Poikaystävä ei muista mitään

[Pilan]

Olen muuttamassa yhteen poikaystäväni kanssa ja tänään meni todella pahasti hermo, kun mies ei muista juuri koskaan mitä pitäisi tehdä/tuoda kaupasta tms. Yleensä muistutan asioista, joiden unohtaminen haittaa minuakin ainakin muutaman kerran ja silloinkin saattaa unohtua. Tietenkin voisin hoitaa kaikki asiat aina itse, mutta mielestäni se ei olisi ihan oikein. Jos hänen esimerkiksi pitäisi käydä kaupassa illalla, ei aamupäivällä muistuttaminen toimi vaan minun pitäisi olla langan päässä muistuttamassa kun on kauppaan menon aika.

Itselläni on aika stressaava ja vastuullinen työ ja miehellä rento homma jossa saa mennä ja tulla miten lystää ja on ihan hyväksyttyä esim. hoitaa omia asioita työaikana. Koska ollaan tässä suhteessa yhdessä, en haluaisi olla se nalkuttava tyyppi joka pyytää ja anoo kaikenlaista vaan toivoisin että ainakin osa asoista tulisi luonnostaan ihan vaan siksi että pitää toisesta. Mies on itse sanonut, että häneen pitää luottaa ja hänkin on aikuinen ihminen joka osaa pitää huolen asioista. Muutamaa tuntia tuon puheen jälkeen unohtui yksi tärkeä juttu...

Poikaystävä kyllä väittää rakastavansa sun muuta, mutta itse käytännön ihmisenä uskon sen olevan lähinnä sanahelinää, koska minua/meitä koskevia asioita ei muisteta.

Tiedän että "jätä se sika" olisi oiva vaihtoehto, mutta onko liikaa pyydetty jos rakastamansa ihmisen takia muuttaisi itseään edes hitusen? Olen itse joustanut jo aika monessa asiassa hänen suhteensa.

 

[oleta]

että hänen muistamattomuutensa johtuu hänen fysiikastaan, eikä hän tee sitä tahallaan. Opettele tapa millä hän muistaisi asiat; kirjoita esim. tärkeistä jutuista hänelle tekstari.

 

[huuruhattu]

Yritä ymmärtää heilaasi, tai sitten yritä hoitaa itse ne tosi tärkeät asiat. Ei rakkaus ihmisen muistia paranna, suorastaan päinvastoin. Olen itse todella rasittavan ja äärimmäisen hajamielinen, joten myötätuntoni on siippasi puolella. Ei ole helppoa olla "huuruhattu."

 

[jauna]

..tuli vaan mieleen tuosta "mies on sanonut että häneen pitää luottaa", että ystäväni aikoinaan heilasteli ihmisen kanssa, joka hoki sitä, miten tärkeää luottamus on ja että häneen on luotettava. noh.. epäluotettavaksihan se sitten osoittautui, sai ystäväni pahasti takkiinsa. onneksi ei kauaa tuo "suhde" kestänytkään.

auttaisiko, jos tekisit muistilapun miehellesi? tai jos kyseessä on erittäin tärkeitä juttuja, mikset hoida niitä itse? vai onko kyse lopulta niin tärkeistä asioista, pingoitatko liikaa?

miksi muutat hänen kanssa yhteen, jos suhde ei mitä ilmeisemmin välttämättä ole sitä syvintä sielujen kumppanuutta, kun ärsyynnyt pieniin asioihin? myös kun miehesi ei välitä muistaa sinulle tärkeitä asioita, onko hän arvoisesi?

 

[naapurin tyttö]

En voi sanoa että tämä koskee sinun miestäsi, mutta minusta jatkuva "unohtelu" on silkkaa välinpitämättömyyttä. Kaikki unohtavat joskus, mutta ei terve nuori ihminen unohda yhtä ja samaa asiaa useasti, varsinkaan jos asiasta on "nalkutettu". Jos hän jatkuvasti unohtaa tärkeitä asioita se osoittaa että ne asiat ovat tärkeitä vain sinulle. Hänelle itselleen ne ovat hällä väliä-juttuja. Kyllä ne asiat ovat siellä miehen alitajunnassa vaikka hän sitten valitseekin unohtaa ne uudestaan ja uudestaan. Kun on liian laiska välittämään. Kokemusta on miehestä (nykyään entisestä) jota piti vähintään puolen vuoden ajan "muistuttaa" (eli hänen korvissaan nalkuttaa) asioista.

 

[Professori Hajamieli]

Mikäli joku asia valtaa ajatukseni, se on niin totaalista, ettei kapasiteetti tahdo enää riittää muihin muistamisiin. Valitettava totuus. En tiedä, onko tämä perimässä, mutta vanhin veljeni on täysin samanlainen. Omaamme myös epäkohteliaalta vaikuttavan kyvyn sulkea ulkomaailma täydellisesti ulkopuolelle keskittyessämme johonkin, mm. tekstin tuottamiseen, elokuvan katsomiseen tai lukemiseen.
En oikeasti kuule mitään, jos todella keskityn.
Enkä todella muista mitään, jos pohdin jotakin kimuranttia asiaa. Kaikki on pistettävä muistilapuille ylös.
Tämä on ärsyttävää ja soimaan itseäni usein välinpitämättömyydestä yrittäen vimmatusti parantaa tapani.

 

[hae alkoholisti hakkaaja itsellesi]

Olen muuttamassa yhteen poikaystäväni kanssa ja tänään meni todella pahasti hermo, kun mies ei muista juuri koskaan mitä pitäisi tehdä/tuoda kaupasta tms. Yleensä muistutan asioista, joiden unohtaminen haittaa minuakin ainakin muutaman kerran ja silloinkin saattaa unohtua. Tietenkin voisin hoitaa kaikki asiat aina itse, mutta mielestäni se ei olisi ihan oikein. Jos hänen esimerkiksi pitäisi käydä kaupassa illalla, ei aamupäivällä muistuttaminen toimi vaan minun pitäisi olla langan päässä muistuttamassa kun on kauppaan menon aika.

Itselläni on aika stressaava ja vastuullinen työ ja miehellä rento homma jossa saa mennä ja tulla miten lystää ja on ihan hyväksyttyä esim. hoitaa omia asioita työaikana. Koska ollaan tässä suhteessa yhdessä, en haluaisi olla se nalkuttava tyyppi joka pyytää ja anoo kaikenlaista vaan toivoisin että ainakin osa asoista tulisi luonnostaan ihan vaan siksi että pitää toisesta. Mies on itse sanonut, että häneen pitää luottaa ja hänkin on aikuinen ihminen joka osaa pitää huolen asioista. Muutamaa tuntia tuon puheen jälkeen unohtui yksi tärkeä juttu...

Poikaystävä kyllä väittää rakastavansa sun muuta, mutta itse käytännön ihmisenä uskon sen olevan lähinnä sanahelinää, koska minua/meitä koskevia asioita ei muisteta.

Tiedän että "jätä se sika" olisi oiva vaihtoehto, mutta onko liikaa pyydetty jos rakastamansa ihmisen takia muuttaisi itseään edes hitusen? Olen itse joustanut jo aika monessa asiassa hänen suhteensa.

Ei miehesi ole mikään sika, vai pettääkö hän sinua?

Kun sinulla näyttää olevan niin vaikeaa ja miehesi suurin ongelma on se, että hän unohtaa asioita. Niin jätä hänet. Hae joku lapatossu joka tekee juuri niin kuin sinä haluat ja joka ei koskaan unohda mitään. Sinulla on aivan liian hyvin asiat, et jauhaisi täällä tuollaista paskaa jos sinulla olisi todellisia ongelmia. Olet varmaan miesystäväsi kanssa sen vuoksi, että hyödyt hänestä taloudellisesti. Jos vaativalla ja stressaavalla työllä tarkoitat jotain lähihoitajan hommaa, niin se on täyttä puppua. Eihän sen laiskempaa porukkaa ole kuin hoitohenkilökunta, ei ne ole koskaan nähneetkään kun tehdään töitä. Toivottavasti miesystäväsi silmät aukeaa ja hän jättää sinut, tuollaisen tyhjänpäiväisen räksöttäjän.

 

[toinen Hajamieli]

Mulla on ihan samat oireet kuin Prof. Hajamieli kirjoitti (olen nainen, joten meilläkin voi tätä esiintyä
Ap:lle sanoisin, että tämä nyt on miehesi pikku erikoisuus, johon sinun on sopeuduttava - jos yrität nalkuttamalla ja rähjäämällä asiaa muuttaa, se vain ahdistaa häntä ja muisti huononee entisestään (ja voit arvata mitä parisuhteelle tapahtuu kun tarpeeksi kauan jyrää toisen perusluonnetta).

Muistilaput, tekstarit yms. on hyvä apukeino, ja tietysti myös se että alat itse suhtautua asioihin rennommin. Jos ei ole kenenkään hengestä kysymys, mikään muu ei ole NIIN mahdottoman tärkeää. Que sera!

 

[Huolestuttavaa]

Jos oma kumppanini olisi noin hajamielinen, niin olisin tosi huolestunut. Kuulostaa aivan stressiltä tai "pöönautilta". Muistaako hän kuitenkin tavaroiden ja ihmisten nimet?

 

[Inhorealisti1]

Mahtaako poikaystäväsi edes nimeäsi muistaa? Jaa että muistaa? No sitten ruikutat turhasta. Mutta jos rakastat poikaystävääsi, niin tottahan sinä muutat itseäsi suvaitsevampaan suuntaan, jolloin ongelmaso ratkeaa.

 

[mursuli]

Minusta miehen pitäisi luoda itse omat tapansa muistaa asioita. Älä vain ryhdy siihen, että alat itse tekemään kaikki. Voihan nimittäin olla, että miehesi on kouluaikanaankin ollut sellainen, että äiti on pakannut repun valmiiksi ja laittanut vaatteet tuolille valmiiksi, koska "poika ei itse muista kuitenkaan mitään".

Jos mies unohtaa käydä kaupassa, niin menköön sitten toisen kerran. Kun hän riittävän monta kertaa joutuu käymään kaupassa 2-3 kertaa hakemassa unohtamiaan asioita, niin eiköhän hän itse motivoidu jo tarpeeksi kehittämään muistia tukevia asioita.

Kännykkään on mahdollista saada muistutuspiippaus tärkeiden asioiden vuoksi. Autoon voi myös hommata jonkun pidikkeen, johon voi laittaa muistilappuja. Tällä tavalla esimerkiksi hän/sinä voi laittaa edellisenä päivänä muistutuksen kännykkään, että pitää käydä kaupassa. Kun mies lähtee töistä klo 16, niin autossa ajaessaan esim. 5 minuuttia ennen kotiin pääsyä miehen kännykkä pärähtää piippaamaan ja kertoo, että pitää käydä kaupassa. Jos auton muistilapputelineeseen on laitettu ostoslista, niin miehellä ei ole mitään syytä unohtaa kaupassakäyntiä. Jos hän ei tämänkään jälkeen osaa/muista käydä kaupassa, niin epäilisin jo aivovammaa tai pahemman laatuista ongelmaa, jolloin miehen oikeampi osoite olisi hoitolaitos, holhottavaksi hakeutuminen tai palautus takaisin äidin hoteisiin.

Uskoisin, että ihan jokainen meistä joutuu opettelemaan kantapään kautta ne muistikikat, jolla esimerkiksi työelämästä selviää. Jos olen täystyöllistetty ja muistini pätkii työkaaoksen vuoksi, pyydän lähes kaikissa tilanteissa lähettämään minulle asiasta sähköpostin, jotta muistan hoitaa asian. Ehkä teilläkin voit lähettää muistutukset tekstarina/sähköpostilla?

Ekaluokkalaisten lasten kohdalla olen tehnyt siten, että tärkeistä asioista on iso muistilappu kiinnitettynä ulko-oveen. Omiin tärkeisiin menoihin auttaa kännykän lisäksi myös kirjoitus riittävän isoon seinäkalenteriin, jota voi opetella vilkaisemaan aamurutiinina joka aamu ihan niinkuin on opetellut pesemään hampaat ja käymään vessassa. Entäpä iso lappu pöydälle (KÄY KAUPASSA) ja sen viereen ostoslista ja vaikka vielä kauppakassikin? Eiköhän sinne kauppaankin tule pikkuhiljaa kiire, jos jääkaappi on typötyhjä.

Jos ostoslistalta unohtuu asioita, niin kynä kauppakassiin mukaan, jotta voi vetää yli ne, jotka on jo kärryssä, jolloin ne hakematta olevat asiat eivät unohdu. Ostospäiväksi voi myös sopia tietyt viikonpäivät, jos se auttaa muistamisessa paremmin esim. viikonloppuostokset perjantaina työpäivän jälkeen ja seuraavan kerran kauppaan viikonlopun jälkeen maanantaina jne.

Rento, vähättelevä asenne voi olla peräisin lapsuudesta, jolloin on pahoittanut mielensä ja kokenut itsensä tyhmäksi, kun aina unohtaa jumppakamat, palauttaa kotitehtäviä jne. Silloin on helpompaa teeskennellä, ettei välitä, jolloin edelleenkään ei muista tehdä asioita, mutta siitä ei pahastu entiseen tapaan.

Tosiasia on se, että ihmiset ovat erilaisia. Itse olen tarkka lähes pilkunviilaamiseen asti ja minua ärsyttää, että ihmiset unohtavat asioita, koska itse unohdan asioita aika harvoin ellei sitten työkaaos ole ihan katastrofitilanteessa. Toisaalta minusta huonomuististen ja huolimattomien tilannetta voi parantaa hyvin erilaisilla apukeinoilla. Kyse on vain viitseliäisyydestä ja toisen huomioimisesta.

Kuten sanottu, älä ryhdy hänen äidikseen holhoamaan. Voi tietysti alussa opastaa miestä ja rutiininomaisesti kehittää asiaa, jotta se jää miehen päähän, mutta sen jälkeen mies on asian hoitamisessa omillaan.

 

[erilaiset arvot]

jos naiselle on maailman tärkein asia se mitä tänään ostetaan kaupasta, niin on kyllä joustamisen varaa puolin ja toisin.
Minä olen huomannut että miehet ei niin käsitä aina mitä eroa on esim. rasvattomalla ja rasvaisella...niissä olen joustanut aika paljon,jos mies tuo väärää tai unohtaa vaikka kokonaan niin olkoon.

Ja pitää muistaa aina se, että jos MINÄ haluan illalla syödä mansikkasorbettia ja juoda punaviiniä, niin MINÄ itse voin käydä ne einekset hakemassa.

Eli jos mun mies toisi mansikoiden sijasta puolukoita, tai vaikka unohtaisi koko homman niin en minä alkaisi siitä valittaa. Ap, minkälaisia ne sinun tärkeet asiat on joita se unohtaa? Tarkista ettei ne ole liian pikkumaisia, ja kuinka paljon ne oikeasti on teidän yhteisiä vai sinun OMIA asioita, joita miehen pitää puolestasi muistaa??

Ei mieskään ole mikään palvelija!

 

[helpotuksen huokaisu]

Minä ainakin olen antanut armon käydä oikeudessa: huomaan että jos vaikka ehdotan miehelle että tehdäänkö tänään lettuja, se suostuu. Sitten ei kuitenkaan muista tuoda niitä aineksia. Tämänhän voisi tulkita niin että hänellä ei kiinnosta minun kanssani yhdessä paistaa lettuja.
Mutta sen voi tulkita myös niinkin että mies ritti suostua siihen minun mielikseni, vaikka ei niin kiinnostaisikaan mitä syödään.
Siksi jos oikeasti jotain haluan niin teen sen itse. Mutta en tosiaankaan sitten minäkään miehen puolesta ajattele, tia ala nähdä enempää vaivaa kuin hänkään.

Monesti se mistä mies pitää ja mistä nainen pitää ovat kaksi eri asiaa. MIehelle voi riittää sikspäkki ja jääkiekko-ottelu, nainen haluaa kaikkea muuta. Mutta se ei ole miehen vika.

 

[Tiukkis-elli]

Minä en jaksaisi taas hetkeäkään katsella yhteisiä asioita "vähän sinnepäin" hoitavaa miestä. Jos kauppalista on tehty, niin siihen on varmaan joku syy, esim. että jääkaapissa ei ole jotain mitä siellä tarvisi olla? Jos haluaa mansikan sijaan puolukkaa niin mikäpä siinä, mutta ne mansikat on myös tuotava jos on ottanut asiakseen hoitaa yhteiset ostokset sillä kertaa ja toinen on niitä halunnut. Tai sitten molemmat tekevät omat ostoksensa (ja siinä taas ei ole mitään järkeä, kun yhdessä asutaan). Eihän siinä ole mitään mieltä että huikataan miehelle "tuo maitoa kun käyt kaupassa", mies sanoo joo tuon ja tuokin maidon sijasta Ladan kampiakselin.

Minä en vain pysty enkä pärjää siten, että joudun olemaan mieheni "äiti" ja mieheni on jotenkin hellyyttävä vähän avuton kaljaa juova lätkää katsova "lapsi" jolta ei voi vaatia yksinkertaisten kotitöiden hoitamista sataprosenttisella onnistumistasolla. Mun mielestä jos ei osaa listan kanssa käydä kaupassa tai muutoin luotettavasti hoitaa niitä asioita, joita on luvannut ottaa hoitaakseen yhteisesti sopien, niin ei vain ole tarpeeksi aikuinen ja itsenäinen elämään minun kanssani. En myöskään halua joutua siihen positioon, että minä olen taloudessa ainut, joka tajuaa ja määrää mitä kaupasta pitää hankkia, milloin siivotaan jne. Ne on meidän kummankin asioita enkä haluaisi patistella tai muistutella niistä ollenkaan. En pysty viettämään yhteistä elämää sellaisen ihmisen kanssa, joka laskee kaiken minun arjenpyörittämiskykyjeni varaan. En ylipäänsä voi sietää näitä hatarapäitä, jotka muka ovat koko ajan muka keskittyneitä johonkin tosi tärkeään/muutenvaan herttaisia höpsöjä ja sitten eivät muista, kuule eivätkä näe mitään. Onneksi puolisonsa saa itse valita. Tuskin ne hatarapäätkään kestäisi minua.

Ettehän te katsoisi tuommoista työkaveriakaan, vai eikö teidän töissä miespuoliset tee omia töitään ja se ei ole kenenkään mielestä ongelma?

 

[en niin tiukkis]

No on siinä se puoli kuitenkin, että voihan miehen antaa itsekin miettiä mitä kaupasta tarvitaan, kun se ei tuo sieltä esim maitoa, niin luulisi ukon itsekin hoksivan että ei sitten ole sitä perkeleen maitoa.

Mielestäni se ei aina ole itsestäänselvää että jos nainen "tietää" paremmin mitä pitää ostaa, niin onko ihan todella näin vai olisiko se pelkkää kuvitelmaa.

Entäpä jos yhtenä päivänä ollaan ilman maitoa. VOI KAMALA!

Joskus miehiltä menee vähän kauemmin hoksia asioita, mutta kun et viikkoon käy kaupassa niin alkaa se ukko jossain vaiheessa ihmettelemään asiaa ku mitää ei ole.

Lisäksi, itselläni ainakin toiminut seuraava konsti: ANTAA SILLE UKOLLE TARPEEKSI VASTUUTA eikä puutu joka asiaan.

Kokoonnut ukon kanssa palaVERIIN, ja kysyt miten hän haluaa asiat hoidettavan, saattaa innostua ihan kummasti kun pääseee itse tekemään esim. suunnitelman mitä syödään ja vähän "määräämään"...ei nainen ole aina oikeassa vaikka se siltä tuntuukin että talouskoulu on käyty jo äitin tissillä aikoinaan.

 

[siksi että...]

Nuo on kuitenkin asioita joista vain todella pedantit ihmiset jaksavat murehtia, kukaan ei kuole siihen että annatte vähän sille ukolle sitä omaakin vastuuta. Jos ukko päättää ostaa HK-n sinistä laihdutusjukurtin sijaan niin ilahdutte ja kiitätte, että se yleensäkin tuli kotiin. Voi tuntua vähän lapselliselta mutta jos sattuu rakastamaan sellaista ukkoa niin niistä voi tulla ihan hyviä kun antaa tietyille asioille aikaa.

 

[- -]

Mies on itse sanonut, että häneen pitää luottaa ja hänkin on aikuinen ihminen joka osaa pitää huolen asioista. Muutamaa tuntia tuon puheen jälkeen unohtui yksi tärkeä juttu...

Minusta tämä kuulostaa eniten ärsyttävältä/huolestuttavalta. Miten olla ihmisen kanssa, joka ei pysty myöntämään omia huonoja puoliaan? Jos kerran jatkuvasti unohtelee asioita, niin voisi edes myöntää sen eikä väittää ( = valehdella) että osaa pitää asioista huolen. Exäni on juuri samanlainen, hän voisi vaikka seisoa tiskipöydän ääressä rikkonainen lautanen kädessään, ja väittää että osaa tiskata astiat niitä rikkomatta... On pitkän päälle rasittavaa elää ihmisen kanssa, joka ei voi myöntää yhtään omia virheitään, eikä siten tietenkään yrittää korjata niitä saatika nauraa niille.

 

[tietynlaiset]

Mies on itse sanonut, että häneen pitää luottaa ja hänkin on aikuinen ihminen joka osaa pitää huolen asioista. Muutamaa tuntia tuon puheen jälkeen unohtui yksi tärkeä juttu...

Minusta tämä kuulostaa eniten ärsyttävältä/huolestuttavalta. Miten olla ihmisen kanssa, joka ei pysty myöntämään omia huonoja puoliaan? Jos kerran jatkuvasti unohtelee asioita, niin voisi edes myöntää sen eikä väittää ( = valehdella) että osaa pitää asioista huolen. Exäni on juuri samanlainen, hän voisi vaikka seisoa tiskipöydän ääressä rikkonainen lautanen kädessään, ja väittää että osaa tiskata astiat niitä rikkomatta... On pitkän päälle rasittavaa elää ihmisen kanssa, joka ei voi myöntää yhtään omia virheitään, eikä siten tietenkään yrittää korjata niitä saatika nauraa niille.

tietyn tyypin ihmiset ovat sellaisia, joiden seurassa ei tee mieli keskustella ja naureskella omista huonoista puolista.
Tietynlaiset pedantit naiset huomaavat ne, ja myöskin HUOMAUTTAVAT niistä asioista hyvissäajoin, niin että omalle myöntämiselle ei enää jää paljoa sijaa.
Ja jotkut kotkasilmäiset ja nenäiset naiset ovat sellaisia, jotka kuulevat ja näkevät jokaisen virheen ihmisessä, lapsissaan ja elinkumppanissaan. jotka oikeasti saavat hepulin jos jollain on esim. heikompi motoriikka kuin heillä itsellään, nauravat jos joku ei ole kaikessa yhtä "hyvä" kuin he itse.