polikliininen synnytys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aea

Vieras
Onko paikalla ketään jolla olisi kokemusta polikliinisesta tai lyhytjälkihoitoisesta synnytyksestä? Olen jo neuvolassa puhunut asiasta ja tiedän mitkä ehdot on paikkakunnallani täytettävä saadakseen polikliinisen synnytyksen, joten niistä ei tarvitse tehdä listaa, ellei jotain muuta kiinnosta, mutta minua kiinnostaisi miten siihen on suhtauduttu neuvolassa ja sairaalassa? Kuinka nopeasti olette kotiutuneet? Miten sisarukset suhtautuivat, ymmärsivätkö ettei äiti ole ihan normivedossa heti synnytyksen jälkeen? Tekisitkö saman päätöksen uudestaan?
 
Mä pääsin kuopuksen kanssa synnytyksen jälkeisenä päivänä kotiin, onneksi. Sairaalasta tai neuvolasta ei kuulunut mitään soraääniä, ja mies oli kotona joten mä sain keskittyä vauvaan kaikessa rauhassa :) Oli tosin helppo synnytys, joten olin ihan normikuosissa mielestäni. Oli sydäntalvi ja hirveät pakkaset, eli esikoinen ei ilman miestä ois päässyt esim. ulkoilemaan moneen viikkoon...
 
Mä synnytin kolmannen lapsemme polikliinisesti, eli kotiuduimme vauvan kanssa noin 6 tunnin kuluttua synnytyksestä. Neuvolassa ja sairaalassa suhtauduttiin hyvin ja kirjasin toivomukseni jo sairaalaan toimitettavaan esitietolomakkeeseen. Mä olin kotioloissa rennompi ja voin paremmin, lisäksi ei tarvinnut ikävöidä uuden tulokkaan sisaruksia. Meillä sujui oikein hienosti ja ilman muuta olisin tehnyt saman valinnan uudelleen. Harmitti ainoastaan se, etten ollut älynnyt, että mulla olisi keskimmäisen syntymän jälkeenkin ollut valittavana sama mahdollisuus. :D
 
Mun mielestä polikliininen synnytys on todella inhottava ajatus....

Minusta sairaalassa oli ihanaa kun sai haahuilla se kaapu päällä vaipat jalassa, ei tarvinnu pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata. Sai täysin rinnoin (kirjaimellisesti) keskittyä vauvaan ja imetykseen :)
 
  • Tykkää
Reactions: as if
Mun mielestä polikliininen synnytys on todella inhottava ajatus....

Minusta sairaalassa oli ihanaa kun sai haahuilla se kaapu päällä vaipat jalassa, ei tarvinnu pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata. Sai täysin rinnoin (kirjaimellisesti) keskittyä vauvaan ja imetykseen :)

No perhehuoneessa ehkä näin, mutta kuopuksesta olin täpötäyden sairaalan 3-hengen huoneessa, jossa ramppasi porukkaa kuin Pieksämäen asemalla... suihkuun piti jonottaa, syömään piti jonottaa, hirveä meteli koko ajan. En mä kotonakaan tehnyt muuta kuin noita mainitsemiasi asioita, mutta huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä :D
 
itsekin suunnittelin, neuvolassa oltiin ehkä vähän nihkeitä, imeisesti osittain pitkän sairaalamatkan takia (olis kuulemma pitänyt käydä vielä näytillä synnytyksen jälkeen), terkka ei myöskään oikein tiennyt asiasta mitään, eli lopulta tieto ei mennyt sairaalaan asti ja synnytksen jälkeen toiveeni tuli täytenä ylätyksenä. henkilökunta oli kuitenkin joustavaa ja kun vielä saimme terkan kiinni, olisimme päässeet kotiin, jos ei olisi kuulunut sivuääntä vauvan sydämestä.
lupasivat, että jos ääni on seuraavana päivä'nä hävinnyt, pääsemme silloin. itse olin taas seuraavana päivänä ihan kuollut, väsytti mielettömästi, kun pari tuntia synnytyksestä olisin voinut lähteä vaikka kaupungille shoppaiemaan... ei siis lopulta hirveästi harmittanut, vaikkemme päässeet kun vasta kahden päivän kuluttua synnytyksestä. sivuäänikin hävisi muutamassa viikossa. matka on meillä kuitekin 140 km, joten voi olla että mahdollisella seuraavalla kerralla olen sairaalassa suosiolla päivän, pari.
 
Mä kanssa kolmannen kohdalla poistuin vajaan vuorokauden kuluttua. Kyllä ktona oli mukavampaa, kun tässä vaiheessa jo osasi ottaa rennommin itsekin. Ensimmäisen kanssa oli ihan mukavaa olla liki viikko sairaalassa ihmettelemässä.
 
Kolmannen lapsen syntymän jälkeen kotiuduttiin n. 8 tunnin kuluttua. Tilanne tuli oikeastaan vähän yllättäen, sillä täällä meillä päin ei ole koskaan mitään synnytystoiveita kyselty. Kätilö jutteli synnytyksen jälkeen, kyseli kauanko haluaisin olla sairaalassa (tiesi, että meillä muitakin lapsia ja paljon meneillään). Kerroin haluavani mahdollisimman pian kotiin, jolloin hän totesi vain, että 6 tunnin kuluttua voidaan lähteä :D Voisi kai siis sanoa, että suhtautuminen oli erittäin hyvä. Myös neuvolassa.
Olin erittäin tyytyväinen, sillä en pysty sairaalassa nukkumaan tai edes rentoutumaan. Oli ihanaa päästä kotiin, ja olin erittäin hyvässä kunnossakin :) Ihan normaali arki alkoi samantien, vähän tietysti juhlittiin isompien lasten kanssa.

Kun menin vauvan kanssa osastolle tarkastukseen parin päivän jälkeen, oli osa silloin vuorossa olevista kätilöistä aika tympeän oloisia. Vaan eipä sillä enää mitään väliä ollut.
Ehdottomasti tekisin saman päätöksen uudestaan!
 

Yhteistyössä