistamaan asioita joista ei itse voi tietää, hyvä yritys joltain... Olisiko syylliset itse kirjoittelemassa täällä...En toivo että teet virhettä, mutta että tuo ylimielisyytesi saisi pienen näpy. Tarkoittaen sitä että tekemäsi ja tunnustamasi vahingo ei olisi tarpeeksi kova rangaistus sinulle. Vaan että saisit seistä oikeuden edessä kuulemassa joudutko kenties vangituksi... Jos se sinusta on oikea tapa toimia ja muuttaa toimintaa paremmaksi niin fine.
Minusta rikosoikeuteen vieminen, jos kyseessä ei ole tahallisuutta eli tarkoitusta tappaa, ei ole paikka jossa työ virheitä käsitellään. Oikeuden saaminen uhrin perheelle ei mielestäni myöskään ole se että joku tuomitaan vankeuteen, siinä kohdin kun kyse on inhimillisestä virheestä. Mutta ehkä se ajatus lääkäristä telkien takana sitten jolla kulla helpottaa surussa. Minulla se ei sitä tekisi. Ainoastaan se tieto että virheestä on oikeasti opittu ja opittu on viety myös käytäntöön ettei kukaan muu joudu samaan tilanteeseen. Olen kai sairas kun ymmärrän että ihminen on erehtyväinen. Onneksi en ole hoitaja ettei tartte ollakaan täydellinen.
Et sä tajua lainakaan. Mutta tuhlataan vaan oikeudessa ne rahat jotka voisi käyttää monen asian parantamiseen. Ja ei, en ole syyllinen (kumma että voit muuten syylistää jonkun tietämättä mitään muuta kuin iltasanomien "faktat" jotka on potilaan puoliso kertonut). Aiemmin kirjoitin että olen itse meinannut kuolla synnytykseen ja silti en koe että homman oikeuteen vienti olisi paskaakaan auttanut.Oikeudessa nimenomaan puidaan sitä onko kyseessä ollut välinpitämättömyyttä tai laiskuutta. Paperit on allekirjoitettu ilman tarkistamista että päästäisi äkkiä eteen päin helpolla. Siitä tässä on kyse, ei siitä etteikö hoitaja tai lääkäri voisi ymmärrettävästi tehdä virhettä. Inhimillinen erehdys ei ole jos kyseessä on välinpitämättömyys. Tahallisesti kukaan tuskin ketään on tappanut, mutta laiskuudelle ottanut tietoisen riskin. Minulle on sattunut paha hoitovirhe josta kärsin, tapauksessani kyseessä oli oikea inhimillinen erehdys enkä siksi nähnyt syytä viedä asiaa eteen päin. Potilas tai hänen läheinen ei ole vastuussa siitä muistutteleeko joku henkilökuntaa tarkistamaan asioita joista ei itse voi tietää, hyvä yritys joltain... Olisiko syylliset itse kirjoittelemassa täällä...
En toivo että teet virhettä, mutta että tuo ylimielisyytesi saisi pienen näpy. Tarkoittaen sitä että tekemäsi ja tunnustamasi vahingo ei olisi tarpeeksi kova rangaistus sinulle. Vaan että saisit seistä oikeuden edessä kuulemassa joudutko kenties vangituksi... Jos se sinusta on oikea tapa toimia ja muuttaa toimintaa paremmaksi niin fine.
Minusta rikosoikeuteen vieminen, jos kyseessä ei ole tahallisuutta eli tarkoitusta tappaa, ei ole paikka jossa työ virheitä käsitellään. Oikeuden saaminen uhrin perheelle ei mielestäni myöskään ole se että joku tuomitaan vankeuteen, siinä kohdin kun kyse on inhimillisestä virheestä. Mutta ehkä se ajatus lääkäristä telkien takana sitten jolla kulla helpottaa surussa. Minulla se ei sitä tekisi. Ainoastaan se tieto että virheestä on oikeasti opittu ja opittu on viety myös käytäntöön ettei kukaan muu joudu samaan tilanteeseen. Olen kai sairas kun ymmärrän että ihminen on erehtyväinen. Onneksi en ole hoitaja ettei tartte ollakaan täydellinen.
Et sä tajua lainakaan. Mutta tuhlataan vaan oikeudessa ne rahat jotka voisi käyttää monen asian parantamiseen. Ja ei, en ole syyllinen (kumma että voit muuten syylistää jonkun tietämättä mitään muuta kuin iltasanomien "faktat" jotka on potilaan puoliso kertonut). Aiemmin kirjoitin että olen itse meinannut kuolla synnytykseen ja silti en koe että homman oikeuteen vienti olisi paskaakaan auttanut.
For your information, tutkinut aiemmin työssäni mm. vakaviin vammautumisiin johtaneita onnettomuuksia ja voisin kertoa sinulle tarinan tai pari mitä yleensä onnettomuuksien takaa löytyy. Jopa parjaamasi "laiskuuden" josta useinkaan ei ole kyse, vaan kyse on esim johtamisen tai järjestelmien ongelmista. Annampa esimerkin: Laiskuutta saatta olla tahkota sama tieto seitsemään eri tietokonejärjestelmään - joko se jää tekemättä, tai tehdään osin hutiloiden koska pitäisi se oikea työkin ehtiä tehdä. Kyllähän puusilmäisesti tuon voi laiskuudeksi lukea, mutta todellisuudessa ongelma on siinä systeemissä joka altistaa huolimattomuudelle. Sinun mukaan tuossakin auttaa ilmeisesti se että se jonka piti kirjata tuomitaan. Hienoa. Mutta kukas tekis jotain sille kökköselle järjestelmälle? Ei kukaan. Kun syyllinen saatiin kiinni niin kaikki hyvin.
Tutkia pitää, mutta ei rikosoikeudellisin toimin. Ja rahat kohdentaa muutokseen, eikä syyllisien nimien löytämiseen.
näin juuriJos takana on onnettomuus, syytettyjä ei tuomita. Mutta takana ei välttämättä ole onnettomuutta. On olemassa myös suoraa välinpitämättömyyttä ja laiskuutta. Myös siellä sairaalamaailmassa. Vaikka sinun nyt onkin vaikea laskeutua sieltä vaaleanpunaiselta pilvilinnaltasi (jossa ketään ei tuomita koska sääli) alas ja ymmärtää että maailmassa on myös välinpitämättömiä ihmisiä. Myös lääkäreissä ja hoitajissa.
Huh huh, ihan niin kuin kovinkaan moni oikeasti kyseenalaistaisi hoitohenkilökunnan toiminnan. Ja oli siis sinusta heidän oma vika kun eivät osanneet vaatia tutkimusta, käääk! Suurimman osan ajastahan tuolla synnärillä on vain kolme henkilöä paikalla, tuleva äiti, isä ja satunnaisesti kätilö. Yritä siinä sitten kyseenalaistaa.On tällaisia tilanteita ennenkin ollut. Tunnen erään, joka itse vaati, että hänet tutkitaan verenvuodon varalta, koska hänen olonsa ei ollut hyvä, ja verenvuoto löytyi. Tässä Tiinan tapauksessa ilmeisesti ihan kaikki olivat pihalla, mukaan lukien Tiina ja hänen miehensäkin, kun hekään eivät tajunneet vaatia tutkimusta.
No, toivottavasti tämän ikävän sensaatiohakuisen journalismin seurauksena ihmiset oppisivat tajuamaan, että sairaalassakaan omaa terveyttään ei voi koskaan täysin ulkoistaa hoitohenkilökunnalle, vaan aina pitää jossain määrin huolehtia itsestään. Jo yksikin kyseenalaistaja olisi riittänyt pelastamaan tämän ihmisen.
Huh, mulla oli sektion jälkeen sama tilanne muutama vuosi takaperin... joku suoni jäi vuotamaan. Onneksi omalle kohdalle osui kokeneempi hoitaja, joka kovia kipuja valiteltuani mittasi verenpaineen ja siitä osasi selvästi heti päätellä että jotain on pahemmin pielessä, haki heti lääkärin ja uuteen leikkaukseen nopeasti. Mun kohdalla siis kokenut hoitaja saattoi pelastaa henkeni...