Nimi rikosuutisissa
Lausuma on hyväksytty vuonna 1981.
Julkisen Sanan Neuvosto on todennut, että nimensuojakäytäntö tiedotusvälineissä on epäyhtenäinen. Tämän vuoksi neuvosto on periaatteiden selkeyttämiseksi ja käytännön yhtenäistämiseksi päättänyt antaa asiasta lausuman. Vaikka lausuma koskeekin vain nimensuojan yhtä osaa, suojaa rikosasioissa, voidaan esitettyjä periaatteita soveltuvan osin käyttää apuna myös muissa asioissa, joissa nimen julkaisemista voidaan pitää haitallisena.
Joukkotiedotuksen keskeisiä tehtäviä ovat todenmukaisen ja yleiseltä kannalta merkityksellisen tiedon välittäminen ja yhteiskunnallisen vallankäytön valvominen. Hallinnon ja oikeudenkäytön julkisuusperiaate on tiedottamisen vapauden kannalta keskeinen. Nimen julkistaminen rikosasioissa aiheuttaa kuitenkin seuraamusten kasautumista. Nimellä ja maineella on nykyisessä yhteiskunnassa sosiaalisesti suuri merkitys. Nimen julkistaminen aiheuttaa myös nimetylle ja hänen omaisilleen haittaa ja kärsimystä.
PÄÄPERIAATTEET
Julkisen Sanan Neuvosto toteaa, että nimensuojan pääperiaatteen mukaan nimen julkaiseminen rikosuutisissa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Toimittajan velvollisuus on harkita nimen julkaisemista jokaisessa yksittäistapauksessa. Vastakkain on asetettava se vahinko, joka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkistamisesta on.
Nimen julkistamisesta ei voida päättää kaavamaisesti rangaistuksen ankaruuden perusteella. Riittävänä perusteena ei voida myöskään pitää pelkästään lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämistä.
Neuvosto tähdentää myös sitä, että rikoksen uhrin nimen julkaiseminen saattaa aiheuttaa hänelle tai hänen omaisilleen lisää kärsimystä ja haittaa. Tämän vuoksi on syytä kiinnittää erityistä huomiota rikoksen uhrin suojaamiseen.
Yleisen edun arvioiminen yksittäistapauksissa on vaikeaa. Vaikka tyhjentävää ja yksiselitteistä nimensuojasäännöstä ei ole mahdollista laatia, neuvosto pitää tärkeänä selvittää näkökohtia, jotka tulisi yhdessä ja erikseen ottaa huomioon yleistä etua arvioitaessa. Nämä liittyvät rikolliseen tekoon itseensä. sen tekijään ja julkaisemisajankohtaan.
TEKO
Harkittaessa nimen julkaisemista rikosuutisessa on otettava huomioon teon vaikutukset. Yleinen etu on sitä suurempi mitä vakavampia yhteiskunnallisia seurauksia teolla katsotaan olevan.
Pelkästään teon törkeys, raakuus tai erikoislaatuisuus eivät riitä tekijän henkilöllisyyden paljastamisen perusteeksi. Rikos voi kuitenkin herättää niin suurta yleistä huomiota, että nimen julkistaminen voi olla paikallaan.
Edellä sanotun perusteella on tulkinnan apuvälineeksi mahdollista laatia karkea asteikko, jolla kuvataan rikosten yleistä merkittävyyttä.
1. Kansalaisiin tai koko yhteiskuntaan kohdistuvat teot, joilla on vakavia taloudellisia, terveydellisiä tai muita yhteiskunnallisia vaikutuksia.
2. Yksityiseen kohdistuneet, virallisen syytteen alaiset teot.
3. Asianomistajarikokset.
4. Rikkomukset ja muut merkitykseltään vähäiset teot.
Rikoksen tekijän nimensuoja on suppein ryhmässä 1 ja laajin ryhmässä 4. Arvioimiseen vaikuttaa myös teon paikallinen merkittävyys.
TEKIJÄ
Yleisperiaatteena voidaan pitää sitä, että mitä enemmän taloudellista, poliittista tai hallinnollista valtaa jollakin henkilöllä on, sitä suurempi on yleisön oikeus saada tietoja tämän henkilön toiminnasta. Nimensuoja on suurempi silloin, kun tieto ei liity eikä ole liittynyt tekijän työhön, virka-asemaan, luottamustehtävään tai julkiseen rooliin vaan on luonteeltaan yksityinen.
Lasten ja nuorten tai psyykkisesti häiriintyneiden rikoksentekijöiden nimiä ei tule paljastaa. Neuvosto katsoo myös, ettei asianosaisten henkilökohtaisia asioita koskevien mielentilatutkimusten, lääkärintodistusten tai vastaavien selvitysten yksityiskohtaista sisältöä saa julkaista oikeudenkäyntiselostusten yhteydessä.
Tästäkin on tulkinnan apuvälineeksi mahdollista laatia karkea asteikko.
1. Poliittista, taloudellista tai hallinnollista valtaa käyttävät henkilöt.
2. Muut julkisuuden henkilöt (ns. julkkikset), esim. viihteen, urheilun, taiteen tai tieteen alalta.
3. Tavalliset kansalaiset.
Nimensuoja on suppein ryhmässä 1 ja laajin ryhmässä 3. Asteikkoa ei luonnollisestikaan tule soveltaa kaavamaisesti vaan on otettava huomioon, että esim. ryhmässä 1 on varsin erilaisia vallankäyttäjiä. Lisäksi paikalliset olosuhteet vaikuttavat tässäkin nimen julkistamisratkaisuun.
Tekijän henkilöllisyyttä suojaamalla saattaa syytön joskus joutua epäilyksenalaiseksi. Tällöin voi olla perusteltua paljastaa tekijän nimi.
JULKAISEMISAJANKOHTA
Pelkästään edellä mainittujen kahden muuttujan, teon ja tekijän, perusteella ei nimen julkaisemista kuitenkaan voida ratkaista. Suuri merkitys on sillä, missä vaiheessa rikoksen tutkiminen uutisten julkaisemisajankohtana on.
Pääsääntönä on pidettävä sitä, ettei henkilöllisyyttä paljasteta ennen tuomioistuinkäsittelyä. Tästä säännöstä voi poiketa, jos teon laadusta tai tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puoltavat. Jos nimi julkaistaan ennen tuomioistuinkäsittelyä, on syytä esittää syytösten perustelut ja antaa epäilylle mahdollisuuksien mukaan heti tilaisuus selitykseen.
Ratkaisu viranomaisten antamien etsintäkuulutusten julkaisemisesta kuuluu toimitukselle. Yleensä kuitenkin on syytä suostua julkaisemiseen.
Julkaisemisajankohdasta voidaan laatia seuraava asteikko, jossa nimensuoja jälleen on suppein ryhmässä 1 ja laajin ryhmässä 4.
1. Tuomioistuin on antanut päätöksensä.
2. Tuomioistuinkäsittely on aloitettu.
3. Teon selvittäminen on esitutkintavaiheessa.
4. Rikosilmoitus, kantelu tai muu ilmianto on tehty.
22.1.2008.
http://www.jsn.fi/periaatelausumat/nimi-rikosuutisissa/
