Ponnistusvaiheen kivunlievitys

Kokemuksia kaipaisin mikä on hyvä kivunlievitys ponnistusvaiheen kipuun. Puhutaan että spinaali on hyvä myös vielä ponnistusvaiheessa, onko tässä mitään perää?

Minulle laitettiin toisessa synnytyksessa pudendaalipuudutus, ei auttanut, ei yhtään mitään.. :kieh:
 
Minulla kyllä epiduraali auttoi täydellisesti supistuksiin, en tuntenut mitään. Mutta ponnistusvaiheen kyllä tunsin, vaikka kipupumppu oli koko ajan päällä. Kohdunsuu oli 9cm auki, niin sillon jo alkoi tuntua ihan sietämätöntä kipua alhaalla.

vauvahaaveita: Oliko sulla jalatkin myös puutuneet? Kun mulla ei ollut ja pystyin käveleen ym. Eli juuri sen verran puudutetta että supistukivut hellittivät. Heti kun vauvanpää alkoi enemmän painattaan, niin tuli ihan helvetillinen olo.
 
Auttaakohan välilihan paikallispuudutus? Semmonen, mikä laitetaan ennen epparia, jos tarvitaan. Luulisi, että ainakin siihen kamalaan kiristävään poltteeseen auttaisi, jos se laitettaisiin heti ponnistusvaiheen alussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Auttaakohan välilihan paikallispuudutus? Semmonen, mikä laitetaan ennen epparia, jos tarvitaan. Luulisi, että ainakin siihen kamalaan kiristävään poltteeseen auttaisi, jos se laitettaisiin heti ponnistusvaiheen alussa.

Ei taida kyllä auttaa..
Minulle laitettiin se siltä varalta, että tehdään eppari (sitä ei sitten tehty kuitenkaan) ja karmealta tuntui silti kun pää syntyi. Ponnistusvaihe muuten meni ilman puudutuksia. eihän se välilihan puudutus kuitenkaan auta siinä vaiheessa, kun vauva on vielä kokonaan sisäpuolella, mutta toki sen voi pyytää!
 
Mulla oli ekassa synnytyksessä epiduraali jonka vaikutus alkoi lakata sopivasti ennen ponnistusvaihetta. Tunsin ponnistuksen tarpeen todella selkeästi, mutta puudute toimi vielä sen verran ettei kipua juuri tuntunut.

Tokassa synnytyksessä oli spinaali ja kun vaikutus alkoi lakata, olin 9cm auki. Kätilö sanoi että voidaan laittaa toisen kerran, mutta sitten menee se pari tuntia ennenkuin tositoimiin päästään, en sitten halunnut enää pitkittää jo vuorokauden kestänyttä synnytystä enempää, joten luomuna mentiin loppu, eikä ollut yhtään paha. Supistukset tuntui tosi voimakkaina, mutta kipu oli ihan erilaista kuin alummassa avautumisvaiheessa, nojailin sänkyyn 90 asteen kulmassa niin ettei pahin paine tuntunut lantiossa, sillä kipu helpotti tosi paljon.

Ekassa ponnistus kesti 29min, tokassa tuli sydänäänien laskun takia kiire saada tyttö pihalle ja ponnistus kesti 8min, eikä tosiaan sattunut yhtään sen enempää kuin ekassakaan vaikka puudutusta ei enää ollut. Jos kolmatta pääsen joskus synnyttämään, haluan ehdottomasti spinaalin jos synnytys pitkittyy ja toivon ettei ponnistusvaiheessa puudutusta enää ole.
 
Epiduraalin vaikutus alkoi vähitellen lakata ennen ponnistusvaihetta niin, että tunsin todella voimakkaasti ponnistamisen tarpeen ja paineen tunteen alapäässä. Puudutus kuitenkin vaikutti niin, että varsinaista kipua paineen lisäksi ei tuntunut ponnistusvaiheessa lainkaan. Ajoitus siis erinomainen.
 
Mulla auttoi epiduraali hyvin. Sain pelkkää puudutetta raakana n. 3 tuntia ennen ponnistusvaiheen alkua, kun alamahalle tuli kipua. Kivut vei tehokkaasti, mutta silti oli sopivasti tuntumaa ponnitusvaiheessa. Ponnistus kesti toista tuntia ja imukuppia tarvittiin avuksi. Lisäksi suihkuttelivat puudutusspraytä ja Ceridalia ulkosynnyttimille, ja toki epparia varten väliliha puudutettiin normaalisti.
 

Mulle laitettiin tuo Pudendaalipuudutus ekassa synnytyksessä välilihaan ja toisessa tulevassa synnytyksessä en enää sitä halua. Syy: vei täysin ponnistamisen tarpeen pois. Kun vielä supistukset oli lyhyitä, niin tuo puudutus pitkitti ponnistusvaihetta tarpeettomasti. Meillä oli vielä vauvan sydänäänet vaarallisen korkeat (takykardiset) ja olisi pitänyt pystyä nopeasti ponnistamaan ulos.

Koin itse ponnistusvaiheessa selkäkivun todella pahaksi (epiduraali ei enää vaikuttanut). Ihanteellisinta olisi ollut, ettei olisi ollut selkäkipua ja olisi ollut selkeä ponnistamisen tarve. Pyysin akvarakkuloita selkään ennen ponnistusvaiheen alkua, mutta kätilö oli sitä mieltä, että saan nopeasti ponnistettua. Näin ei kuitenkaan käynyt ja akvarakkulat olisivat saattaneet auttaa selkäkipuun.

Toisessa synnytyksessä vissiin suositaan Spinaalia ja olen kuullut, että se voi auttaa ponnistusvaiheessa.


 
Epiduraali oli ensimmäisessä synnytyksessä, vaikutti vielä ponnistusvaiheessa. Tunsin ponnistamisen tarvetta mutta en kipua. 2.asteen repeämät tuli, ja luulen että suurilta osin puudutuksen takia :(

Toka synnytys meni luomusti ilokaasua lukuunottamatta ja oli 100 x kivampi synnytys kuin eka! Ei tullut tikin tikkiä ja ponnistusvaihe kaikesta kivusta huolimatta meni ihan nappiin. Supistukset ja ponnistamisen tarve tuntuivat ihan selkeästi, kivulla oli siis tarkoituksensa. Jos vielä synnyttäisin, en valitsisi epiduraalia koska se ihan selkeästi minulla pitkitti synnytystä eikä ponnistusvaihe mennyt niinkuin piti.

Mä muuten luulin, ettei ponnistusvaiheessa kannata mitään kivunlievitystä edes ottaa juuri noitten repeämien välttämiseksi?! Ja pitkittäähän puudutus myös sitä ponnistusvaihettakin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Mä muuten luulin, ettei ponnistusvaiheessa kannata mitään kivunlievitystä edes ottaa juuri noitten repeämien välttämiseksi?! Ja pitkittäähän puudutus myös sitä ponnistusvaihettakin!
Mulla ei ollut mitään kivunlievityksiä mutta silti tuli epparin lisäksi repeämä, jota tikattiin pitkään ja hartaasti :(
 
ekassa sain kohdunkaulanpuudutteen , auttoi hyvin ja vaikka ponnistusvaihe oli pitkähkö, 23 min, se ei ollut kovin kivulias.lähinnä venymisen tunne.

tokassa sain myös kohdunkaulanpuud. jopa 2 kertaa, jälkim.puudute ei enää vaikuttanu(vain noin 30 min), ja ponnistusvaihe sattui tosi paljon, vaikka kesti vaan 6 minuuttia, ilokaasun voimalla mentiin. :(
 
Mä sain pudendaalipuudutuksen (ainoa puudutus jonka ehdin saamaan), auttoi tosi hyvin enkä pahemmin ponnistusvaihetta tuntenut. Ihan tyytyväinen oon etten muita ottanut, tunsinpahan supistukset hyvin ja oli helpompi tehdä työtä käskettyä. :)
 
epiduraali vaikutti viel ihan hieman, mut muuten ponnistusvaihe meni ilokaasulla ja sit väliliha jouduttiin puuduttaa epparin takia (imukuppi synnytys) ja kyllä se silti teki kipeää ku päätä ponnistelin imukupin voimin. Mut imukupin laitto tuntui kaikista pahimmalta kivulta.
 
Mulla oli ekassa synnytyksessä käytössä epiduraali, joka ilmeisesti vaikutti vielä ponnistusvaiheessakin. Tuntui lähinnä siltä kun olisi ollut kakalla :LOL: Ei varsinaisesti sattunut mihinkään, mutta ei tuntunut kyllä kovin kivaltakaan. Toisessa synnytyksessä sain spinaalin, joka myöskin varmaan vaikutti vielä ponnistusvaiheen aikana. Sama tunne tuli kun esikoisenkin aikaan. Ei koskenut, mut ei tuntunut kovin kivaltakaan. Toivottavasti myös tän kolmannen aikaan saisin semmosta puudutusta, joka vaikuttaa vielä ponnistamisenkin aikaan.
 
Toisessa synnytyksessä sain epiduraalia lisää puol tuntia ennen kun ponnistusvaihe alko joten vaikutti sillon eikä sattunu yhtään mutta ponnistustarve hävis ja ponnistusvaihe kestikin 46min.
Kolmannessa sain epiduraalin ja taas puolen tunnin päästä alko ponnistusvaihe, kivut hävis mut ponnistamisen tarve pysy ja tää olikin helpoin ja lyhyin ponnistusvaihe mikä mulla on ollu, vaan 21min. (Ekassa ponnistus 1h12min aluks luomuna, lopuks puudutus ja imukuppi, ei välilihanleikkausta)
 
Mulla oli ekassa epiduraali, joka ei kyllä auttanut yhtään enää ponnistusvaiheessa, olin jumalattoman kipeä, oksitosiini aiheutti todella pitkiä supistuksia ja mitään ponnistamisen tarvetta ei kyllä ollut, vain kipua.

Tokassa ei ollut missään vaiheessa mitään lääkkeitä ja ponnistus oli lähes kivuton, loppuvaiheessa vähän sattu ku tyttö potki jaloilla vauhtia siinä vaiheessa kun pää oli pihalla..
 
Mulla meni kaikki niin rytäkällä, että 4h sairaalassa ja poika ulkona. Epiduraalin sain... ei tehonnu... tai puuu multa toinen käsi ja puolet naamasta... Ilokaasua vetelin, ei se auttanu, mut keskityinpä sen imemiseen. Ponistusvaihe vajaa 10min. enkä ilokaasua saanu enää siin vaihees kiskoa... sattuhan se joo ja puudutettiin epparikohta, mut ei se ponnistuskipuun auttanu. Tikkaaminen tapahtui ilman puudutusta, mut vauva rinnalla vei sen kivun, vähänhän se nippaili.
 
Auttaakohan välilihan paikallispuudutus? Semmonen, mikä laitetaan ennen epparia, jos tarvitaan. Luulisi, että ainakin siihen kamalaan kiristävään poltteeseen auttaisi, jos se laitettaisiin heti ponnistusvaiheen alussa.
Musta tuntuu että juuri tuo auttoi koska esikoisen synnytyksessä oli epiduraali jonka vaikutus heikkeni ponnistusvaiheen tultua ja sitten kätilö puuduttikin jo alapään episiotomiaa varten ja näin koko synnytys oli lähes täysin kivuton.

Kakkosen synnytyksessä sain taas epiduraalin joka vei supistuskivut mutta ponnistusvaihe oli ihan p*rkeleen kivulias, tärisin pitkään kivusta vauvan jo tultua ulos. Tässä synnytyksessä ei siis episiotomiaa leikattu. Nyt kun kolmatta odotan niin mietin että kehtaanko pyytää ponnistusvaiheessa tuota alapään puudutusta vaikkei mitään leikattaisikaan...!?
 
Musta tuntuu että juuri tuo auttoi koska esikoisen synnytyksessä oli epiduraali jonka vaikutus heikkeni ponnistusvaiheen tultua ja sitten kätilö puuduttikin jo alapään episiotomiaa varten ja näin koko synnytys oli lähes täysin kivuton.

Kakkosen synnytyksessä sain taas epiduraalin joka vei supistuskivut mutta ponnistusvaihe oli ihan p*rkeleen kivulias, tärisin pitkään kivusta vauvan jo tultua ulos. Tässä synnytyksessä ei siis episiotomiaa leikattu. Nyt kun kolmatta odotan niin mietin että kehtaanko pyytää ponnistusvaiheessa tuota alapään puudutusta vaikkei mitään leikattaisikaan...!?
Itse ajattelin, että jos joskus vielä pääsen synnyttämään niin pyytäisin juurikin tuota puudutusta :D Esikoisen kohdalla ei mitään muuta kivunlievitystä ollu muutako sit toi puudute ku eppari leikattiin ja ei kyl sattunu ponnistus sit mihinkään! Ihan vaivatta syntyi :D
 

Yhteistyössä