Ei sitä koskaan voi tietää ja sitten vaan käy niin kuin käy. Aika turha oikeasti vertailla miten muilla on mennyt, kun ei se kerro mitään jonkun toisen tulevaisuudesta. Voi käydä hyvin tai huonosti. Jos jää henkiin, niin jotenkin siitä sitten selvitään ja elämä jatkuu.Kätilö lohdutteli pelkopolilla että toinen tulee helpommin ja harvoin toisessa tulee enää samanlaisia repeämiä kuin ensimmäisessä.
Entäs jos toinen ei tulekaan sen helpommin?
Mä en halua sektiota Pelkään liikaa niin ison leikkauksen riskejä.Ei sitä koskaan voi tietää ja sitten vaan käy niin kuin käy. Aika turha oikeasti vertailla miten muilla on mennyt, kun ei se kerro mitään jonkun toisen tulevaisuudesta. Voi käydä hyvin tai huonosti. Jos jää henkiin, niin jotenkin siitä sitten selvitään ja elämä jatkuu.
Ja jos asia kovasti stressaa, niin voi pyytää sektiota. Se oli tosi helppoa, kun oli etukäteen suunniteltu ja kaikki oli ihan rutiinihommaa. Toisaalta siinä jää sitten kokematta jotain oleellista, kun vaan pötköttää pää sermin takana ja odottaa, että vauvaa tullaan näyttämään.
Mulla epiduraalin vaikutus lakkas 2h kuluttua ja ehdin saamaan uuden satsin just ennen ponnistusvaihettaEka tuli suunnitellulla sektiolla. Tokan ponnistusvaihe kesti 20 min. Ei todella ollut kivuton. Ihan ylivoimaisesti tuskallisin osuus synnytyksessä. Epiduraalin olin saanut pari tuntia ennen ponnistusta ja hyvin se tehosin supistuksiin, mutta ponnistamisessa se ei kyllä kipua ja kirvelyä helpottanut yhtään.
Aivan uskomatonta, miten se kipu loppui sillä sekunnilla, kun vauva tuli ulos. Kaikki kipu oli kokonaan poissa. Se oli ihan huikeaa.