ponnistusvaihe

Toista lasta tässä odottelen syntyvän hetkenä minä hyvänsä. Pirusti vaan jännittää ponnistusvaihe. Ekan kohalla en jotenkin uskaltanut ponnistaa ihan täysiä/koko voimalla..Mulla tuli sellanen olo et "apua,en uskalla ponnistaa kauheen lujaa kun sit se vauva plumpsahtaa sieltä.." Siis tottakaihan se plumpsahtaa, tyhmä minä!!! Mut en tiä mikä siinä on että se hieman pelottaa. (ponnistusvaihe kesti n. 14-20 min).

 

heh! oo onnellinen ku sun ponnistusvaihe kesti noin vähän aikaa! mä ponnistin 1h 10 min täysillä ja sen jälkee vauva vedettiin vielä imukupilla pois! mut äkkiä ne kaikki kivut unohtu ku sai tuhisevan nyytin syliin=)

 

aika äkkiä toi sun ponnistaminen tosiaan(onneksi)on käynyt..mä ponnistin 3h 11min..mut sain kuin sainkin omin voimin ponnistettua,vaikkei supistuksia ollukkaan enää..

 

Esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihe kesti vain 7 min. Saa nähdä, miten tässä toisessa käy.... La on ens viikon pe! Mut merkkejä jo tulevasta synnytyksestä.

 

Ihmettelen suuresti tuota 3h 11min ponnistusta. Miten on annettu venyä niin pitkään?? Kyllä siinä reilun tunnin jälkeen normaalisti jollain keinolla vauva autetaan ulos.

 

kätilö oli ehdottomasti sitä mieltä että mahtuu...yhdessä vaiheessa meinattiin jo ottaa imukupilla ulos,mut sit ku vauva liikahti eteenpäin niin taas yritettiin ja yritettiin..ja sit ku supistuksia ei oikeen tullu niin siinähän se aika sitten vaan kulu...paniikki oli hirveä ku ei vaan tullu ulos!!mut onneksi vauva sitten oli terve ja muutenkin kaikin puolin täydellinen,kun se hetki sitten koitti!

 

Ymmärrän ap:n tunteen. Itselläni oli ponnistuksen alussa sama tunne, mutta lopulta sitten yritin ihan tosissani, että loppus jo tämä ähkiminen.

 

Mulla ponnistusvaihe kesti hieman yli tunnin ja ymmärsin, että se tunti on joku raja. Sen jälkeen ei enää omaehtoisesti ponnistella, vaan lapsi tulee ulos joko imukupilla tai jollain muulla keinolla. Eli tuo 3 tunnin ponnistusvaihe tuntuu kyllä vähän liian pitkältä...

 

Mulla kesti ponnistusvaihe 30 min mutta alku oli hankala!!! En uskaltanut ponnistaa kun pelkäsin repeäväni... mutta kun huomasin ettei se satu, ponnistin ihan täysillä!!! Enkä revennyt !!!

 

Mun ponnistusvaihe kesti 1 minuutin, tyttö oli tosin alle 3 kg eikä mulla ollut puudutuksia joten tunsi itse hyvin.

 

Ei ole nykyään enää mitään tunnin aikarajaa. Ponnistusvaihe alkaa kun kohdunsuu on täysin auki ja sen jälkeen voidaan vaikka odotella tunti että vauva laskeutuu tai äidille tulee enemmän ponnistustarvetta (jos on puutunut) jos vain vauva voi hyvin. Aktiivisesti ponnistellaan usein tunti ennen kuin arvioidaan tarvitaanko apua esim. imukuppia. Tilannekohtaista siis.

 

mulla toi 3 tunnin ponnistus oli alusta asti aktiivista.vauva oli laskeutunut ja olin saanu luvan ponnistaa.supistukset vaan oli kehnonlaiset melkein koko ajan,vaikka oksitosiinia annettiin täydet.

 

Ekan kanssa ponnistin niin kauan, ettei mitään tajua kauanko kesti ja sit ne huuteli et herää herää.

 

mä ponnistin 2 tuntia ja olihan se aika kamalaa eivät auttaneet imukupilla mutta lopuksi kätilö painoi mahan päältä ja yritti työntää vauvaa se kävi kyl mulle kipiää ja oli keuhkot sen jälkeen tosi kipeät!
minun mielestä ei sais omin voimin antaa ponnistaa kuin enintään tunnin sekin on pitkä aika.2 tunnin ponnistuksessa menee äitillä täysin voimat.minulla kesti senki takia noin pitkään koska vauvalla oli pää jonkin verran vinossa niin ei niin helposti sieltä tullut! poika syntyikin sitten elottomana kun oli ollut niin kauan tuolla alhaalla ahtaissa tiloissa mutta saatiin sitten aika pian elvytettyä kaikeksi onneksi,olihan siinä kamalat paikat kyseessä!
nyt odotan toista ja hieman jännittää tuo tuleva ponnistus vaihe toivottavasti ei vain kestä noin kauaa! avautumis vaihe oli helppo mutta pitkä!

 

Minäkin ponnistin ensimmäistä kaksi tuntia ja lopulta imukupilla ulos. Syynä oli se, että vauvan pää oli hankalassa asennossa. Toisella kertaa vauvan pää oli taas huonossa asennossa, mutta sillon selvisin vain tunnin ponnistuksella eikä imukuppia nyt tarvittu.
Meikäläisen synnytyskanava on kuulemma ehkä sellanen, että vauvan tarjonta muuttuu sitten loppu "metreillä" huonoksi.

 

Hei!

Ensimmäistä ponnistin 20min ja toista 14min. En ole itse oikein ikinä ymmärtänyt tuota, että miksi pitäisi odotella supistuksia? Molemmat ponnistin ilman suppareita, koska en niitä epiduraalin vuosi tuntenut, ja kuopus tuli vielä väärässä tarjonnassa uloskin.
Itsehän siinä on se joka ponnistaa, miksi pitäisi siis odottaa supistuksia? En siis väheksy ketään. Itseäni vaan ihmetyttää koska molemmat vain aktiivisesti ponnistin ulos ilman sen kummempia supparien odotteluja. Kätilö vain tokaisi, että täysin auki on, voit ponnistaa.
Ponnistusvaiheen loppuosassa (kun vauvan pää on ihan hollilla) on molemmilla kerroilla tuntunut, että en voi ponnistaa enää yhtään tai repeän, mutta kun on siinä hetken (minuutti tai jotain) odottanut, niin yhtäkkiä onkin tullut sellainen olo, että nyt voin ponnistaa. Esikoisesta tehtii eppari, jossa oli 2 tikkiä ja toisesta ei tullut mitään repeämiä/epparia/tikkejä.

 

Elkää pelotelko synnyttämättömiä. Minusta ponnistusvaihe oli helpompi kuin mikään muu synnytyksessä, ei tuntunut enää yhtään niin pahalta ja tiesi että kohta se on ohi.

Olen tosin niitä helposti synnyttäjiä, nopeasti ja luomuna. Ensimmäisellä ponnistin ehkä 20min, toisella kahdesti... meni ehkä minuutti tai kaksi?

Silti, vaikka ensimmäinen kesti kauemmin, toinen sattui enemmän.

 

\

Ihmettelen suuresti tuota 3h 11min ponnistusta. Miten on annettu venyä niin pitkään?? Kyllä siinä reilun tunnin jälkeen normaalisti jollain keinolla vauva autetaan ulos.

Minä ponnistelin yli 2,5 tuntia vauvan huonon tarjonnan vuoksi, pää oli väärässä asennossa. Lääkäri jo otti imukuppia esille, mutta joutui sit samantien lähteä hätäsektioon ja minua kehoitteli vain jaksamaan, olin aivan uuvuksissa, mutta minkäs teit,olihan se vauva ulos saatava.

 

äLä turhaan pelkää sitä.Omasta kokemuksesta sanon että ponnista vaan voimillasi.Minulle kätelö on sanonut (ja sanoovat ihan varmasti kaikille) että NYT ÄLÄ PONNISTA, ja sitten kun on aika taas ponnistaa niin sanoo senkin. :hug:

 

Minulla oli ponnistusvaihe mielestäni synnytyksen helpoin osa. Kesti 22 min. Voimia löytyi hyvin ponnistaa vaikka avautumisvaihe oli kestänyt 11 tuntia, sillä intoa riitti kun oikeasti tiesi että siihen se synnytys sitten loppuu. Aluksi oli vaikea löytää oikeaa suuntaa ponnistaa kun epiduraali vaikutti niin hyvin etten tuntenut selkeää ponnistuksen tarvetta supistusten aikana, vaikka tunsinkin ne. Sitten kun keksin oikean suunnan niin aika vauhdilla meni loppu.

 

Mulla ponnistusvaihe kesti 10 min ja se oli synnytyksen helpoin osa.
Avautumista kesti 20 tuntia ja supistukset oli kipeitä, joskin epiduraali helpotti kummasti. Jälkeiset tuli vartissa mutta ompelut ja painelut oli ilkeitä.

 

synnytin 13.10.2006 suloisen pienen tyttösen. Ponnistusvaihe kesti mulla 12min eli aika helpolla pääsin ja kaks tikkiä joutui laittamaan. Nyt ollaan oltu jo parisen viikkoa esikoisen kanssa kotona ja tyttö senkun kasvaa.. =)

 

iha älytöntä yrittää et jonkun ponnistusvaihe olis kestäny kolme tuntia! kyllä tuntia pidetään rajana et sen jälkeen aletaan miettiä muita keinoja lapsen ulossaamiseksi! vauvakin on ahtaalla ponnistusvaiheen ajan eli ei todellakaan anneta ponnistaa noin kauan! tai sitten se on jo jonkunlainen hoitovirhe!!!

 

\

kyllä tuntia pidetään rajana et sen jälkeen aletaan miettiä muita keinoja lapsen ulossaamiseksi!

Mikähän "asiantuntija" siellä nyt kirjottelee. Ponnistettu on yli kaksi tuntia, vaikka väittäsit mitä. Ja tuskinpa tuo nyt hoitovirhe oli.

 

no,minä nyt joka tapauksessa ponnistin 3h11min...aloitin tasan 7.30 ja vauva syntyi 10.41...repesinkin emättimen yläreunasta/kohdunsuusta ja vuosin sen jälkeen yli 4 litraa verta kaiken kaikkiaan..onneksi verta oli saatavilla!joten kiitos kaikille verenluovuttajille...nyt heitäkin osaa arvostaa tuplasti enemmän kuin ennen!!!