Kaikki elämäni miehet astuivat elämääni jo viime vuosituhannella. Heidän muistoissa on ihana elää ”jälkilöylyissä”.
Tänään Yle uutisoi, että seniori-ikäisille, yksinäisille miehille aletaan järjestää ystävätoimintaa. Ei netissä vaan esimerkiksi yleisillä paikoilla lähestymällä. Usein mietin miten harvaan asuttujen seutujen yksin asuvat miehet pärjäävät. Uutisessa ei kerrottu onko kirkko vai joku muu taho hyvällä asialla.
Noh ehkä on hyvä ottaa jo uusia muistoja lisää? Joku ukko joka työntää sit vauhtii kiikkustuolissa. Mä näin tossa vähän aika sit videon satavuotiaasta pariskunnasta jossa parin nainen teki miehelle kepposen ja veti housut alas kauppakeskuksessa. Et oliko pila nyt sit törkeän lapsellinen. Se jääkööt jokaisen tulkittavaksi. Mihin kategoriaan toi jäynä sun mielestä menee?
Jooh tosta yksinäisyys ongelmasta on paljon puhuttukin tällä palstalla. Mut siis miten sä noi yksinäiset miehet löytäisit yleisillä paikoilla olisko niillä vai joku vihreä pinni takissa kiinni joka ilmottaisi et saa lähestyä että olen yksinäinen. Vai saisiko sellaisen pinnin käyttäjä itselleen olon että se olisi nolo asia. Onko sinulla kavereita joiden kaa höpötellä päivän asioista et on sitä live sosiaalista elämää?
Ku siis kyl mä tiedän paljon yksinäisiä vanhempia rouviakin joiden ainoa seura on se telkkari sitten. Tossa kun olin iltalenkillä nih törmäsin vanhempaan rouvaan ja me alettiin juttelemaan ni tultiin tosi hyvin juttuun oli ollut nuorempana vesipeto

.
Käytkö sä ulkona lenkeillä tai uimassa ja voisiko sinua lähestyä julkisella paikalla jos koet itsesi yksinäiseksi?