\
En ole yo kirjoittaja, Mutta muistelen minäkin, että ennen pidettiin tosiaan tuota 1 h aikarajana, jos ei mitään erityistä syytä aiemmalle toiminnalle ollut. Mutta ajat ovat muuttuneet. Ja pitkä ponnistusaika myös altistaa äitiä komplikaatioille.Alkuperäinen kirjoittaja 31.10.2006 klo 14:44 visitor kirjoitti:
Samaa mieltä
\
Todellinen ponnistusaika ei voi olla noin pitkä. Olet èsiponnistellut` ennenkuin kohdun suu on ollut täysin auki. Eli ponnistusaikasi sairaalanpapereissa lienee reilun tunnin paikkeilla?Alkuperäinen kirjoittaja 24.10.2006 klo 15:09 vieras kirjoitti:
Samaa mieltä
\
Kivat kohdunlaskeumat tulossa noilla ponnistusajoilla! Ajatelkaa vähän mihin suostutte/mitä alapäälleenne teette kun suostutte tuollaiseen ponnistamiseen.. Ja kaikille luomusynnyttäjille ja maailmanparantajille jotka alkavat meuhkata tästä kommentistani, kehottaisin ottamaan selvää mitä oikeasti merkitsee ja tarkoittaa kohdunlaskeuma. :/Alkuperäinen kirjoittaja 31.10.2006 klo 15:41 vieras kirjoitti:
\
Joskus synnyttäjä on niin puuduksissa ettei täysillä ponnistamista kannata aloittaa vaikka kohdunsuu olisikin täysin auki. On hyvä odotella että ponnistustarve tulee tai sikiö laskeutuu alemmas ja alkaa vasta sitten täysillä ponnistamaan kun se tarve tulee JOS vain sikiö voi hyvin.
"Esiponnistella" voi vaikka kohdunsuu olisikin täysin auki ja ponnistyusvaihe voi todellakin olla tuo 3h 11min myös sairaalan papereissa eikä tämä välttämättä normaalia ponnistusvaihetta enempää altista kohdunlaskeumille.Alkuperäinen kirjoittaja 04.11.2006 klo 14:43 Samaa mieltä kirjoitti:
Joskus synnyttäjä on niin puuduksissa ettei täysillä ponnistamista kannata aloittaa vaikka kohdunsuu olisikin täysin auki. On hyvä odotella että ponnistustarve tulee tai sikiö laskeutuu alemmas ja alkaa vasta sitten täysillä ponnistamaan kun se tarve tulee JOS vain sikiö voi hyvin.
Samaa mieltä
\
KOLMEN TUNNIN ponnistus synnytyksessä ALTISTAA varmasti kohdunlaskeumalle!Alkuperäinen kirjoittaja 04.11.2006 klo 14:57 vieras kirjoitti:
Piija
Mulla ponnistusvaihe kesti n.puoltoistatuntia..tunnin äherryksen jälkeen loppu voimat ja paikalle hälytettiin lääkäri(kätilön lisäksi)auttamaan imukupilla poika maailmaa...imukuppi irtoili monta kertaa, vaavilta katkes solisluu siinä rytäkässäja mull arepes eppari.. 
ei unohdu ikinä
ei unohdu ikinä
Yellow75
Esikoisen avautumisvaihe vei 15 tuntia, ja hurjaa ponnistustarvetta tunsin viimeiset pari tuntia. Kun sitten lopulta sain taivaalliselta tuntuvan luvan ponnistaa, en heti osannutkaan! Ponnistusvaihe vei noin 20 min ja vauvan pään syntyminen otti aika kipeää, repesin ja tehtiin myös eppari, koska vauva ei saanut enää kunnolla happea ja piti saada mahd. nopeasti ulos.
Kuopuksen avautumisvaihe kesti vain 2 h ja mitään ponnistustarvetta ei ehtinyt tulla, tipalla yritettiin saada aikaiseksi, kun supistuksetkin tulivat harvakseltaan ja aika laiskoina, mutta kanyyli oli huonosti ja tippa ei mennytkään suoneen (huomattiin vasta synnytyksen jälkeen, kun kämmenselkä oli paisunut limpuksi).. Kätilö sanoi, että pelkällä tahdonvoimalla ei voi lasta ulos ponnistaa, mutta kun tämä oli niin pieni (alta 2 kg), niin pihalle kyllä tuli =) Ponnistusvaihe vei yhtä kauan kuin esikoisella, koska pelkäsin uutta repeämistä niin, että en uskaltanut aivan täysillä päästellä. Monet toista synnyttävät sanovat, että ponnistus oli kipeämpi, mutta minulla oli toisinpäin, varmaankin lapsen pieni koko auttoi ja se, että repeämää ei onneksi tullut
Kuopuksen avautumisvaihe kesti vain 2 h ja mitään ponnistustarvetta ei ehtinyt tulla, tipalla yritettiin saada aikaiseksi, kun supistuksetkin tulivat harvakseltaan ja aika laiskoina, mutta kanyyli oli huonosti ja tippa ei mennytkään suoneen (huomattiin vasta synnytyksen jälkeen, kun kämmenselkä oli paisunut limpuksi).. Kätilö sanoi, että pelkällä tahdonvoimalla ei voi lasta ulos ponnistaa, mutta kun tämä oli niin pieni (alta 2 kg), niin pihalle kyllä tuli =) Ponnistusvaihe vei yhtä kauan kuin esikoisella, koska pelkäsin uutta repeämistä niin, että en uskaltanut aivan täysillä päästellä. Monet toista synnyttävät sanovat, että ponnistus oli kipeämpi, mutta minulla oli toisinpäin, varmaankin lapsen pieni koko auttoi ja se, että repeämää ei onneksi tullut
heka
\
vava oli jo kiinnittynyt ja laskeutunut siinä vaiheessa jo kun aloin ponnistaa...lupa kunnon ponnistamiseen minulle todellakin annettiin heti puoli kahdeksan..ja vauva syntyi 10.41...itse olin tunnin ponnistamisen jälkeen ihmeissäni kun kestää ja kestää.tuntuu todella pahalle kun joku tulee tänne sanomaan,että olen tyyliin valehdellut ton ajan...se kun mulle oli todella pelottava tilanne...joka ei sitten loppunut edes siihen kun sain vauvan ponnistettua ulos...Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2006 klo 19:25 kkk kirjoitti:
korjaus
Minulla virallinen ponnistusvaihe oli 21 min. Tätä ennen olin "harjoitellut" epämääräisen ajan (katsoin kelloa viimeisen kerran n. 40 min ennen syntymää, jolloin kätilö oli vasta kokoamassa tarvikkeita). Missään vaiheessa en tuntenut ponnistamisen tarvetta, vaikka tippa oli suonessa. Alussa en edes tuntenut supistuksia ja vauvakin oli niin ylhäällä, ettei sekään auttanut asiaa. Lopussa sentään tunsin sekä ponnistuksien edistävän tilannetta että supistukset. Puudutuksia minulla ei ollut, joten siitä tuo ei johtunut.
Jokin kirjoittaja sanoi, ettei synnyttää voi ilman ponnistamisen tarvetta, jos muista oikein. Minun ystävä on synnyttänyt 4 kg vauvan jopa ilman kunnon supistuksia. Tunnin vei homma. Oli ponnistanut, silloin kun oli tuntunut hyvältä. On vaan sellainen urakka, että vaaditaan aika paljon sekä sisua että peruskuntoa (ensi)synnyttäjältä. Kyllä kätilö oli jälkikäteen ihmetellyt.
Vastaavasti kehitysmaissa lapset usein syntyvät ilman yhtään ponnistusta. Kohtu tekee kaiken työn. Siellä lapset ovat sitten järestää pienempiä n. 2kg.
Jokin kirjoittaja sanoi, ettei synnyttää voi ilman ponnistamisen tarvetta, jos muista oikein. Minun ystävä on synnyttänyt 4 kg vauvan jopa ilman kunnon supistuksia. Tunnin vei homma. Oli ponnistanut, silloin kun oli tuntunut hyvältä. On vaan sellainen urakka, että vaaditaan aika paljon sekä sisua että peruskuntoa (ensi)synnyttäjältä. Kyllä kätilö oli jälkikäteen ihmetellyt.
Vastaavasti kehitysmaissa lapset usein syntyvät ilman yhtään ponnistusta. Kohtu tekee kaiken työn. Siellä lapset ovat sitten järestää pienempiä n. 2kg.
\
Sen verran lisään että ponnistusvaihe ei automaattisesti ala siitä kun kohdunsuu on täysin auki vaan siitä kun aktiivisesti käydään ponnistamaan. Eli tätä vauvan laskeutumista ei lasketa vielä ponnistusvaiheeksi vaikka kohdunsuu olisikin täysin auki. Kun näitä pitkiä ponnistusvaiheita näkee tulee mieleen että olisiko tosiaan ponnistusvaihe kirjattu alkaneeksi siitä kun kohdunsuu on täysin auki, mutta vauva vielä korkealla jolloin ei ole järkeä vielä ryhtyä ponnistamaan. Mielestäni 1-1,5hh olisi maksimi aktiivisen ponnistusvaiheen kestoksi ja silloin pitäisi kyllä pyytää lääkäri tekemään tilanne arviota. Jos käyrä on huono niin sitten tietysti jo aiemmin.Alkuperäinen kirjoittaja 25.10.2006 klo 22:02 klö kirjoitti:
heka
no,kylläpä tämä ponnistamiseni herättää keskustelua!!!vielä selveentääkseni epäuskoisille...minä toden totta aloin aktiivisesti ponnistamaan tuolloin kun kerta ponnistutti ja lupa siihen kerta annettiin!välillä meinattiin jo ottaa imukupilla pois,mutta kätilö oli sitä mieltä ,että tulee.ja kun mulla oli taustalla pelko synnytystä kohtaan niin ei "haluttu" ruveta vauvaa repimään tai sektiolla ulos ottamaan kesken kaiken...niin ja vauvalla oli koko ajan kaikki ok..sydänäänet koko ajan täysin normaalit!myönsivät jälkikäteen,että minulla normaalia ponnistamisaikaa paljon pitempi ja rankempi ponnistaminen...
vieläkö on jotain mitä täytyy selventää???
vieläkö on jotain mitä täytyy selventää???
\
Itselläkin kesti noin tunnin ja se kyllä otti voimille ja tuloksena III asteen repeämät. Mutta siinä vaiheessa kun lähes tunti oli mennyt, niin kyllä jo kutsuttiin paikalle pari lääkäriä auttamaan vauva ulos. Kätilö ja 2 lääkäriä saivat vauvan aika pikaisesti autettua ulos, ja lääkäri ompeli haavoja vielä seuraavan tunnin. Eikä puudutuksista tietoakaan.
Repikää siitä huumoria... Seuraava synnytys meni jo oikein hyvin.
Näin se on.Alkuperäinen kirjoittaja 31.10.2006 klo 14:24 www kirjoitti:
Itselläkin kesti noin tunnin ja se kyllä otti voimille ja tuloksena III asteen repeämät. Mutta siinä vaiheessa kun lähes tunti oli mennyt, niin kyllä jo kutsuttiin paikalle pari lääkäriä auttamaan vauva ulos. Kätilö ja 2 lääkäriä saivat vauvan aika pikaisesti autettua ulos, ja lääkäri ompeli haavoja vielä seuraavan tunnin. Eikä puudutuksista tietoakaan.
Repikää siitä huumoria... Seuraava synnytys meni jo oikein hyvin.
löysä lantio
Toden totta juu. Perjantaina huutelin ihmeissäni miten jotkut voi saada lapsen maailmaan parilla ponnistuksella kun itselläni meni vähän yli tunti. Synytys oli kuitenkin toinen, edellinen kesti 1h 50 min. Ja taustalla oli ensimmäisen lapsen hätäsektiota edeltävä täydellinen avautuminen. Että sillai. Kätilö selitti että lantioni on niin tilava että lapsen pää mahtuu heijaamaan edestakaisin ja sen vuoksi ponnistus on vaikeaa ja ponnistamisen tarvetta ei oikein tunne. Niin kai se on sillä muistan molempien alatiesynnytysten kohdalla kätilöiden yrittäneen tavoitella vauvaa leuasta kiinni. Että niin ne on meidän alapäät ja synnytykset erilaiset. Turha on epäillä kolmen tunnin kestoa.
\
mullekkin jotain ton suuntasta selitetty kun kysyin samaa asiaa käänteisesti että miten siihen voi mennä niin kauan kun mulla ponnistusvaiheet ollu 15 min,4 min ja 4 min.kätilö sanoi että tulevat nopeesti koska lapsen tarjonta normaali,lantiossa ei kauheesti tilaa mutta ei liian ahdaskaan,kohtu osallistuu lapsen työntämiseen aktiivisesti,itse ponnistaa oikein ja oikeessa kohdassa.mulla ponnistusvaiheet ollu melkeenpä liian nopeita kahen viimesen kohdalla,liian nopea ponnistusvaihe on shokki vauvalle ja äidille ja mulla ollu ainakin paljon kipeempi kokemus nuo 4 min kun 15 min ponnistusvaiheet.mutta eipä paljoa vois jarrutellakkaan,kakkosestakaan ei edes sängyn päätyä nostettu,eikä mitään muutakaan synnytys asento hommia keretty ollenkaan..lapsella murtui solisluu ja ite rupesin oksentaan synnytyksen jälkeen rajusti ja olo oli muutenkin kauhee,lääkärin mukaan johtui siitä että synnytys eteni niin nopesti ja elimistö ei kerenny mukaan.Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2006 klo 21:37 löysä lantio kirjoitti:
Oh hoh, kolme tuntia on kyllä melkoisen pitkä aika ponnistella. Itsellä ponnistusvaihe kesti 1h45minuuttia ja sitä ennen harjoittelin ponnistamista n.15min. Tunnin jälkeen kävi lääkäri katsomassa, mutta vauva oli liian korkealla vieläkin imukupille. Kun reilu puolitoistatuntia oli menny haetiin paikalle toinen kätilö ja lastenhoitaja ja painettiin päältä. Sieltä tuo poika sitten tulikin. 2.asteen repeämä tuli ja ajattelin silloin, että ikinä en enää synnytä. No nyt poika on 3kk ja kivut ja mielestäni todella vaikea ponnistusvaihe on jo unohtunut ja uusi vauvakuume pukkaa esille. :kieh: Sen verran kyllä pelkään, että enään ei kyllä tämän mamman synnytyksiä käynnistellä jos ei ole aivan pakko. Cytotec supistukset oli minun kohdalla niin lyhyitä (mutta sitäkin rajumpia ja tiheässä), että ponnistusvaihe venyyttyi siksi noin pitkäksi, koska normaalin 3.ponnistuksen per supistus sijaan ehdin ponnistamaan välillä hädin tuskin sen yhden kerran ja kun uutta supistusta tuli niin en ollut ehtinyt yhtään palautua edellisestä ponnistelusta.
Lellu ja Luukas 3kk
Lellu ja Luukas 3kk
joanna
Kuulostaa tosiaan hyvältä nuo alle puolen tunnin ponnistukset. Itse jouduin ponnistelemaan 1h 12 min. koska en tuntenut tarpeeksi voimakkaita supistuksia. Olisin voinut nukahtaa, koska olin saanut rauhottavan piikin ja kolmannen kohdunkaulapuudutteen kun olin 8 cm auki. Epiduraalia en saanut veriarvojen takia. En olisi sitä kyllä ehkä halunnut muutenkaan.
Sain todella paljon oksitosiinia (vai cyntoginoniksiko sitä sanotaan) ja kätilöt kannustivat, niin ei onneksi tarvinnut leikellä tai vetää imukupilla! Poika sai mustelmia ja silmän valkuaiset menivät punaisiksi puristuksesta, mutta loppu hyvin: ihana, terve poika!
Sain todella paljon oksitosiinia (vai cyntoginoniksiko sitä sanotaan) ja kätilöt kannustivat, niin ei onneksi tarvinnut leikellä tai vetää imukupilla! Poika sai mustelmia ja silmän valkuaiset menivät punaisiksi puristuksesta, mutta loppu hyvin: ihana, terve poika!
muumimami
Mun mielestä ponnistusvaihe on melkeimpä mukavin osa synnytystä.
Meillä mennytkin melko nopeasti ja helposti:
1.20min 2.7min ja 3.3min Vain ekasta jouduttiin repeymiä tikkaamaan.
Meillä mennytkin melko nopeasti ja helposti:
1.20min 2.7min ja 3.3min Vain ekasta jouduttiin repeymiä tikkaamaan.
muumimami
Mun mielestä ponnistusvaihe on melkeimpä mukavin osa synnytystä.
Meillä mennytkin melko nopeasti ja helposti:
1.20min 2.7min ja 3.3min Vain ekasta jouduttiin repeymiä tikkaamaan.
Meillä mennytkin melko nopeasti ja helposti:
1.20min 2.7min ja 3.3min Vain ekasta jouduttiin repeymiä tikkaamaan.
mammali
juuri laitokselta kotiutuneena.
ponnistin nelikiloisen pojan maailmaan vain kolmella ponnasulla ja kesti 7 min. luomuna tuli koska en halunnut mitään, jos ei ole pakko ottaa. eikä siinä olisi kerinnyt mitään saamaankaan. tämä oli kolmas ja isoin lapsi, aiemmat ovat olleet 3800 g tulleet myös nopeasti.
ponnistin nelikiloisen pojan maailmaan vain kolmella ponnasulla ja kesti 7 min. luomuna tuli koska en halunnut mitään, jos ei ole pakko ottaa. eikä siinä olisi kerinnyt mitään saamaankaan. tämä oli kolmas ja isoin lapsi, aiemmat ovat olleet 3800 g tulleet myös nopeasti.