Poikaystävän tarve olla jatkuvasti huomion keskipisteenä ja suuna päänä ärsyttää!

[Lyyydia]

Poikaystäväni on kauhean sosiaalinen ja puhelias. Hänellä on hirveä tarve saada aina olla esillä huomion keskipisteenä ja ensimmäisenä vastaamassa jne. Hän hölöttää koko ajan vaikkei hänellä oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa. Silloin mua hävettää.

Menee niin käämi, kun hän aina jollain lailla jyrää minut alleen. Jos törmäämme kadulla johonkin ensisijaisesti minun tuttavaani ja tuttavani kysyy miten menee niin poikaystäväni on ensimmäisenä vastaamassa ja selittää pikkutarkasti kaikki omat viimeaikaiset tapahtumansa tälle hänelle puolituntemattomalle henkilölle, niin etten minä saa suun vuoroa ollenkaan. Oletan kuitenkin, että tuttavani on ensisijaisesti kiinnostunut minun ja ehkä meidän pariskuntana yhteisistä kuulumisista!

Jos olemme illan vietossa hänen kavereidensa luona ja hänen kaverinsa aloittaa keskustelun kanssani ja kysyy miten töissä menee, kiiruhtaa poikaystäväni edelle vastaamaan "Maija viihtyy tosi hyvin...sanoo että siellä on mukavia tyyppejä, bla bla bla." Ite saan sanottua johonkin väliin "joo tykkään työstäni tosi paljon".

Jos olemme minun kaverieni luona ja joku oma kaverini kysyy minulta jotain, ennättää poikaystävä vastaamaan taas puolestani.

Jos olemme vanhempieni luona ja vanhemmat kysyvät miten meillä menee, niin aloittaa poikaystävä samalla lailla kertomaan pikkutarkasti omista jutuistaan ja puhuu niin kauan, ettei kukaan enää jaksa kysyä minun kuulumisiani uudestaan.

Olemme muuttamassa yhteen ja minä vuokraan asuntoni eteenpäin. Pidin eilen asuntonäytön, jossa poikaystäväni halusi olla mukana. Onhan hänkin oleskellut asunnossa paljon, mutta minä olen siinä kuitenkin asunut ja tiedän sen systeemit! Heti kun asunnonkatsojat tulivat, hyökkäsi poikaystäväni heidän selkänsä taakse läähättämään ja höpisi näille kaikenlaista ihan jonninjoutavaakin. Itse ajattelin antaa ihmisten rauhassa katsoa ja vastailla heidän mahdollisiin kysymyksiinsä. Mutta poikaystäväni ehti hölöttää jokaiseen kysymykseen jotain. Hän esiintyi kuin mikäkin mukamas asiantuntija ja löpisi kaikkea mahdollista epäolennaista. Joku kysyi äänieristyksestä, niin hän alkoi selostaa miten jostain alakerran viimeisen nurkan asunnosta kuului kerran jotain huutoa..mutta että ne varmaan huusivat tosi kovaa niin se johtui siitä...mutta että ei se häntä haitannut kun oli juuri tullut koulusta ja oli väsynyt, kun hän joutuu koulussa tekemään niin paljon sitä ja tätä..jne.

Kahden kesken hän on unelmien poikaystävä. Mutta kun olemme muiden ihmisten seurassa, hänen läsnäolonsa jotenkin imee kaiken energian ja raivostuttaa...Tuo inhottava tarve olla huomion keskipisteenä! Äh! Hän on vaan jotenkin niin röyhkeä esille tunkunsa kanssa. Kyse ei ole siitä ettenkö minä saisi suutani auki, hän vaan jyrää aina alleen. En haluaisi joutua sanomaan aikuiselle miehelle muiden ihmisten edessä, että oo nyt hiljaa ja anna muidenkin puhua.

Ja kunpa poikaystävä olis vaan puhelias, mutta kun se puhuu vaan puhumisen ilosta..niin paljon jutut on ihan älyttömiä, mitä saa hävetä. Vitsejä joille kukaan ei naura muuta tyhmää tajunnanvirtaa. Kuuntelemisen kykyä tai kuullunymmärtämistä ei ole tippakaan. Jos joku sanoo, että mulla on uusi punainen polkupyörä niin aina välittömästi hän kysyy ai mikä sulla on? Niin minkä värinen se on ja rupee sitten puhumaan omasta polkupyörästään...

Taidan olla tekemässä virhettä kun muutan yhteen tuollasen kanssa, josta ainakin nyt ekana mieleen tulee sana moukka.

Tästä on puhuttu monta kertaa..lopputulos: "Tällanen mä oon".

 

[harkitse vielä]

Harkitse nyt todella, haluatko tämän poikaystävän? Haluatko asua hänen kanssaan? Haluatko menettää kaikki ihmissuhteesi, kun poikaystäväsi hoitelee ne tai tärvää ne?

Poikaystäväsi vaikuttaa hirveän itsekeskeiseltä.

 

[tiia]

Poikaystäväni on kauhean sosiaalinen ja puhelias. Hänellä on hirveä tarve saada aina olla esillä huomion keskipisteenä ja ensimmäisenä vastaamassa jne. Hän hölöttää koko ajan vaikkei hänellä oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa. Silloin mua hävettää.

Menee niin käämi, kun hän aina jollain lailla jyrää minut alleen. Jos törmäämme kadulla johonkin ensisijaisesti minun tuttavaani ja tuttavani kysyy miten menee niin poikaystäväni on ensimmäisenä vastaamassa ja selittää pikkutarkasti kaikki omat viimeaikaiset tapahtumansa tälle hänelle puolituntemattomalle henkilölle, niin etten minä saa suun vuoroa ollenkaan. Oletan kuitenkin, että tuttavani on ensisijaisesti kiinnostunut minun ja ehkä meidän pariskuntana yhteisistä kuulumisista!

Jos olemme illan vietossa hänen kavereidensa luona ja hänen kaverinsa aloittaa keskustelun kanssani ja kysyy miten töissä menee, kiiruhtaa poikaystäväni edelle vastaamaan "Maija viihtyy tosi hyvin...sanoo että siellä on mukavia tyyppejä, bla bla bla." Ite saan sanottua johonkin väliin "joo tykkään työstäni tosi paljon".

Jos olemme minun kaverieni luona ja joku oma kaverini kysyy minulta jotain, ennättää poikaystävä vastaamaan taas puolestani.

Jos olemme vanhempieni luona ja vanhemmat kysyvät miten meillä menee, niin aloittaa poikaystävä samalla lailla kertomaan pikkutarkasti omista jutuistaan ja puhuu niin kauan, ettei kukaan enää jaksa kysyä minun kuulumisiani uudestaan.

Olemme muuttamassa yhteen ja minä vuokraan asuntoni eteenpäin. Pidin eilen asuntonäytön, jossa poikaystäväni halusi olla mukana. Onhan hänkin oleskellut asunnossa paljon, mutta minä olen siinä kuitenkin asunut ja tiedän sen systeemit! Heti kun asunnonkatsojat tulivat, hyökkäsi poikaystäväni heidän selkänsä taakse läähättämään ja höpisi näille kaikenlaista ihan jonninjoutavaakin. Itse ajattelin antaa ihmisten rauhassa katsoa ja vastailla heidän mahdollisiin kysymyksiinsä. Mutta poikaystäväni ehti hölöttää jokaiseen kysymykseen jotain. Hän esiintyi kuin mikäkin mukamas asiantuntija ja löpisi kaikkea mahdollista epäolennaista. Joku kysyi äänieristyksestä, niin hän alkoi selostaa miten jostain alakerran viimeisen nurkan asunnosta kuului kerran jotain huutoa..mutta että ne varmaan huusivat tosi kovaa niin se johtui siitä...mutta että ei se häntä haitannut kun oli juuri tullut koulusta ja oli väsynyt, kun hän joutuu koulussa tekemään niin paljon sitä ja tätä..jne.

Kahden kesken hän on unelmien poikaystävä. Mutta kun olemme muiden ihmisten seurassa, hänen läsnäolonsa jotenkin imee kaiken energian ja raivostuttaa...Tuo inhottava tarve olla huomion keskipisteenä! Äh! Hän on vaan jotenkin niin röyhkeä esille tunkunsa kanssa. Kyse ei ole siitä ettenkö minä saisi suutani auki, hän vaan jyrää aina alleen. En haluaisi joutua sanomaan aikuiselle miehelle muiden ihmisten edessä, että oo nyt hiljaa ja anna muidenkin puhua.

Ja kunpa poikaystävä olis vaan puhelias, mutta kun se puhuu vaan puhumisen ilosta..niin paljon jutut on ihan älyttömiä, mitä saa hävetä. Vitsejä joille kukaan ei naura muuta tyhmää tajunnanvirtaa. Kuuntelemisen kykyä tai kuullunymmärtämistä ei ole tippakaan. Jos joku sanoo, että mulla on uusi punainen polkupyörä niin aina välittömästi hän kysyy ai mikä sulla on? Niin minkä värinen se on ja rupee sitten puhumaan omasta polkupyörästään...

Taidan olla tekemässä virhettä kun muutan yhteen tuollasen kanssa, josta ainakin nyt ekana mieleen tulee sana moukka.

Tästä on puhuttu monta kertaa..lopputulos: "Tällanen mä oon".

Äijä taitaa olla sellainen kokovartalokyrpä, jonka kanssa samaan tilaan ei mahdu muita egoja. Mulkku, mkä mulkku. Tunnen, ikäväväkseni, muutamia samanlaisia. En mielelläni seurustele heidän kaltaistensa kanssa, mutta seuramiehiä tuntuu mies olevan kuitenkin. Seuran keskipiste, oikein! Salonkileijona, saatana! Olisiko kyseessä narsisti?

 

[Qwerty]

Tuli mieleen, että yrittääkö hän peittää epävarmuuttaan tuolla käyttäytymisellään? Vaikuttaisi, että hänellä on rooli päällä, kun paikalla on muita ihmisiä. Kuinka hän käyttäytyy itselleen läheisten ihmisen seurassa? Onko hän omien vanhempiensa tai sisarustensa seurassa samanlainen?

 

[*tyttö]

Laita poikaystäväsi lukemaan Dale Garnegien kirja Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Toimii =)

 

[naapurin tyttö]

Ap´n kertomus kuullosti niin tutulta, nimittäin exäni oli samanlainen. Kotona se ei puhunut juuri ollenkaan, mutta muiden ihmisten ilmoilla puhua hölötti koko ajan ja KOVAAN ääneen. Kaikkein ärsyttävintä oli juuri tuo että mies kiiruhti vastaamaan minulle osoitettuihin kysymyksiin ja suuremmassa seurassa halusi aina olla huomion keskipisteenä. Jos joku kerkesi pari lausetta sanomaan sillä välin kun exä veti henkeä niin pian se kuitenkin keskeytti ja alkoi taas kälättämään. Yleensä puheenaiheena oli hän itse ja hänen työnsä (oli kaiken lisäksi työnarkomaani). Usein hän myös veti jotain typeriä vitsejä tai teki itsensä "hauskaksi" minun kustannuksellani, eli vitsaili minusta! Todella noloa.

En itsekkään ole luonteeltani mikään hiljainen hiirulainen, mutta kyllä tuollaisen miehen seurassa muuttui näkymättömäksi. Esiintyessämme pariskuntana muiden ihmisten seurassa minä jäin yleensä exäni varjoon, kun se jyräsi ylitseni tuolla tavalla. Minut nähtiin yksilönä ja omana itsenäni silloin kun mies ei ollut mukana.

Miestä on vaikea muuttaa ellei hän itse halua muuttua, eli sinun kannattaa todellakin miettiä tarkkaan kestätkö tuollaista seuraelämää jossa miehesi on aina se päätähti ja sinä jäät varjoon. Itse en sopinut sellaisen miehen kanssa yhteen. Erosin exästäni muista syistä, mutta näin jälkeenpäin olen ajatellut paljon myös tuota kuinka olen nyt enemmän oma itseni kun exä ei enää ole kuvioissa. Silloin sitä ei sillä tavalla ajatellut.

 

[KK]

Todennäköinen selitys vois olla, että hän on kauhean epävarma. Kerroit, että hän on kultainen ihminen muuten. Ei vaikuta narsistilta. Eikö narsistilla ole juttu toisin päin. Hän on seurassa fiksu, mutta kahden kesken todella ikävä ihminen. (Ikävä - lievä sana!)

Ikä voi auttaa. Ja se, että kerrot hänelle, että sinusta on tosi tyhmää, että hän mm. puhuu puolestasi. Toki on niin, että sinä et häntä voi muuttaa. Mutta jos hän tajuaa, että hänen käytöksensä ei ole tyylikästä, toivoa on.

 

[energiasyöppö]

Minun exäni oli samanlainen: kahden kesken tosi ihana, huomaavainen ja osallistuva, mutta seurassa Kuningas Rickhard I. Hän tiesi kaiken, osasi kaiken, oli kokenut kaiken - tai ainakin hänen kaverinsa Pertsan kaveri Teppo oli - ja kertoi joka ikiseen puheenaiheeseen oman näkemyksensä tai tarinansa.

Hän ei itseasiassa osannut keskustella asioista, vaan hän vain kertoili juttuja, jotka edes jollakin huteralla aasinsillalla liittyivät johonkin äsken mainittuun sanaan. Jos hän tiesi jostakin jotakin, tai oli käynyt äsken mainitulla paikkakunnalla tai mitään, hän ei kertakaikkiaan pystynyt olla sanomatta sitä. "Mä tiedän!" oli hänen lempilauseensa.

Hän aina aloitti valmistelevalla, mukamas kaikkien herpaantumattoman mielenkiinnon herättävällä pikku lausahduksella, piti merkittävän tauon, ja juuri kun joku muu aikoi puhua, aloitti. Ja niitä juttuja ei ikinä kerrottu lyhyen kaavan mukaan, vaan aina ihan juurta jaksain jostain sieltä asti kun Roomaa rakennettiin. Kaiken lisäksi hänen juttujaan riitti noin kahdeksi vuodeksi, sen jälkeen ne alkoivat toistua. Minä ehdin oppia ne moneen kertaan ulkoa, ja niin ehti moni muukin tuttavapiirissämme.

Hän oli mustasukkainen ystävistäni (suuttui, jollei saanut olla valokeilassa), puhui puolestani eikä tajunnut, että joskus oli kyse vain minusta ja ystävästäni, ei hänestä. Hänellä oli pakonomainen tarve olla kaikkien kaveri ja kaikkien pitämä. Mielistelijä. Sanansa hän asetti aina niin, että ne saivat hänet näyttämään mahdollisimman edustavalta. Vuosien mittaan huomasin, että hän kertoili muunneltua totuutta tapahtumista, joissa minäkin olin ollut osallisena. Hän ei pystynyt myöntämään virheitään tai hölmöilyjään, ei osannut nauraa itselleen, eikä pyytää anteeksi. Hän oli armoitettu ja etuoikeutettu.

Äärettöman rasittava ja epämellyttävä ihminen tältä osin. Ja loppujen lopuksi muutenkin sillä seurauksella, että minä lopetin suhteen. Hänen kanssaan olisi ollut hyvä olla, jos olisimme aina vain olleet kahden, eikä muuta maailmaa olisi ollutkaan. Tosi realistista

Nyt minun on tavattoman hyvä olla, kun kukaan ei säädä sanojani ja koko olemistani koko ajan. Minä olen taas oma itseni, joka hetki.

 

[Huh sentään]

Ihan alkoi päästä ottamaan kun luin tekstisi. Tällainen ihmistyyppi on tuttu. Mieheni poika on sellainen hölöttäjä. Koko ajan äänessa, kertoilee vanhoja vitsejä, tyhmiä ja tilanteeseen sopimattomia sanontoja (esim. hätä ei lue lakia sano akka kun kissalla pöytää pyyhkii), kommentoi kaikkea keskustelua seurassa, puhutaan hänelle tai ei. Ja nämä ns. vitsit naurattavat vain häntä, ei ketään muuta. Käytös on lähinnä säälittävän typerää ja osoittaa täyden tilannetajun puutetta.

Minusta hänen vanhempansa ovat tehneet virheen, kun eivät ole yrittäneet suitsia pojan suuta. Tai siis aikuinenhan hän nyt jo on. Hyvään kasvatukseen kuuluu kyllä huomauttaa, jos lapsi käyttäytyy häiritsevästi eikä antaa hänen kasvaa ympäristölleen rasitukseksi. Hän itse siitä tulee kärsimään. Mutta alapa nyt kasvattaa aikuista miestä!

Oletko sanonut hänelle tästä käytöksestä? Älä kuvittele, että asiat jotenkin muuttuisivat paremmaksi, kun asutte yhdessä. Päinvastoin, sitten kuulet sitä mölinää joka päivä ja joka tilanteessa. Jos rakastat miestä, otat asian puheeksi avoimesti ja sanot, että et jatka jos ei halua muuttaa käytöstään. Nämä on niitä kompromissejä, joita parisuhteen eteen on tehtävä. Ehkä parisuhdeterapeutin pakeillakin voisitte käydä, niin saisitte selkeästi ulkopuolisen näkemyksen asialle.

 

[realismia]

Noita tyyppejä löytyy yleensä vähintään yksi jokaisesta kaveriporukasta. Usein kyseessä on lapsuudenkaveri, jota siedetään yhteisen menneisyyden vuoksi ja jolle naureskellaan hieman selän takana. Kun ei ne muutu, aina sama juttu vuodesta toiseen. Eikä se ihminen itse näe tilaansa ja "asemaansa", kun maailma pyörii hänen napansa ympärillä ja muotoutuu hänen mielensä mukaiseksi - ainakin tarinoissa. Nämä tyypit ovat siis ainakin ulkopuolisen silmin jollain tapaa psyykkisesti "vajaita" tai mielenterveysongelmaisia. Ei tuollainen ole normaalia sosiaalista kanssakäymistä.

Se, mikä aina ihmetyttää, on ne näitten egomaanikkojen kumppanit! Sitä vaan pakosta ajattelee, että siinä kumppanissakin on pakko olla jokin psyykkinen ongelma, kun se kestää _parisuhteessa_ sitä valopäätä. Eli samaan kastiin ne kuuluvat, vakka kantensa valitsee jne.

Jos ap kokee miehen toiminnan sairaana tai rasittavana, niin kannatttaa varmaan nostaa kytkintä, kun miehen käytös ei ole vielä alkanut tuntumaan normaalilta. Vähitellen kaikkeen sopeutuu ja se kyllä sitten muuttaa ihmistä väärään suuntaan.

 

[Maija-Lyydia]

Kyllä juttu on niin että saat kuulla sitä samaa hamaan tulevaisuuteesi asti. Jos haluat sitä olet siinä, jos et, tee jotain ratkaisevaa.
Tunnen tyypin oikein hyvin, itselläni on pari samanlaista "tuttua". Eihän niitä kestä kukaan.
Aina on mielipide joka asiaan, tunkevat joka paikkaan suullaan, ja nostavat ääntä jos joku koittaa puhua jotain.
Viinapäissään käsittämättömän juntteja ja tulevat suoraan suuhun.
Tiedä sitten missä mättää mutta parisuhteissaan eivät tunnu onnistuvan koskaan.

 

[Omituinen höpöttäjä]

Kyllä juttu on niin että saat kuulla sitä samaa hamaan tulevaisuuteesi asti. Jos haluat sitä olet siinä, jos et, tee jotain ratkaisevaa.
Tunnen tyypin oikein hyvin, itselläni on pari samanlaista "tuttua". Eihän niitä kestä kukaan.
Aina on mielipide joka asiaan, tunkevat joka paikkaan suullaan, ja nostavat ääntä jos joku koittaa puhua jotain.
Viinapäissään käsittämättömän juntteja ja tulevat suoraan suuhun.
Tiedä sitten missä mättää mutta parisuhteissaan eivät tunnu onnistuvan koskaan.

Kyllä tuo käyttäytyminen voi korjaantuakin. Tosin se vaatii, että aloittajan mies itse alkaa huomata, miltä hänen käyttäytymisensä vaikuttaa.

Nolona luin tuon aloituksen + muiden kommentteja. Olen ollut itse joskus samanlainen Jotenkin en vain tajunnut, että ikuisesti jatkuvat juttuni eivät kiinnostaneet ketään. Mieluisin puheenaihe olin minä itse ja tekemiseni, yleensä vielä liian kovalla äänellä.

*tyttö laittoi hyvän vinkin meille "ihmissuhdetaidottomille" Dale Garnegien kirjasta Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Taidan lukea kirjan myös itse. Ainakin aiheeseen liittyvä Wikipedian sivu tarjoaa hyviä neuvoja Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa ? Wikipedia

 

[Mies vaihtoon]

Tiedä sitten missä mättää mutta parisuhteissaan eivät tunnu onnistuvan koskaan.

Kun keskinäinen kommunikaatio on syvältä, niin eihän siinä mikään suhde onnistu. Tuollaiset tyypit ovat niiiin ärsyttäviä ja valitettavasti minulla on sellaisesta kokemusta. Aina kun olin kertomassa jotain asiaa tai mitä minulle oli päivän aikana tapahtunut keskeytti mies törkeästi joka kerta. Jos aloitin vaikka että "Kävin tänään kaupassa ja siellä huomasin, että.." mies hööki väliin: "Kyllä silloin, kun minä kerran kävin kaupassa, niin siellä oli sellaista, että päläpäläpälä..." Sitten mies jauhoi niitä omia juttujaan ja rönsyili ja sitten vasta tuntien päästä muistin, että minullahan taisi jäädä juttu aiemmin kesken.

Minusta toisen keskeyttäminen on todella huonoa käytöstä, mies oli taas omasta mielestään kohtelias, koska kommentoi ja kertoi omia kokemuksiaan aiheestä. Kyllä, on kohteliasta kysyä lisää ja kertoa vastaavista kokemuksista, mutta vasta sen _jälkeen_ kun toinen on saanut puhuttua loppuun! Mies oli mielestäni niin epäkunnioittava ja huonokäytöksinen minua kohtaan, että erohan siinä tuli. Omasta mielestään taisi olla kovinkin sosiaalisesti lahjakas.

Eron jälkeen olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa muutamia kertoja kuulumisia vaihtaen. Törmäsin sitten häneen kerran ja sain huomata, että hän ei ollut kuunnellut yhtään, mitä olin hänelle puhunut. Hän kertoi, että oli kuullut minun olevan eräässä projektissa yhteiseltä tutulta ja vaikutti siitä yllättyneeltä. Olin kuitenkin keskustellut hänen kanssaan tästä nimenomaisesta asiasta puhelimessa. Tälläiset ihmiset eivät tosiaan välitä muista ihmisistä, tai ota muiden mielipiteitä huomioon. Hänellä oli myös taipumusta päsmöröidä ja jyrätä muut omilla mielipiteillään. Jos hän oli sitä mieltä, että jokin asia oli tietyllä tavalla, niin se sitten myös oli, vaikka muut pysysivät ihan faktatiedoilla perustelemaan, että hän oli väärässä. Ihan vaan siksi, että hän ei halunnut myöntää olevansa väärässä.

Olen myös samaa mieltä, että jotkut ovat olleet tällaisia lapsesta asti ja siinä ovat kyllä vanhemmat tehneet karhunpalveluksen sekä lapselleen, että kaikille muille jotka ovat kyseisten henkilöiden kanssa tekemisissä kun eivät ole lastaan ojentanet. Mies kertoi, että oli lyönyt lapsena rahasta setänsä kanssa vetoa, pystyykö olemaan tietyn ajan hiljaa. Oli sitten hävinnyt sen vedon sedälleen.

Tämäkin mies osasi kyllä järjestää ihania yllätyksiä ja olla romanttinen ihana poikaystävä kahden kesken, mutta se ei vain pitemmän päälle riittänyt. Ap, mieti tarkkaan, haluatko todella ryhtyä tuohon hommaan. Osoittaako tuo miehesi käytös todella sellaista kunnioitusta ja välittämistä sinua kohtaan, kuin mitä kumppanilta odotat? Kuten itsekin totesit, teidän täytyy pysyä olemaan parina myös "ihmisten ilmoilla" muiden seurassa ja silloin minä ainakin haluan olla ylpeä omasta poikaystävästäni ja ajatella, että "vau, tuo on minun mieheni" enkä "voi vitsi, mikä idiootti".

 

[entinen hölö]

Olen ollut joskus 21-vee paikkeilla joskus tuollainen hölö tutussa seurassa. Olin teininä tosi ujo enkä paljoa suutani aukonut, ja aikuisena kun hiukan reipastuin taisi mennä toiseen äärimmäisyyteen.´Älysin lopettaa hölötyksen ja joka asiaan oman kokemuksen tuomisen kun kerran aloitin jonkun toisen repliikin jälkeen "Joo, kerran kun mä olin..." ja eräs paikallaolija huokaisi syvään kyllästyneen näköisenä.

Ärsyttäväähän tollainen on. Ystävättärelläni on avomies, joka harrastaa etenkin pari kaljaa otettuaan ns. insinöörijankkausta. Alkaa jankata jostakin nippelitiedosta ja sitä sitten piisaa vaikka kaikki muut ovat että joo joo ihan sama mulle. Tämän miehen kanssa tuli myös kerran hiukka nolo tilanne, kun eräässä tilaisuudessa mun jotenkin työn kautta tuntema näyttelijä oli paikalla. Tämä avomies ostamaan kaljan tälle ja sitten näyttelijäparkaa viihdytettiin tunti jauhamalla omia työkokemuksia ja Siperian keikkoja, ikäänkuin ne tätä kiinnostaisivat.