Poltin raskausaikana enkä kestä tätä oloa

nyt tilanne on kärjistynyt niin että mietin että minun olisi parempi olla kuollut.. esim. kun ajan yksin autoa mietin että olisi paras ajaa vaan johonkin tolppaan, niin hirveä ihminen olen. nuo on toistaiseksi vaan ajatuksia mutta pelkään että tämä pahenee . kun imetän vauvaa niin purskahdan välillä siinä itkuun kun en kestä syyllisyyttäni.

 

sain lopetettua tupakoinnin vasta rv 24 kokonaan. vauva on nyt syntynyt ja sama ahdistus, mikä oli raskausaikana ennen tupakoinnin lopettamista on palannut entistä pahempana. aina kun näen tupakointia ja raskautta käsittelevän tekstin, ahdistun ja lamaannun todella pahasti. nytkin koko päivän mielessäni on pyörinyt syyllisyys, kauhukuvat tulevasta ja kurkkua kuristaa voimakkaasti. en pysty nauttimaan äitiydestä syyllisyyden takia. tuntuu että ihan sama mitä teen jatkossa, paska äiti olen kuitenkin ja pilannut kaiken. tätäkin kirjoittaessa itkettää. vauva on ihana ja rakas, tuntuu niin pahalta että olen häntä vaarantanut ja vaurioittanut. välillä on jopa käynyt mielessä että miehen ja vauvan olisi parempi ilman tällaista paskaa äitiä, joka vaaransi lapsen. en oikein tiedä mitä voisin tehdä?

No sinä nyt kuitenkin sait lopetettua. Ja vauva ei ehtinyt kärsiä haittavaikutuksista kovin kauaa, joten mahdolliset seuraamukset ovat ihan minimissä. Hyvä että lopetit ja sillä siisti.

 

nyt tilanne on kärjistynyt niin että mietin että minun olisi parempi olla kuollut.. esim. kun ajan yksin autoa mietin että olisi paras ajaa vaan johonkin tolppaan, niin hirveä ihminen olen. nuo on toistaiseksi vaan ajatuksia mutta pelkään että tämä pahenee . kun imetän vauvaa niin purskahdan välillä siinä itkuun kun en kestä syyllisyyttäni.

Ystävä hyvä!
Lupaa, että huomenna soitat neuvolaan. Ja vaadi pidempää keskustelutukea. Tuo syyllisyys ei ole normaalia, vaikka kuinka olisit polttanut. Pieni ihana vauvasi tarvitsee iloisen ja onnellisen äidin, joka saa pitkälti vain positiivisia tunteita lapsestaan. Synnytyksen jälkeinen masennus on vakava asia ja kannattaa huomioida. Siinä ei ole mitään hävettävää, koska ei ole sinusta riippuvainen asia. Ja samoin tupakkariippuvuus on sairauteen verrattavissa oleva tila. Ole ennemminkin ylpeä itsestäsi kuin lopetit! Todella! Nyt olet parempi, terve ja hyväntuoksuinen äiti pikkuisellesi.

 

vertaistuki lienee parasta, muistaakseni ninTT voisi olla oikea hlö tällä palstalla

 

Hei! Poltin n. raskauden puoleen väliin asti ja sitten sain kuin sainkin sen verran itseäni niskasta kiinni että lopetin. Lopettamisen jälkeen (ja ennenkin) kärvistelin kauheissa tunnontuskissa,odotin synnytystä kauhulla ja näin painajaisia että olenkin vammauttanut lapseni loppuiäkseen. Ruoskin itseäni henkisesti ja joskus purin pahaa oloani itseeni myös fyysisesti synnytyksen jälkeen. Miten olin voinut olla niin heikko,saamaton p*ska etten pystynyt lopettamaan edes oman lapseni terveyden vuoksi..lapsen kasvaessa ja kehittyessä oloni on helpottunut enkä mieti asiaa enää päivittäin. Minulla on terve kolmevuotias,myöhempiä haittoja ei tietenkään voi vielä tietää. Syyllisyyttä tunnen edelleen,mutta osaan nykyisin jo nauttia elämästäni lapsen kanssa ilman jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Seuraavan lapsen kohdalla olen jo todella,todella paljon viisaampi. Jatka elämääsi ja nauti perheestäsi <3