Toggle sidebar

ponnistusvaiheketjun innoittamana-miten se vauvaVOI"vaan pullahtaa"ulos???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kertokaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kertokaa

Vieras
Ei kertakaikkiaan mene mun jakeluun :D

Mun on pitäny joka ikinen kerta (kuusi kertaa) punnata ja pukertaa ja vääntää ja puhista vauva ulos, ihan jaksamisen äärirajoilla...
Vaikka kuinka pystyssä jne.
20 minuuttia lyhin ponnistusvaihe.

Siis että onko teillä kaikki "ihan auki", että ne vaan pullahtaa sieltä???

Mulla on kyllä mitattu paikat että on vähän ahtaammat, mutta en siltikään käsitä.

Valaiskaa nyt mua... Että tuleeko se vauva supistusten aikana jo niin alas että sitten se on melkeen siinä suulla ja vaan tulee ulos...?
Tai siis... kertokaa? Ja miltä "noin helppo" ponnistusvaihe tuntuu?

Minusta kun aina tuntuu, että vauvan pitää raivata tiensä kiven takaa, kivistä käytävää...
 
No mulla tuo nuorempi vain tuli... paikat oli auki ja sitten supistuksen aikana se vaan rupes tulemaan. kätilö huusi että älä ponnista älä ponnista kun ei ole tavarat valmiina.( luuli että ei tule vielä ja ei ollut ottanut mitään tarvittavaa lähelle...) kätilö siis juoksi komeroilla ja minä huusin että en voi mitään se tulee. ja niin poika sitten vain tuli vaikka en todellakaan ponnistanut. liukui vain ulos niin sanotusti... esikoisen aikana piti ponnistaa heti kaksi kertaa että tiedän kyllä eron ponnistuksen ja ei ponnistuksen välillä=)
 
mulla käynnistyksestä ikään kuin pullahti vauva ulos,tässä tokassa sai huhkia ja puhista olan takaa ja kaikilla voimilla..mies sitten vielä kerto synnytyksen jälkeen,että aina kun lopetin ponnistamisen niin vauvan pää meni takasin sisään päin :x :xmas:
 
Kolmas kyllä vaan pullahti ulos. Edelliset oon ite ponnistanu ulos mut tämä vaan lens ulos. Seisoin sängyn vieressä kun tunsin että nyt ponnistuttaa, ehdin hypätä sängylle ja kätilö tarkisti et oon 9 cm auki et ihan vielä en saa alkaa ponnistamaan. Samalla hetkellä kroppa vaan alko ponnistamaan itsestään. Kolmella supistuksella vauva tuli ulos, eli ponnistusvaihe merkattiin 3min. Oli käynnistetty synnytys et en tiedä vaikuttiko se, mut en todellakaan siinä tilanteessa pystyny tekemään mitään, en pidättelemään enkä itse ponnistamaan.
 
Minulla on olleet molemmat ponnistusvaiheet todella nopeat. En nyt muista ihan tarkalleen, olikohan 6 ja 4 min. Molemmissa minulla on ollut oksitosiinitippa ja epiduraali.

Kun epiduraali laitettiin, en tuntenut enää kipuja enkä supistuksia. Seuraava tunne minkä olen tuntenut, on ollut se, että vauva puskee "väkisin" ulos. Hyvä, että kätilö on ehditty huoneeseen kutsua. Minulla on olleet molemmat raskaudet yliaikaisia ja vauvat hyvin lähtökuopissaan. Melko pieniäkin ovat olleet, hieman yli 3 kiloisia. Mutta tosiaan supistukset ovat työntäneet niin voimakkaasti vauvoja ulos, ettei ole tarvinnut paloa ponnistaa, ovat olleet hyvässä tarjonnassa jne.
 
Määkin haluun "pullahdussynnytyksen" seuraavaksi :D

Tosin täytyy myöntää että mä pelkään ja inhoon sitä ponnistusvaihetta niin paljon että oon viimeisessä neljässä synnytyksessä viivytellyt ilokaasun avulla puoli tuntia-tunninkin ennen kun oon suostunut ponnistamaan :whistle:
 
Ensin ponnistin tytön alas ja sit alettiin ponnistaa ulos joka kestin sen 6min, siihen ei montaa ponnistusta mahtunut mukaan ja olin yllättynyt kuinka loppujenlopuksi helposti se tuli ulos..Mut ei se kyllä ihan ilman töitä ulos vaan pullahtanut.. :D
 
vvv, tämä on sinulle:
Ei tosiaankaan, minä en siis vaan TAJUA omien kokemuksien perusteella miten synnytys, siis ponnistus VOI olla niin helppo???
Tulee jopa mieleen että onko MINUN kropassa jotain muutakin vikaa kuin vain lievä ahtaus.
Tai onko minulla jotenkin pidemmät kanavatkin tai joitain muita esteitä tai jotain...
Ponnistuksissani ei kuitenkään mitään vikaa ole ollut kuulemma.
Vai eikö mun kroppaa vain ole "Luotu" synnytyksiin, niinkuin usein kuulee sanottavan, että naisen kroppa on luotu synnytyksiä varten
 
Makasin sivuttain ja tunsin vauvan laskeutuvan. Käännyin selälleni ja samassa vauva mulahti niin, että pää näkyi. Ponnistus, tuli pää, toinen ponnistu, tuli koko lapsi :) 1 minuutilla selvttiin :)
 
Ponnistin kyllä mutta kroppa alkoi itsestään myös ponnistamaan ja mä " autoin " vaan.
Siltä se tuntui, ekaa ponnistin 3 kertaa, toista alle 45s ja kolmatta 1 min. ( oli 4,5 kg)
Repeämiä tuli koska oli niin rajuja nuo mutta en pystynyt pidätellä, toisella murtui solisluu :/
 
[QUOTE="aloittaja";25775582]vvv, tämä on sinulle:
Ei tosiaankaan, minä en siis vaan TAJUA omien kokemuksien perusteella miten synnytys, siis ponnistus VOI olla niin helppo???
Tulee jopa mieleen että onko MINUN kropassa jotain muutakin vikaa kuin vain lievä ahtaus.
Tai onko minulla jotenkin pidemmät kanavatkin tai joitain muita esteitä tai jotain...
Ponnistuksissani ei kuitenkään mitään vikaa ole ollut kuulemma.
Vai eikö mun kroppaa vain ole "Luotu" synnytyksiin, niinkuin usein kuulee sanottavan, että naisen kroppa on luotu synnytyksiä varten[/QUOTE]

En minäkään uskonut nuihin syösyihin ennen kun sen todella itse koin! Se oli todella hyvä kokemus
 
Ekalla kerralla kätilö ei ehtinyt laittaa hanskoja käteen, kun sanoin että vauva tulee nyt. Sanoi vaan, ettei se voi vielä tulla ja niinhän se vaan yhtäkkiä pullahti ulos.

Toisella kerralla oli vieressä lääkäri ja kätilö jotka molemmat sanoivat, että hengittele vaan, ei se vielä synny. Sanoin siis itte, että nyt se tulee. Lopputuloksena se, että kumpikaan ei ehtiny (eikä mieskään) ottaa kiinni kun vauva tuli vauhdilla ulos ja putosi alusastiaan (joka onneks oli siinä alla).
 
Eka lapsi 1920g, ponnistusvaihe 5min. Toka lapsi 2820g ja ponnistusvaihe 30sek. Kätilö ehti huoneeseen ja laittaa toisen hanskan käteen ja lapsi olikin sitten jo siinä. Toki synnytyksen kokonaiskestokin oli vain 90min.
 
[QUOTE="Hiphei";25775614]Ponnistin kyllä mutta kroppa alkoi itsestään myös ponnistamaan ja mä " autoin " vaan.
Siltä se tuntui, ekaa ponnistin 3 kertaa, toista alle 45s ja kolmatta 1 min. ( oli 4,5 kg)
Repeämiä tuli koska oli niin rajuja nuo mutta en pystynyt pidätellä, toisella murtui solisluu :/[/QUOTE]

Juuri näin, että oma kroppa ns. pakotti lapsen tulemaan. En minäkään voinu pidätellä ja kätilöille tuli pikkasen kiire :)
 
Ekaa ähistin ja puhistin 1h 45 min, kunnes se vauva VIHDOIN syntyi.

Tokaa ponnistin 20 min ja se meni paljon helpommin noin niinkuin muutoinkin, koska tiesin että mihin suuntaan mun kuuluu ponnistaa.

Kolmannen kohdalla kätilö sanoi että saan alkaa ponnistelemaan siellä peiton alla omaan tahtiin ja vähän hakemaan sitä tuntumaa...tovin siinä sitten hain tuntumaa ja koin sen löytäneeni. Sitten aloitettiin ponnistusvaihe oikeasti. Ekalla (helpolla) ponnistuksella syntyi pää ja tokalla loppuvauva :D

Olin itsekin vähän puulla päähän lyöty siitä nopeasta lopusta :D :D

Mulla kahden viimeisen synnytyksen väli oli vain 13kk, eli kroppa tuskin oli ehtinyt siitä ekasta raskaudesta kokonaan palautumaan...kärsin sairaaloisen kovista liitoskivuista, eli kroppa oli löysä ja vauvan oli sikäli varmasti helppo tulla ulos. Kolmas synnytys itsessään oli kestoltaan pisin (18h, muut 12h ja 11h) mutta ponnistus sujui leikiten.

Koin, että viimeisessä synnytyksessä osasin jo täydellisesti kohdistaa sen ponnistuksen oikein. Toisessakin se meni melko hyvin, mutta ekassa synnytyksessä olin kyllä ihan pihalla.
 
Esikoisesta tunsin vauvan laskeutuvan ja sain jokusen kerran ponnistaakin, mutta vauva syntyi kuitenkin tosi helposti. Kuopuksesta mulla ei ollut mitään puudukkeita, enkä silti huomannut, milloin vauva tuli synnytyskanavassa tosi alas... En kai siltä supistuskivulta huomannut mitään. Toisaalta ihmettelen, miksen huomannut mitään supistusten välissäkään. Oletin vielä paria minuuttia ennen ponnistusvaihetta, että synnytyksessä kuluu vielä reilusti aikaa. Mies ihmetteli silmät lautasina, kun yhtäkkiä kesken lauseen ryhdyin kopeloimaan sänkyä ja etsimään hädissäni kätilönkutsunappia. Vauva olikin hiipinyt ihan tyrkylle ja oli juuri aikeissa tulla ulos. Ponnistutti niin paljon, etten saanut edes sanottua mitään, keskityin pidättelemään parhaani mukaan, kun en tiennyt, olenko jo tarpeeksi auki vai en. Kätilö tuli, eikä kokeillutkaan aukioloa, mitäpä sitä kokeilemaan, kun puolet päästä näkyi jo. Minulla ei ollut kyllä mitään aktiivista osuutta asiaan, kohtuni vain tuuppasi pikkuisen maailmaan, ehkä kolmella supistuksella. Jälkeenpäin sain kiitosta "hallitusta synnytyksestä" :D
 
Esikoista ponnistin 28 min. niin, että verisuonet katkeili kasvoista! :D

Toisen synnytys sujui nopeammin. Aukesin viimeiset 5 cm:ä 3 supistuksella ja ponnistusvaihe tuli tosi nopeasti eteen. Ponnistin kaksi kertaa, ja sen jälkeen vauva vain liukui ulos, vaikka kätilö kielsi ponnistamasta. En pystynyt tekemään mitään, en ponnistamaan, mutta en pidättämäänkään.
 
Mulla eka ponnistui 30min, siihen vaikutti hidastavasti mielestäni pudentaali. Toka ponnistui luomusti 2min. Sattui aivan tajuttomasti. Sanoin kätilölle "mä repeen!" johon hän vakuuttelu ettet repee, vauva vaan syntyy nyt.

En kokenut synnytystä sen helpommaksi kuin ekaakaan, vaikka se kävikin nopeammin. Henkisesti ehkä helpompi kun tiesi mitä tulossa.
 
Emmä tiedä. :D

Ponnistusvaiheessa toki oon ponnistanut ja kaikilla voimilla. Mutta viitisen minuuttia (kundista taisi olla tosin 8) on molemmilla kerroilla riittänyt ja sitten se on pihalla.

Tosin esikoisen synnytyksessä kätilö sanoi, että ponnistele ensin vähän pienemmällä voimalla ja katotaan, miltä tuntuu, miten lähtee menemään. Mutta heti perään sanoi, että tämähän tulee täältä näinkin eli ponnista kerran oikein kunnolla. Minä tein ja sieltä se tuli.
 
Viimeksi muokattu:

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa