Poikaystävä ja sen ystävät

Mitä tehdä kun ei tule enää poikaystävän ystävien kanssa toimeen?
Ennen olimme hyvissäkin väleissä ja olo oli kuin osa porukkaa. Tää porukka nimittäin on tuntenu toisensa jo pitkään ja ovat siis tiivis poppoo..
Erosimme vähäksi aikaa poikaystäväni kanssa, syynä mm.pettäminen.
Palasimme nyt yhteen ja näin jälkikäteen sain kuulla että tuo porukka ei ole alunperin pitänytkään minusta. Ja noitten ongelmien tullessa meijän elämään, olivat poikaystäväni puolella.
Tilanne hankaloittaa meijän parisuhdetta sillä en viihdy paikoissa missä nämä kyseiset kaverit ovat. Olo on todella ulkopuolinen ja huonompi, eikä se "totuus" minkä kuulin heidän suhtautumisesta minuun ole oloani parantanut. Oikeastaan itseluottamus vain rapisee hiljalleen..
Tuntuu, että poikaystäväni kärsii minun takia. Hän ei kuitenkaan halua erota, vaikka minusta tuntuu tällä hetkellä että olen vain taakka hänelle.

Oli vähän sekava tarina, mutta näitä ongelmia riittää :

 

Paha tilanne. Koska. Ystävät pysyy läpi elämän, ja vaikka kuinka jotain rakastas, niin kyllä se ystävien mielipide merkkaa aika paljon ja tykyttää siellä takaraivossa. Vaikka kuinka koittas olla ajattelematta asiaa. Koskee teitä molempia siis. Tieto lisää tuskaa - niin se vaan on. Eikä jotain kerran sanottua saa ikinä peruttua. Valitettavasti.

Tiedä nyt sitten oliko tästä ääneenajattelemisesta mitään apua. Jos jotain pitäisi neuvoa, niin, njaa.. taidan suosiolla jättää sen tekemättä. Tai en - se on jokotai. Sinä tai kaverit. M-mm.

 

seurusteleeko nää miehen kaverit?

 

Siis tämä kaveriporukkaa koostuu pariskunnista ja sinkku immeisistä, melkoisin laaja porukka..

Pelottaa vaan että meneekö se siihen, että kaverit vai minä?

 

no hyvä sentään että on pariskuntia. Mut miksi ne ei tykkää susta? oletko siihen saanu selvyyttä?

 

En ihan alunperin tiedä miksi. Sillä minusta tultiin hyvin toimeen aiemmin. Ja eron jälkeen oli puhetta että ei se asioita muuta, mutta kappas vaan...
Yhden jätkän mukaan he eivät pitäneet keväällä siitä kuinka kohtelin avopuolisoani ja sen tiedän itsekin etten reilu välillä ollut mutta eipä ollut poikaystävänikään.
Tuntuu, että minut tuomittiin tekojeni perusteella vaikka poikaystäväni teki samoin minulle..Hänessä ei kenenkään silmissä tunnu olevan mitään vikaa.
Tuntuu, etten siis kelpaa heillä.
Ei asia muuten näin kovasti vaivaisi, mutta pelottaa että se hajottaa tämän meidän uuden yrityksemme ja onnemme, joka saatiin uudelleen.

 

Ymmärrän sun tilanteen.
Ja eihän sitä kukaan voi mennä sanomaan kuka kohtelee toista ja miten. Parisuhteet on hankalia.

 

Tuttu tilanne, meillä meni lopulta siihen että ukko näennäisesti ainakin valitsi mut mutta riidan tullen huutaa kaiken sen päin naamaa mitä nämä "vanhat" kaverit on sanonut musta.. Oikeassa olet neiti Apila, sielä ne näyttää tykyttävän takaraivossa.. Ja tuntuu p***alta kun en itse tiedä enää lainkaan että mikä on suhteen todellinen tilanne kun mies puhuu mitä sattuu, pyytää anteeksi joskus ja heti sen jälkeen perustelee mikä MINUN tekoni tai sanani on TAAS aiheuttanut mokomat purkaukset.. Vaikka itsellä on tunne että välillä menee paremmin niin huomaan että mies ei rentoudu suhteeseen eikä sano suoraan mikä mättää. Eikö olisi reilua jos antais mun jatkaa omaa elämää jos ei kerran mikään mitä teen tai sanon tee tyytyväiseksi?