Ponnistusvaiheen kesto

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia pitkästä ponnistusvaiheesta. Itselläni kesti 2h 50min ja kivuliasta oli mutta lopulta kaikki meni hyvin ja lapsi oli terve. Synnytyksessä olleet kätilöt eivät löytäneet muuta syytä pitkään aikaan kuin että lapsella olisi ollut hieman huono tuloasento, koska kun hän liikkui vatsassa niin sen jälkeen synnytys lähti etenemään. Jäin asiaa vaan miettimään ja lisäksi neuvolatäti oli aivan ihmeissään näin pitkästä ponnistusajasta vaikka on töissä ollut 15 vuotta.

 

Mulla kesti tunnin ja 42 min, jonka jälkeen imukuppi avuksi ja poika maailmaan, sydänäänihälytyksen vuoksi. Kait ne olis antaneet mun jatkaa, jos vauvan sydän äänissä ei olisi ihmeitä ollut.. Aika pitkä ponnistusvaihe sulla on kyllä ollu, mutta onnittelen kun vauvasi ja sinä sen jaksoitte. Monilla ei kunto tuollaista aikaa kestäisi...

 

Mulla 1 h 36 min ja myös lopuksi vauva autettiin imukupilla ulos, kun sydänäänet laskivat. Meillä pitkähkö ponnistusvaihe ja myöskin sydänäänten huononeminen johtui siitä, kun napanuora oli kahdesti kaulan ympärillä ja kiristi. Voimat oli ihan lopussa jo tuossa ajassa, aivan karmeaa jos olisi vielä pitänyt jaksaa tunti ponnistella! Että nostan hattua aloittajalle.

 

Hei!
Mulla kalvot puhkesi 10.30 .10.35 sain luvan ponnistaa.....10.40 4 kilonen tyttö syntyi.Nopea oli mutta kivulias.Ensimmäistä lasta pungin paljon kauemmin kyllä.

 

Aika pitkä sitten tosiaan tuo ponnistusvaihe on ollut. Olin itsekin tosi tyytyväinen että voimat riittivät. Olin nukkunut hyvin yön, lapsivedet menivät aamulla ja vauva syntyi illalla, joten en onneksi joutunut valvomaan synnytyksen takia mikä säästi varmasti voimia. Sydänkäyriä mullakin tarkasti seurattiin ja koska ei mitään ongelmia ollut, annettiin tilanteen edetä omalla painollaan. Neuvolan tätikin totesi ettei vastaava tule varmastikkaan toistumaan koska nut on jo kanava raivattu seuraavaa varten ja noin poikkeuksellinen ponnistusvaihe ei osa omalle kohdalle toiste. Kaikkein tärkeintä on että vauva on hyvissä voimissa. Ja vauvakuume on tosi kova jo nyt joten tiedä sitten siitä seuraavasta..... =)

 

Ponnistusvaihe kesti 50 minuttia joka johtui supistusten heikkenemisestä. lopulta tyrkäöttiin tippa käteen jotta supistukset saisi uutta voimaa.
Miun synnytyksessä tosin lääkäri ilmaantui paikalle hetki ennen pojan syntymää valmiina auttamaan vauvan ulos imukupilla. Ilmeisesti TAYSissa on sellainen käytäntö ettei ponnistusvaiheen anneta mennä kamalan paljoa yli tunnin, tai näin hoitohenkilökunnan puheista ymmärsin.
Miula poika oli kyllä ihan hyvässä asennossa ulos tulemaan ja oli laskeutunutkin hyvin, mutta jostain syystä hän liukui aina takaisin kohtuun kun sain punnattua jonkin verran ulos. Lopulta yksi kätilö painoi mahaa niin ettei poika päässyt enää liukumaan takaisin ja toinen nyhti poikaa ulos kun otteen hänestä sai.

 

Näin juuri minullekin kävi että lapsi oli hyvin alhaalla ja ponnistaessa päälaki näkyi kätilön mukaan siellä sisällä mutta ponnistusten välillä se taas vetäytyi. Näin meni puolitoistatuntia ja vaihdettiin välillä asentoja kylkiasennosta makuulle ja vihdoin paras asento oli makuulla jalat telineillä. Kun lapsi liikkui kahdesti oikein lunnolla alkoi synnytyskin pikku hiljaa edistyä.

 

Mulla kesti esikoisella 1h22min. Aluksi pitkään kätilö yritytti puoli-istuallaan ja minusta oli kyllä hänen virheensä, kun ei muuta edes ehdottanut, vaikka minulle totesi, että en osaa ponnistaa oikein (epiduraalin takia mitään oikein tuntenut). Mieheni kehotuksesta siirryttiin jakkaralle, eppari tehtiin varmaan sitä ennen, pieni sellainen ja siinä ei sitten tarvittu enää kuin muutama ponnistus.

Lohduksi kaikille pitkän ponnistusvaiheen kokeneille, että toinen voi tulla paljon helpommin. Minun ei tarvinnut edes ponnistaa, lapsi (pienempi kooltaan) vain tuli ulos ja tilanne oli kaikille yllättävä, kukaan kun ei tiennyt, että oltiin niin pitkällä. Se kyllä aiheuttaa nyt kolmannelle pelkoa siitä, että jos tämäkin tulee yllättäen, että toivottavasti olen oikeassa paikassa. Toisen ponnistusvaihe siis 1 min. vaikka tuskin edes sitäkään oikeasti.

 

Mulla ponnistusvaihe kesti 1h 56min.

Mullakin vauva oli alhaalla ja koko synnytyksen tarkkailtiin vauvan tilaa kun epäiltiin sillä olevan hapenpuutetta, heti kun menin kylelleen niin sykkeet laski.
Välillä piti mennä sängyllä kontilleen jotta saatiin vauvan sykkeet normaaleiksi.
Yritettiin ottaa vauvalta myös mikroverinäytettä päästä muutamaankin kertaan mutta ei onnistuttu.
Sektiovalmius tilattiin leikkurista mutta imukupilla ylilääkäri sitten kuitenkin sai vauvan tulemaan. Vauvan pääparka meni ihan verille imukupista kun niin voimalla joutui vetämään.

Mulla kyllä avautumisvaihe oli nopea, 5h, että voimia onneksi riitti tuohon pitkään ponnistusvaiheeseen vaikka ihan loppu olin kyllä sitten kun vertakin menetin paljon.
Ja vauvaa en saanut viereen vaan vietiin heti lämpökaappiin, apgar-pisteet 7-7-9, mutta virkosi kyllä hyvin ja terve on.

 

Hui ku teillä onki pitkiä aikoja . Itelläni kesti vain alle 20 min. ja sekin meinasi olla lapselle liikka, sydän äänet jo laskivat ja virvoiteltavaksi joutui kun ulos pääsi. Ihmeen erilaisia nämä ihmisten maailmaantulot

 

ekasta 5 minuuttia,
kaksosista ekaa 7 minsaa,toinen 4 minsaa

kolmas raskaus olikin tosi nopee ja hurja ja siinä tuli joku stoppi itelle...En siis uskaltanut enkä ponnnistanut täysillä ekaks.Kokeilin jakkaraa ja sitten sängyllä vaan.20 minsaa ponnistaminen.

Mulla nämä olleet helppoja kun on ite saanut tehdä jotain.Ja syy nopeeseen ponnistukseen myös se että on pelottanut että voimat loppuu siks olen alkanut niin täysillä kuin vain voi!!

nyt saas nähdä!!
rv:llä 33

 

Phuh... hui kamala teidä aikoja!

Ykkönesellä 20min, kakkosella.. eh? Ponnistin kahdesti ja lapsi ulkona, 2min? (ylihelppo synnytys joka tapauksessa, melkein hävettää)

 

Esikosta 2,5h, käynnistetty synnytys ja lopulta imukupilla ulos ja virvoiteltavaksi. Itse melkein taju kankaalla siinä vaiheessa, synnytyksen kokonaiskesto 17 h. Lapselle ei vauriota, eikä itsellekään isompia...
Kakkosesta ponnistus 30 min, koko synnytys 8h. Tämä ihan luonnollisesti käynnistynyt.
Kolmonen vuorossa syksyllä , katsotaan miten käy...

 

Ponnistusvaihe 37 min,muutenkin oli helppo synnytys ensimmäiseksi lapseksi =)

 

33 min ja se oli siinä!!!

 

Eka 57 minuuttia. Asneto oli huono (puoli-istuva), en löytänyt suuntaa ollenkaan. Kerran yritin jupista, että vois vaihtaa asentoa, kätilö vaan totesi, että hyvin se sieltä näyttää tulevan. En sitten saanut enää suutani auki.
Tokan kohdalla kirjoitin esitietolomakkeeseen, etten halua ponnistaa sängyllä, ellei vauvan vointi sitä vaadi. Jakkaralla sitten ponnistin vauvan ulos kahdessa minuutissa.

 

Minulla ponnari kesti 9min ja siinä se

 

Eka 52 min ja toka 7 min molemmat puoli-istuvassa kylkiasennossa. Toka olisi tullut nopeamminkin, mutta kätilö pyysi jarruttamaan. Ekan kohdalla en oikein osannut ponnistaa ja ehkä olin aloittanut ponnistamisen liian aikaisin, kun supistuksista ei ollut paljoa työntöapua ja ponnistamisentarve oli kovin pieni. Ekan kohdalla synnytyksen kokonaiskesto oli 27 tuntia, joten jo siksikin ajattelin tyhmyyttäni, että alan ponnistamaan heti kun 10 cm auki. Tokan kanssa jaksoin odottaa 10 cm auki kauemmin ja tuli kunnon ponnistamisen tarve. Yksilöllisiä tuntemuksiahan nämä tietenkin ovat.

 

Esikoista ponnistin 45 min, kunnes autettiin imukupilla, kun supistukset heikkeni ja voimat loppu. Pari yötä olin valvonut supistusten takia ja synnytyksen kokonaiskesto 17 h 15 min.Lapsi oli reilusti yli 4 kiloa.
Nyt odotan toista rv 38 ja mietityttää kuinka nyt käy, nyt on tulossa n .kilon kevyempi vauva.

 

Kolmesta ekasta synnytyksestä oli ponnistusvaihe 10-12 min ja kolme viimeistä oli 1-3 min . Nopeesti ovat tulleet

 

esikoiselta kesti 20 min ja kupoukselta 2 min

 

Esikoisen ponnistusvaihe kesti 5min, koko synnytyksen kestoksi tuli 2h30min. Kuopuksen synnytys kesti n.4h30min, ponnistusvaihe alkoi klo 5.57 ja lapsen syntymisajaksi kirjattiin 5.58. Lyhyitä ponnistuksia ja suht lyhyitä synnytyksiä, mutta täyttä tuskaa sitten senkin edestä

 

Esikoisesta synnytyksen kesto 20h ja siitä ponnistusta 2h, lopulta jo käytettiin imukuppia, että saatiin ulos. Kaiken maailman episiotomiat ja repeämiset koettu ekasta.

Toinen synnytyksen kesto 5h paikkeilla, josta sairaalassa kolmisen tuntia. Ponnistusvaihe 4 minuuttia (tarkalleen ei tiedä, kun kätilö ei ehtinyt kelloa katsoa ) ja siinäkin piti jo pidätellä kun napanuora oli kaulan ympäri...

Esikoisen synnytyksessä tapahtui ehkä kaikki "virheet" mitä mahdollista, epiduraali väärässä vaiheessa, puoli-istuva asento/makuuasento ja vähäinen liikkuminen (epiduraalin vuoksi).

Toisesta taas liikuin niin paljon kun pystyin ja lilluin vedessä (pehmitti paikkoja), EN ottanut mitään lääkkeitä ja synnytin jakkaralla

Tosin nämä kaikki on yksilöllisiä asioita, kenelle sopii ja kenelle ei.

Saapi nähdä kun on taas syksyllä laitoikselle meno edessä, että miten kolmas sujuu

 

esikoisen kans ponnistelin 10minuuttia, kuopuksen kans 3...

 

Ekassa synnytyksessä 1 t.30 min, sitten lähdettiin leikkaussaliin(vauvan sydänäänet heikkeni), tokassa synnytyksessä 1 t.50 min ja sitten vauva lopulta tuli maailmaan!!

Olin ihan poikki molemmissa, kummassakin synnytyksessä ongelmana oli supistusten heikkous (tipasta huolimatta). Kumpaakin synnytystä edelsi 4 päivän& yön supistelumaraton. Vauvat oli myös isoja. Huh, ei enempää lapsia!