Poltin raskausaikana enkä kestä tätä oloa

sain lopetettua tupakoinnin vasta rv 24 kokonaan. vauva on nyt syntynyt ja sama ahdistus, mikä oli raskausaikana ennen tupakoinnin lopettamista on palannut entistä pahempana. aina kun näen tupakointia ja raskautta käsittelevän tekstin, ahdistun ja lamaannun todella pahasti. nytkin koko päivän mielessäni on pyörinyt syyllisyys, kauhukuvat tulevasta ja kurkkua kuristaa voimakkaasti. en pysty nauttimaan äitiydestä syyllisyyden takia. tuntuu että ihan sama mitä teen jatkossa, paska äiti olen kuitenkin ja pilannut kaiken. tätäkin kirjoittaessa itkettää. vauva on ihana ja rakas, tuntuu niin pahalta että olen häntä vaarantanut ja vaurioittanut. välillä on jopa käynyt mielessä että miehen ja vauvan olisi parempi ilman tällaista paskaa äitiä, joka vaaransi lapsen. en oikein tiedä mitä voisin tehdä?

 

turha sitä persettä enää on puristaa kun paskat on housussa

 

Noinhan se menee, pilalla on. Tee uusi.

 

Nauti siitä lapsesta ja lopeta tuo itsesi rankaiseminen.

 

Ei sillä lapsellas ole mitään hätänä, luotat vaan siihen ja nautit äitiydestä. Jokainen päivä syyllisyydessä on pois teidän yhteisestä upeasta ajasta ja se aika menee niin nopeasti ohi, että nyt nautit siitä ja unohdat koko tupakkajutun. TÄMÄ ON KÄSKY!!!

 

Et sinä enää asialle mitään voi, joten koeta unohtaa.
Älä jatkossa enää polta, kun olet raskaana.

 

Mielestäni olet omantunnontuskasi ansainnut, koska olet jo vauvasi elämän alkumetreillä vaarantanut hänen terveytensä. Ja ihan vaan itsekkäistä syistä. Sori nyt vaan, mutta tätä mieltä olen oikeasti. Mitäpä sitä muuta voisit nyt tehdä kuin toivoa parasta ja pysyä erossa tupakasta edes jatkossa. Eipä ole tupakoiva äiti kovin häävi esikuva lapselleen!

 

Mitenköhän se juttu nyt menikään...joka viides raskaana oleva polttaa tai jotain...tosin tosta luvusta en ole varma!!! Jokin aika sit uutisissa lukasivat lukuja...mut anyway et tasan ole ainut odottava äiti joka painii samojen asioiden kanssa

 

koita unohtaa asia ja ole onnellinen että vauva on terve :hug:

 

Tupakointi on haitallisinta rv 20 jälkeen koska silloin vauvan aivot kehittyvät nopeiten. Ja sähän lopetit rv 24, ja ilmeisesti sitä ennen jo vähentänyt? Ei oikein muu auta kuin toivoa että tupakointi ei ole aiheuttanut mitään vauriota joka näkyisi vasta myöhemmällä iällä. :|

Sun kannattaisi kuitenkin yrittää antaa anteeksi itsellesi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt sun tehtäväsi on yrittää olla mahdollisimman hyvä äiti lapsellesi. :hug:

Jotkut polttaa koko raskauden ajan ilman että edes harkitsevat lopettamista, eivätkä koskaan pode huonoa omatuntoa. Se, että sä kadut, osoittaa jo mun mielestä, että sä olet kasvanut äitiyteen.

 

Paljon haleja sinulle! Syyllisyys ei auta...yritä päästä asian yli. ON UPEA ASIA, että tajusit lopettaa tupakoinnin. Hyvä sinä, oikeasti. Tosi ilkeitä vastauksia olet saanut. Tarvitset kannustusta ja tukea. Pyydä apua läheisiltäsi ja kerro olostasi.

 

Lopeta hyvä nainen toi vaikerointi. Sait kuitenkin terveen lapsen. Monet naiset vaarantavat lapsensa terveyden. Veikkaisin että läskejä on enemmän kun tupakoivia.

 

poltin ennen raskautta askin päivässä aika tarkkaan ja oli tarkoitus lopettaa. en silloin pystynyt. ei sitä voi puolustella nyt mitenkään. muistan että olin todella ahdistunut ainakin. aina olin sisällä ja suurimman osan ajasta peiton alla, kesälläkin ja itkeskelin ja pyörin itsesäälissä. poltin n. 4 tupakkaa päivässä. yritin vimmatusti lopettaa ja olin välillä ne 2-3 kriittistä päivää ilman kunnes taas sorruin. olin monen monta kertaa tuon 2 tai 3 päivää tupakoimatta mutta sitten sorruin taas, ennen kuin viikolla 24 tajusin hakea apua lääkäriltä, neuvolasta ja nettipalstalta.

tämä paha omatunto vaikeuttaa lapsen kanssa olemiseen. esimerkiksi pelkään kätkytkuolemaa niin paljon etten saa nukuttua vaan käyn katsomassa lasta vähän väliä (luin että tupakointi on yksi riskitekijä kätkytkuolemalle). yksikin tupakointiin liittyvä keskustelu vaikka netissä tai artikkeli lehdessä aiheuttaa koko päivän kestävän ahdistuksen ja pahan mielen. en ole itse saanut tätä syyllisyyttä järkeiltyä yhtään pienemmäksi ja varmaan ansaitsenkin sen, mutta ongelmana on se, että äidin ahdistuneisuus varmaan heijastuu vauvaankin, vauva todennäköisesti huomaa että olen alakuloinen jne.. siksi haluaisin tehdä tälle asialle jotain, en vain ymmärrä mitä voisin enää tehdä.

 

Miksi näissä raskaustutkimuksissa on aina joka viides =o Joka viides lapsi on kiinalainen että, varokaa vaan plääh. Meen nukkumaan.

 

Voi itku. Hei älkää nyt oikeesti. Mä olen 70-luvun lapsi ja vaikka äiti ei polttanut faija ja enot veti sitäkin enemmän pienessä yksiössä. eli passiivista on tullut mullekin ja seuraus varmaankin oli että olin välittömässä tupakkakoukussa, kun kerran kokeilin. Sillon sai juoda viinaakin eikä sitä katsottu pahalla niinku tänä päivänä. Tosin seuraukset kyllä näkyy.

 

Voi itku. Hei älkää nyt oikeesti. Mä olen 70-luvun lapsi ja vaikka äiti ei polttanut faija ja enot veti sitäkin enemmän pienessä yksiössä. eli passiivista on tullut mullekin ja seuraus varmaankin oli että olin välittömässä tupakkakoukussa, kun kerran kokeilin. Sillon sai juoda viinaakin eikä sitä katsottu pahalla niinku tänä päivänä. Tosin seuraukset kyllä näkyy.

Voin todeta tätä täysin samaa.
Tämä nykyinen tapa, ettei polteta sisällä, on varsin tuore tapa...

 

Mun äiti poltti odotusaikana (kauan kauan sitten) sekä minä että kaikki sisarukseni ovat aivan terveitä yliopistokoulutuksen hankkineita (jos se nyt on joku mittari aivojen kunnolle) ihmisiä. Toki tupakka on pahasta kehittyvälle lapselle, mutta ei mikään kuolemantuomio tai lähete ikuisiin ongelmiin ole. Poltit minkä poltit ja sillä hyvä. Lapsihan on terve. Ettei sulla olis synnytyksen jälkeistä masennusta, juttele joka tapauksessa ahdistuksestasi neuvolassa. Ei tupakointi yksinään tee susta huonoa äitiä, eikä pelkkä tupakoimattomuus tee kenestäkään hyvää äitiä!

 

No en mä lähde tässä sillä lohduttamaan, että tupakka ei olisi hallaa tehnyt lapsellesi. Mutta jokainen meistä tekee virheitä ja sä sentään lopetit loppuraskauden ajaksi, mikä on erittäin hyvä juttu. Silloin kehittyy aivot eniten. Tärkeintä on nyt se, että haet apua noihin syyllisyydentunteisiisi. Uskoisin, että kärsit ahdistushäiriöstä, jolloin asiat saattavat saada suhteettoman suuret mittakaavat. Tiedän, koska olen itsekin siitä ennen lääkitystä kärsinyt, mulla vaan ilmeni eri tavalla se. Eli otat yhteyttä lääkäriin,joka sitten antaa sulle psykologin ajan. Tuo ei ole normaalia, että syyllisyys vaikeuttaa jo elämääsi. En sano, että anna asian olla ja unohda koko juttu, koska tiedän ettet pyty varmaan unohtamaan. Sulle on nyt tullut siitä sellainen asia, joka ahdistaa ja sitä ei helpolla saa pois päästä ilman ammattiapua. :hug:

 

No en mä lähde tässä sillä lohduttamaan, että tupakka ei olisi hallaa tehnyt lapsellesi. Mutta jokainen meistä tekee virheitä ja sä sentään lopetit loppuraskauden ajaksi, mikä on erittäin hyvä juttu. Silloin kehittyy aivot eniten. Tärkeintä on nyt se, että haet apua noihin syyllisyydentunteisiisi. Uskoisin, että kärsit ahdistushäiriöstä, jolloin asiat saattavat saada suhteettoman suuret mittakaavat. Tiedän, koska olen itsekin siitä ennen lääkitystä kärsinyt, mulla vaan ilmeni eri tavalla se. Eli otat yhteyttä lääkäriin,joka sitten antaa sulle psykologin ajan. Tuo ei ole normaalia, että syyllisyys vaikeuttaa jo elämääsi. En sano, että anna asian olla ja unohda koko juttu, koska tiedän ettet pyty varmaan unohtamaan. Sulle on nyt tullut siitä sellainen asia, joka ahdistaa ja sitä ei helpolla saa pois päästä ilman ammattiapua. :hug:

sitä minäkin mietin että voiko olla normaalia että tämä asia pyörii mielessä koko ajan, nousee pintaan ja "Kuristaa" vähän väliä. lisäksi jotenkin todellisuuden raja on hämärtynyt, esim. luin siitä päihdeäitien pakkohoidosta niin jotenkin tunsin itsenikin päihdeäidiksi ja sellaiseksi "hylkiöäidiksi" joka ei ansaitse lasta lainkaan.. siis se tunne on todella voimakas ja sinänsä omituinen, että tuomitsen itseni näin pahasti vaikka tiedän että kadun hirveästi tupakointiani ja muistan että yritin lopettaa monta kertaa, en vain onnistunut siinä heti.. sitten kylmä hiki nousee pintaan ja mietin kaikenlaisia kauhuskenaarioita mitä lapsella voi ilmetä.. jotenkin ihan jakomielinen olo tämän asian kanssa :/ . ehkä täytyy ottaa yhteyttä lääkäriin. häpeän vain tätä asiaa niin paljon että on vaikeaa ottaa asia (taas) esille hoitohenkilökunnan kanssa

 

Yritä päästä tuosta yli, ettei susta tule Savanna kakkosta..

 

No en mä lähde tässä sillä lohduttamaan, että tupakka ei olisi hallaa tehnyt lapsellesi. Mutta jokainen meistä tekee virheitä ja sä sentään lopetit loppuraskauden ajaksi, mikä on erittäin hyvä juttu. Silloin kehittyy aivot eniten. Tärkeintä on nyt se, että haet apua noihin syyllisyydentunteisiisi. Uskoisin, että kärsit ahdistushäiriöstä, jolloin asiat saattavat saada suhteettoman suuret mittakaavat. Tiedän, koska olen itsekin siitä ennen lääkitystä kärsinyt, mulla vaan ilmeni eri tavalla se. Eli otat yhteyttä lääkäriin,joka sitten antaa sulle psykologin ajan. Tuo ei ole normaalia, että syyllisyys vaikeuttaa jo elämääsi. En sano, että anna asian olla ja unohda koko juttu, koska tiedän ettet pyty varmaan unohtamaan. Sulle on nyt tullut siitä sellainen asia, joka ahdistaa ja sitä ei helpolla saa pois päästä ilman ammattiapua. :hug:

sitä minäkin mietin että voiko olla normaalia että tämä asia pyörii mielessä koko ajan, nousee pintaan ja "Kuristaa" vähän väliä. lisäksi jotenkin todellisuuden raja on hämärtynyt, esim. luin siitä päihdeäitien pakkohoidosta niin jotenkin tunsin itsenikin päihdeäidiksi ja sellaiseksi "hylkiöäidiksi" joka ei ansaitse lasta lainkaan.. siis se tunne on todella voimakas ja sinänsä omituinen, että tuomitsen itseni näin pahasti vaikka tiedän että kadun hirveästi tupakointiani ja muistan että yritin lopettaa monta kertaa, en vain onnistunut siinä heti.. sitten kylmä hiki nousee pintaan ja mietin kaikenlaisia kauhuskenaarioita mitä lapsella voi ilmetä.. jotenkin ihan jakomielinen olo tämän asian kanssa :/ . ehkä täytyy ottaa yhteyttä lääkäriin. häpeän vain tätä asiaa niin paljon että on vaikeaa ottaa asia (taas) esille hoitohenkilökunnan kanssa

Mutta kun otat sen asian esille hoitohenkilökunnan kanssa niin samalla käsittelet sitä. Se auttaa. Ja jos oikein pahana tuo ahdistus jatkuu niin saat varmasti lääkkeet jos niitä ite haluat. Mulla ne auttoi. Kärsin vuosikaudet kaikenlaisista ihme peloista ja ahdistuksesta ennenkuin hain lääkkeet itelleni. Elämä on parantunut paljon sen jälkeen.Loppujen lopuksi tuo tekemäsi asia ei ole paha, se oli väärin, mutta se ei ole maatakaatava asia.Ja sinä yritit kovasti, moni ei edes yritä. Jo se osoittaa että ajattelit lastasi.On parasta, että haet pikimmiten apua. Asiaa ei tarvitse hävetä tai peitellä. Nuo ahdistuneisushäiriöt on tosi yleisiä, varsinkin nuorilla naisilla. Soita maanantaina terveyskeskukseen ja varaa lääkärille aika. Voit siellä kertoa, että sinua vaivaavat asiat ja koet paljon ahdistusta.Että haluat lähetteen psykologille. Ei sun tartte sille lekurille sanoa tarkalleen mikä vaivaa, siitä voit sitten psykologin kanssa jutella. Yleensä ahdistuneisuushäiriö ei parane ilman apua. Minäkin yritin vuosia ite tsempata, mutta tajusin viimein hakea apua.

 

Vaikee uskoa etä joku oikeesti ahdistuu noin pahasti tällasen asian takia. Tämän palstan tuotosta varmaankin. Oon monta vuotta täällä kuunnellut tota nikotinistien parjaamista ja haukkumista ihmisiltä jotka eivät ole yhtään sen parempia äitejä eivätkä odottajia liikakiloineen ja läseineen. Pata kattilaa soimaa. Niistä kiloista on tasan just yhtä helppo päästä eroon kun siitä tupakasta.

 

DevilishDream puhuu nyt tiukkaa asiallista asiaa. Kuule ap, ota yhteys lääkäriin äläkä häpeile yhtään. ET ole hullu, ET ole kelvoton! Mielen häiriöt ovat yllättävän yleisiä, niistä vaan ei vieläkään puhuta kovin helposti, saati sitten haeta apua. Ole sinä niiden rohkeiden joukossa, jotka hakevat apua. Hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus ja muillehan sinun ei välttämättä tarvitse asiasta puhua yhtikäs mitään!

 

No, siis tässä nyt on takana semmonen vähä höntsä ajatus..vähä niinku laihduttajat esim. "nyt söin pullan=oon ihan paska=syön koko pullapussin=nyt on sama lähtee kauppaa ostaa jätskit, sipsit ja muut". Tuo ajatuskulku on ihan kestämätön, tuossahan ei oo mitään järkeä =) Sama se koskee suakin "poltin tupakkaa=laps on tällä hetkellä terve, mut mistä tietää=oon ihan paska äiti=kannattaa hypätä kaivoon=sitä ennen voin kaikki tehdä huonosti=lisäksi pilaan parisutheeni näiden tupakoiden takia"..siis eihän tossa oo järkeä =)

Mitä jos vaan istut alas ja rupeet esurustelemaan vauvasi kanssa. Samoin miehesi. Turha noita asioita on enää vatvoa, eikä ne edes muille kuulu!

 

Jos yhtään lohduttaa, niin minä lopetin samoilla viikoilla en suinkaan ainoastaan tupakointia vaan myös päivittäisen amfetamiinin käytön.
Lapsi on jo useita vuosia vanha ja täysin terve ja normaali. Ei kärsi edes allergioista, eikä ole koskaan sairas.