ensinnäkin sanoisin, että ne joiden lapsilla ei ole tätä samaa ongelmaa, siis POTTAPELKOA niin jättäkööt omat kommenttinsa sanomatta. Kyse ei ole nyt kiukuttelusta vaan pelkäämisestä, siinä on eroa. Uudet asiat voivat pelottaa, kyllä meitä aikuisiakin pelottavat joskus uudet asiat.
Kerronpa meidän tytön tarinan tästä pottailusta:
1 v aloitin istuttamaan tyttöä potalla. Kun huomasin että häntä kakattaa niin vein potalle istumaan, siinä istui ihan mielellään ja kakka tuli pottaan leikin lomassa. Näin oli kuukauden verran, sitten tuli stoppi. Rupesi viskomaan pottaa, kiljui jo pelkästä potan näkemisestä. Joten otettiin aikalisä.
Aina välillä yritin tarjota pottaa tai lähinnä tein selväksi, että potta on tässä, voit tehdä siihen jos haluat. ei istunut.
joskus 1v 8kk rupesi taas istumaan potalla ja teki pissat sinne. Jätin heti vaipan pois ja voi miten tyttö tykkäsi olla ilman vaippaa, housut pysyivät kuivina ja pottaan tuli pissa. mutta ei kakka. Illalla oli kakkashowt.. jotka kestivät pari tuntia. tyttö pidätteli viimeiseen asti, oli kuin hengenhädässä, juoksi ympäri huonetta ja itkua tihrusti. Lopulta se kakka tuli pottaan, mutta tyttö oli silti peloissaan, ei auttaneet kehut. Lopulta tyttö rupesi vaan aina pyytämään vaippaa kakan teon ajaksi. Hysteeristä kiljumista ja huutoa seurasi jos yritinkin tarjota pottaa, jos en antanut periksi, siis en laittanut vaippaa, tyttö pidetteli kakkaa sen päivän ja seuraavankin..
Laitoin vaipan koska en uskaltanut enää jatkaa tätä kakan pidätystä. No näin mentiin pari aika pitkään, eli laitoin vaipan kun tyttö pyysi. Samalla selitin aina, että kaikkien täytyy opetella kakkaamaan potalle, äiti on opetellut, serkku on opetellut jne. tyttö vastasi aina, että viikon päästä potalle.. sovittiin, että viikon päästä sitten. eli luulen että hän ymmärsi asian, että joskus täytyy, mutta vielä hän ei ole siihen valmis.
Nyt tyttö on 2,5 v. Olen alkanut päättäväisesti sanomaan, että vaippaa ei laiteta koska niitä ei ole, on vain pikkusiskon vaippoja jotka ei mahdu hänelle. Kakat on tehtävä pottaan. Alussa se aivan hirveää. illat meni siinä kakan teossa. Eli tyttö pidätteli viimeiseen asti asiaa, istui aina sekunniksi potalle sitten itki ja ja huusi ja halusi äitin syliin. Tätä jatkui ja jatkui.. äitin sylii.. äitin syliin, tärisi ja oli peloissaan. Olin vain rauhallisena vieressä ja otin syliin ja rauhoittelin ja taas istuttiin kokeilemaan ja taas syliin ja välillä istuttiin sylikkäin pitkään ja sitten taas kokeiltiin potalla istumista. lopulta kakka tuli aina "istunnon" päätteeksi pottaan. mutta ei kokonaan.. vain sen verran, että tyttöä vähän helpotti, loppuja hän pihisteli ja kakkaa tuli housuun ja lattioille..
Eilen taisi tulla kaikki kakat pottaan aika vähillä itkuilla, että jos se nyt tästä
Mutta tytöllä on selvästi ollut ihan oikeata pelkoa eikä mitään kiukuttelua. Olen miettinyt, että onkohan tämäkin asia jotenkin perinnöllistä kun itsellänikin on kai lapsena ollut vähän samanlaista ja myös miehelläni ja hänen sisaruksillaan..??
tässä vielä joitakin neuvoja..
*Ei pakoteta koskaan potalle
mutta jämptisti, rauhallisesti ja päättäväisesti voi sanoa
*Jos mahdollista niin "hyödynnä" muita lapsia, esim. jos teillä käy vieraina pottaikäisiä niin he voivat näyttää mallia, myös itse voi näyttää mallia
*Ole lähellä, mutta anna tarvittaessa tehdä privaatisti, jos lapsi niin haluaa
* anna lapsesi valita potalle paikka, vaikka se olisi olohuoneessa
*ota tarvittaessa aikalisä
* kaikki lapset eivät opi samaan aikaan potalle, eiväthän kaikki opi samaan aikaan kävelemäänkään, voimia