Mun mielestä polyamoria kuulostaa erinomaisen järkevältä, mutta nimenomaan ei kaikille, jokainen tekee tässäkin asiassa omat päätöksensä. On kuitenkin fakta, ettei joka ikinen ihminen tunne kykenevänsä monogamiaan, ja siksi en todellakaan näe mitään väärää, jos kaksi ja useampi pelisäännöt toisilleen selvittänyttä aikuista ihmistä päätyvät tällaiseen sopimukseen. Jokainen omalla tavallaan, eikö? On suvaitsematonta pakottaa meidät kaikki samaan lokeroon.
Muutamalle vastaus, kun jotkut noista kommenteista tuntuivat vähän hassuilta:
clivia: Musta tuntuu että toi 'kymmenenkin eri kumppania' on myytti, tai liittyy polygamiaan enemmänkin, tai muuten seksuaalisesti hyperaktiiviseen käytökseen. Mulle on jäänyt käsitys, että polyamoristeilla on MUUTAMA vakavasti otettava seurustelusuhde, ei lukuisia. Satunnaisia juttuja saattaa sitten olla silloin tällöin "tarpeen" mukaan, mutta tuskin kukaan tosissaan SEURUSTELEE kymmenenkin ihmisen kanssa samanaikaisesti. Ja kaikkein tärkeinhän tässä on nimenomaan se, että joka ikinen partneri TIETÄÄ toistensa olemassaolosta, ja sen hyväksyy. Mikäli tämä ei ole asianlaita, ei kyse todellakaan ole polyamoriasta. Otetaan oikeista termeistä selvää.
Pilkettä: Sun kaverisi käytös tuskin on polyamoriaa, vaan hän on muuten joko sitoutumiskammoinen tai muuten vaan seksuaalisesti hyperaktiivinen tai ongelmainen, jos näin nimilappuja saa laitella. Tai sitten hän ei ihan oikeasti tiedä mihin on ryhtynyt, jos itseään polyamoristiksi virheellisesti kutsuu. Polyamoriassa on ihan selkeät pelisäännöt, ja termin selvitys löytyy vaikka Wikipediasta.
Ei missään myöskään ole mainittu, että jokaisessa suhteessa välttämättä harrastettaisiin seksiä, eli seksiaddiktien juttu tämä ei myöskään ole. Suhteessa voi olla vaikka syvällisen kumppanuuden ja yhteisymmärryksen löydyttyä, ja fyysinen kumppanuus löytyy sitten muualta. En myöskään näe ylenpalttista valloittamisen tarvetta ihmisellä, jolla on vaikkapa kaksi tai kolme erilaista kumppania. Ei kannata yleistää yhden varoittavan esimerkin perusteella.
Jessica Rabbit: Ohjelmassa puhunut mies ei mun mielestä sanonut ihan noin että "olisipa kiva jos meillä kaikilla olisi keskenään lapsia", vaan lähinnä sitä, että jos eri suhteissa olisi lapsia ja muutama uusi syntyisi, olisi heistä jokaiselle ensi- ja toissijaisiahoitajia. Ei tässä mihinkään ristiin-rastiin-siitoshommaan oltu ryhtymässä.
susa: Ensinnäkin psykiatrian johtopäätöksetkin elävät ja muuttuvat; mikään, mitä pidämme tänään itsestäänselvyytenä, ei välttämättä ole huomenna takuuvarmaa tietoa.
Tämän hetken ymmärryksen mukaan totta kai lapsen tulee luoda turvalliset kiintymyssuhteet, mutta huomaa, ettei tässä biologista äitiä ja isää korvaamassa ollakaan. Lapsella on yhä vanhemmat, mutta hoitajia voi olla muitakin. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että joku toinen aikuinen ryhtyy äidiksi tai isäksi. Yhtä lailla voitaisiin haukkua sairaaksi sitä, että äidin tai isän sisarus, vanhempi tai isovanhempi tai hyvä ystävä auttaa lapsenhoidossa ja on usein läsnä. Lapsi kiintyy toki läheisiin aikuisiin, mutta biologiset vanhemmat säilyttävät luonnollisesti ykkösasemansa. Tuskin kukaan polyamoristin kumppani seisoo synnytyksessä läsnä, ja saa ihan ensimmäisenä lapsen syliinsä, vaan lapsi saa nimenomaan ensimmäiset ja ratkaisevat kiintymyskokemuksensa biologisilta vanhemmiltaan.
Ei voi olla kuin positiivista, kuitenkin, jos muut esiintyvät suhteiden osapuolet ovat mahdollisesti kiintyneitä lapseen, ja pitävät tästä huolta. Eikös?
Olen samaa mieltä tuosta parisuhteen nimikkeestä, polyamoristin ei minunkaan mielestä voi sanoa olevan parisuhteessa, vaan joko polyamoristisessa suhteessa, tai vain suhteessa. Toisinaan on tosiaan tärkeää pitää kiinni näistä nimityksistä, ja mahdollisuuksien mukaan käyttää uusia ja tarkempia, jottei tule väärinkäsityksiä.
Mutta se vielä näistä väärinkäsityksistä, että mun mielestä kyse ei ole myöskään 'sängystä sänkyyn hyppimisestä', vaan muutaman eri seksikumppanin pitämisestä, suuri osa seksikumppaneista on varmasti vakinaisia. En näe tällä vaihtuvalla seksuaalikäyttäytymisellä mitään eroa nykyaikaisen sinkun toimintaan - päinvastoin, polyamoristi on yhä sitoutuvampi kuin täysin viettejensä perässä liihotteleva sinkku.
vieras: Eivätköhän polyamoristitkin osaa pitää huolen asiaankuuluvasta ehkäisystä. Aikuisia ihmisiä tässä ollaan.
vieras: Mies ohjelmassa ei sanonut PÄÄTTÄNEENSÄ elää eri tavalla (näin hyvinkin asennevammaan viitaten), mutta HUOMANNEENSA ajattelevansa ja tuntevansa eri tavalla kuin monet muut ihmiset. Kyse ei siis ole mistään trendikkyydestä, vaan ihan yhtä luonnollisen osan hyväksymisestä omassa itsessään kuin esimerkiksi homoseksuaalisuuden tunnustaminen.
tundra: Mielestäni on haitallisempaa lapselle elää joko esim. yksinhuoltajaperheessä jossa yksi vanhempi koettaa hoitaa kummankin sukupuolen aikuisroolit, ja kumppania etsiessään kenties tuo näytille useamman kokelaan. Polyamoristien perheissä on sentään pysyviä, vakavia suhteita, eikä suhteen hajoamisesta ole samanlaista vaaraa, sillä esim. syrjähyppyjen mahdollisuus on eliminoitu.
Käytän nyt aika paljon tuota 'mun mielestä', sillä kaikki tieto on subjektiivista, enkä minäkään voi näillä loitonnetuillakaan näkemyksillä yleistää niin, että kaikkia asia miellyttäisi.
