ponnistusvaiheketjun innoittamana-miten se vauvaVOI"vaan pullahtaa"ulos???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kertokaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ensimmäinen raivasi tien kakkoselle niin hyvin, että hän pullahti ulos toisella ponnistuksella. Ponnistusvaiheelle kirjattiin ajaksi 2 minuuttia. Kyseessä oli syöksysynnytys. Hyvä että keskesin sairaalaan.

Esikoista punnersin tosiissaan. Ponnistusvaihe kesti pari tuntia.
 
Mä kerkesin vasta alkaa psyykkaamaan itseäni ponnistusvaiheeseen kun kuopus tuli jo ulos :laugh: Ei se mikään "pullahdus" ollut, mutta kun esikoista sai vääntää ulos lähes tunnin niin kuopuksen kohdalla 6 minuuttia oli ihan ihmeellistä... "No niin, pää on ulkona, ja nyt älä ponnista" silleen "Mitähä? tuliko se jo ulos?"
 
En tiä mut mä en voi enää lukea tätä ketjua kun alkaa ällöttään ja pelottaan. Toivottavasti mun vauva ois perätilassa ja saisin sektion ettei tarttis enää ikinä synnyttää.
 
Esikoista ponnistin 20min.
Toisen ponnistusvaihe kesti 5min
Kolmatta jouduin sitten pidättelemään,että kätilö kerkisi pyytää muita paikalle.Itsestään luiskahti ulos,mieskin ihmetteli ,et joko se tuli.Kroppa itsestään jotenkin tuntui työntävän vauvaa ulos,itse ei tarvinnu ponnistaa yhtään.Kestoksi laitettiin 1min,koska jotain oli laitettava.Kolmonen oli kaikista isoin vauva,syntyessään 4,1kg.
 
En ole varma sisältyikö tohon kuuteen minuuttiin se hengitysteiden putsaus ja napanuoran kieputtaminen kaulan ympäriltä.. Hmm.. en oo muuten tullutkaan ajatelleeksi.. "Pullahtikohan" toi tyttö sittenkin?
 
Ei pullahda, kyllä rajuin vaihe ollut molemmissa synnytyksissä se ponnistusvaihe, joutunut tekemään töitä ja paljon etä vauva saatu ulos kohdusta. En aukea kuin 7cm (en ymmärrä mistä johtuu) eli aina pakko laittaa tippa, avata kalvot että saadaan paikat kunnolla auki ja ponnistuslupa.
 
Kahdessa viimeisessä synnytyksessä vauva tuli todella helposti pois. :) Itse jotenkin ajattelen, että näillä kerroilla osasin odottaa sitä oikeanlaista ponnistamisen tunnetta. Esikoista ponnistelin puolitoista tuntia (kätilö sanoi, että on aika aloittaa ponnistaminen). Keskimmäistä muutaman minuutin, kuopuksesta en tiedä koska synnärillä ei ollut lähtiessäni ketään kirjaajia.. Näillä viimeisillä kerroilla odotin niin pitkään, että ponnistaminen tuli kropalta vain ihan vaistomaisesti.

Viimeisellä kerralla jouduin pidättelemään vauvaa sisälläni, koska kätilö ei ollut laittanut tavaroita valmiiksi. Halusi vielä "tuhlata aikaa" ja kurkata että ponnistusvaihe on varmasti alkanut (vähän tuli kyllä hänelle kiire kun sanoin että nyt se vauva kyllä vaan tulee..). Kesken ponnistuksen piti myös pidätellä, koska vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä. Tuo pidättely oli kyllä tosi tuskaista, vaikka ponnistusvaihe muuten oli kivuton ja helppo.
 
Mulla tuli ihan hirmu voimakas ponnistamisentarve,oli vaan pakko saada se kuula takapuolesta ulos mahd. nopeasti. :D Ei siis ilman ponnitusta tullut,mutta heti ekalla työnnöllä pää tuli ulos ja loputkin olisi tullut,jollei olisi pakotettu odottamaan.Oli kyllä tosi helppo ponnitusvaihe,esimmäisessä synnytyksessä sai tedä 20min. kovaa työtä.
 
Mulla on vissiin todella synnyttäjän lantio, koska kaks ekaa on olleet avousisessa tarjonnassa eli syntyneet kasvot ylöspäin ja silti ponnistusvaiheet oli lyhyitä, ekasta n. 15 min ja tokasta n. 10 min. Kolmas oli raivotarjonnassa ja ponnistin vain pari kertaa ja sen jälkeen tuli ihan itelleen, kätilö kielsi ponnistamasta enää, kun vauvan pää oli ulkona. Kolmonen siis melkein plumpsahti ulos, kun ei tarttenut paljoa ponnistella.
 
Ekalla kerralla suurin osa vesistä oli mennyt jo ennen ponnistusvaiheen alkua. Olin kuullut kunnon kauhutarinat repeämisistä anukseen asti, joten pelkäsin ponnistamista (lisäksi päällä oli epiduraali, joka kyllä sotki koko touhua). Ponnistusvaihe kesti 30 minuuttia.

Toisen kohdalla ei ollut puudutuksia, joten tunsin kaiken paljon paremmin, alkoi tulla tosi kiire siinä vaiheessa kun käytävällä tunsin vauvan pään pallona ikään kuin jalkojen välissä... Ehdin kerran ponnistaa, sitten käskettiin pidätellä, sitten tuli vedet ja vauva niiden mukana, sitä mitään pidätellyt ;).
 
Mulla keho ponnisti tosi rajusti ja refleksinomaisesti jo siinä vaiheessa, kun ei ollut vielä lupaa tietoisesti ponnistaa. Jos lapsi olisi ollut pienempi ja pehmeäpäisempi, olisi saattanut pullahtaakin. Nyt hikoiltiin kolme varttia. Lapsi ensimmäinen.
 
Mulla on kaikki kolme liukuneet yhdellä ponnistuksella pihalle. Ei siinä ole kissaa ehditty sanoa. Tosin mun synnytyksetkin ovat olleet tosi nopeita ja helppoja.

En mä tiedä mistä se on kiinni. Ihmisillä on erilainen fysiologia..??
 
[QUOTE="aloittaja";25775582]vvv, tämä on sinulle:
Ei tosiaankaan, minä en siis vaan TAJUA omien kokemuksien perusteella miten synnytys, siis ponnistus VOI olla niin helppo???
Tulee jopa mieleen että onko MINUN kropassa jotain muutakin vikaa kuin vain lievä ahtaus.
Tai onko minulla jotenkin pidemmät kanavatkin tai joitain muita esteitä tai jotain...
Ponnistuksissani ei kuitenkään mitään vikaa ole ollut kuulemma.
Vai eikö mun kroppaa vain ole "Luotu" synnytyksiin, niinkuin usein kuulee sanottavan, että naisen kroppa on luotu synnytyksiä varten[/QUOTE]

Vauvan asentokin vaikuttaa paljon -kuudennessa synnytyksessä ponnistusvaihe 45min, seitsemännessä 3min. Toinen avosuinen tarjonta ja toinen täydellisessä asennossa takaraivo edellä, se kirjaimellisesti vaan tuli,ei pystynyt kyllä pidättelemäänkään. Kroppa siis pääosin ponnisti itsekseen.
 

Uusimmat

Yhteistyössä