Poikalapsien kokema väkivalta

[Mies35v]

Tuli tossa juteltua erään tutun naisen kanssa lapsuusmuistoja ja tuli sitten tajuttua, miten erilainen hänen lapsuus oli. Vaikka samoja kouluja käytiin ja näin. Tajusin, että moni nainen (ei edes äiti) ei oikein tiedä kuinka paljon väkivaltaa ja etenkin sen uhkaa poikalapset joutuu kokemaan.

Itse muistan, että koulumatkat oli usein täynnä pelkoa, että ne tietyt isot pojat iskisi jostain. Yleensä ne jotain lapsia töni, heitti laukut pellolle yms. yms. Mua ne ei kauheesti kiusannut, kunnes menin jostain hommasta kielimään ja typerän opettajan takia pahispojat osas kyllä arvata kuka oli kielinyt.

Tosta alkokin sitten pitkä piina. Noi pojat kiusas mua pitkään (se tuntui ikuisuudelta, mutta oli oikeesti varmaan vaan 2-3 kuukautta). Lisäksi ne levitti musta semmosta sanaa, että muutkin kiusas mua. Joskus esim. pari mun talossa asunutta poikaa tuli soittamaan ovikelloa ja löi mua jne. jne.

No tässä vaan alkua. Eikä kukaan kertonut. Muitakin kiusattiin, eikä hekään juuri kertoneet. Syy oli just sen, että kielikelloa pidettiin kaikkein alimpana tapauksena.

Ja en mä ollu pulmunen. Kyl mä sitten myöhemmin osallistuin semmosiin juttuhin, jossa joku poika hakattiin tms.

Sitä vaan mietin, että varmaan ajat on muuttuneet. Mutta ei varmasti ihan täysin.

 

["Vieras"]

Samaa olen miettinyt, omasta lapsuudestani nimittäin. Oon suurin piirtein saman ikäinen kuin sinä, mutta nainen. Pojat joutuivat käymään läpi juuri tuota mitä kuvasit

 

[Mies35v]

Siis näitä juttuja olisi tuhat mitä tuli nähtyä ja koettua. Tuo ei ollut edes pahimmasta päästä. En viittinyt kirjoittaa mitään tosi rajua, koska olis heti epäilty provoksi. Ittellä on nyt 2v poika ja ajattelin vaan, että mimmostahan se meno on nykyään. Kun tuntuu, että lehtiin tulee juttuja ihan pienistäkin. Sinällään ihan hyvä jos se kuvastaa sitä, että väkivalta ja sen uhka on lähes poistunut. Mutta kun en ihan sitä usko

 

[iiris-77]

Minä taas olin pääasiassa poikien kiusaama tyttö. Muistan kun toppuluokalla pojat koulumatkalla tönäs mut porukalla nokkospusikkoon. Vanhempana haukkuivat ulkonäköä, harrastuksia jne.

 

["eee"]

Kuulostaa hurjalta. Tuskinpa ihan kaikki pojat tuollaista joutuvat kuitenkaan kokemaan, ainakin toivon niin.

Oman pikkuveljeni en ainakaan usko tuollaista väkivaltaa joutuneen kokemaan. Ei meidän koulussamme ollut tuollaisia isojen poikien väkivaltaisia jengejä tms.

Yhden kerran ala-asteen pihalla näin luokkalaiseni pojan huitaisevan pikkuveljeäni päähän. Ryntäsin paikalle sellaista vihaa leimuten, että voin vannoa, ettei tuo poika enää koskenut veljeeni.

 

[Mies35v]

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni pikkukaupungissa. Ja tosiaan kyllä joitakin tyttöjäkin kiusattiin todella raakasti. Ei kuitenkaan yleensä oikeeta väkivaltaa heihin kohdistettu. Lumihankeen kyllä kiilailtiin koulumatkoilla, mutta tuossa oli enempi kyse "rakkaudesta ne hevosetkin potkii".

 

[mitähän tulossa?]

Mulla on tokaluokkalainen poika. Sitä kiusattiin ekaluokan alussa rajusti siitä, kun se mielellään leikki tyttöjen kanssa. Toiset pojat nimitteli, töni, ilkkui ym. Viimein poikani hermostui kunnolla, ja löi pahinta kiusaajapoikaa. Sen jälkeen on saanut olla rauhassa, ja on nykyään kaveria niiden kiusaajienkin kanssa.

Liekö tuo jotain poikien maailmaa ja sen nokkimisjärjestystä?

 

[keppälerttu]

eipä ne ajat ole tuosta muuttuneet..
ainakaan sen suhteen et asiasta pojat (ja miksei toki tytötkin ) puhuisivat.
tällaisia tarinoita pitäis enemmän saada lapsille luettavaksi, jolloin ne kiusatut ja pelokkaat ymmärtäis ettei ne ole outoja ja jotenkin huonompia kun joutuvat tuollaisesta kärsimään.
ikävä kyllä moni sanoo lapsille et "kyllä minuakin kiusattiin mut en mä sitä alkanut itkemään, meneppäs nyt reippaasti kouluun ja ole MIES!"

 

[LisaMarie]

Mä en usko, että tuo on sukupuolisidonnaista enää nykyään samassa määrin kuin ennen. Tasa-arvo kun tarkottaa sitä, että tytöt valitettavasti on nykyään myös varsin väkivaltaisia, varsinkin teinit.
Mä uskon, että se on enempi kiinni siitä, missä piireissä kulkee.
Toisaalta en mä tiedä onko se ennenkään niin sukupuol8isidonnaista ollu, kyllä mä tunnen naisia, jotka on lapsena pelänny koulutietä, joilta on varastettu jatkuvasti pipot ja hanskat koulumatkalla jne.

 

[Mies35v]

Mulla on tokaluokkalainen poika. Sitä kiusattiin ekaluokan alussa rajusti siitä, kun se mielellään leikki tyttöjen kanssa. Toiset pojat nimitteli, töni, ilkkui ym. Viimein poikani hermostui kunnolla, ja löi pahinta kiusaajapoikaa. Sen jälkeen on saanut olla rauhassa, ja on nykyään kaveria niiden kiusaajienkin kanssa.

Liekö tuo jotain poikien maailmaa ja sen nokkimisjärjestystä?

Sitä se on. Mutta kaikki ei koskaan uskalla lyödä takaisin. Ja pitäisikö. Oma tarinani meni niin, että yläasteella muutamat häiriköt kiusas mua, tosin se oli semmoisen vittuilun ja pienen tönimisen tasolla. Mutta noilla jutuilla on taipumus laajentua. Itte tajusin sen ja kerran kävin sitten pahimman kiusaajani kimppuun. Tappelin kuin hullu ja se tyyppi rauhoitteli mua... No sen jälkeen oltiin aina jonkinlaisia kavereita. Mutta jos en olis tota tehnyt, niin pikkuhiljaa olisin vajonnut alemmas ja alemmas ja lopulta olis niistetty nokkaan joka viikko tai päivä.

 

[neil]

Tätä olen myös paljon miettinyt itse. Minulla on poika, vasta taapero ikäinen. Joskus kuitenkin aloittaa koulun ja tämä kiusaaminen saattaa alkaa. Olenkin pyrkinyt lukemaan paljon pojista ja heihin kohdistuvista kehitysvaiheista yms. Mm. Jari sinkkosen Elämäni poikana. Haluan, että pystyn tukemaan poikaani poikana olemisessa tässä elämässä. Ei ole pojillakaan helppoa.

 

[Rva Luna]

Meillä kanssa kolme poikaa. Kaikenlaista tulee mieleen, kun kattoo tota meininkiä tossa pihalla..huh huh..

 

[Mies35v]

Poikien leikit on välillä aika rajuja ja se ei aina tarkoita, että kyseessä olisi mikään kiusaaminen. Ja kyllähän nää kunnon hakkaamiset yleensä suoritetaan aikuisten silmiltä piilossa. Tosin kyllä yläasteella esim. tämmöset rituaalinomaiset lumipesunöyryytykset hoidettiin ihan normivälitunneilla.

 

[har mi]

[QUOTE="eee";24423199]Kuulostaa hurjalta. Tuskinpa ihan kaikki pojat tuollaista joutuvat kuitenkaan kokemaan, ainakin toivon niin.[/QUOTE]

Poikia on kahta sorttia, toiset on kiusaajia ja toiset uhreja. Osa saattaa olla sekä että.

 

[Rva Luna]

Poikien leikit on välillä aika rajuja ja se ei aina tarkoita, että kyseessä olisi mikään kiusaaminen. Ja kyllähän nää kunnon hakkaamiset yleensä suoritetaan aikuisten silmiltä piilossa. Tosin kyllä yläasteella esim. tämmöset rituaalinomaiset lumipesunöyryytykset hoidettiin ihan normivälitunneilla.

Tää on mulle ns. ongelma. Siis se, että missä menee raja rajun leikin ja kiusaamisen?

 

[Kerpele]

No, mä kyllä koin väkivallan uhkaa (no, sekä kotona että koulussa).

Meillä aloittaa lapset itsepuolustuksen 3-vuotiaina.

 

[Kerpele]

...Osaan kirjoittaa.... Siis itsepuolustuslajin harrastamisen silloin.

Toivottavasti vaan nyt sitten poitsu jaksaa siitä kiinnostua, ensimmäisenä kun on aloitusvuorossa..

 

[romano]

No onneks meidän poikaa ei hakata eikä paljon kiusatakkaan, kauheeta tuo.

 

[Lilya]

Kauheeta, miks mä avasin tän ketjun Niin paha mieli koska itsellä on 4-vuotias, herkkä poika joka muutaman vuoden päästä jo kulkee koulumatkat ilman äitiä tuolla. Pelottaa niin tämä kaikki, miten voin kasvattaa pojasta pärjäävän, antaa kunnon eväät elämään?

 

[Rva Luna]

Kauheeta, miks mä avasin tän ketjun Niin paha mieli koska itsellä on 4-vuotias, herkkä poika joka muutaman vuoden päästä jo kulkee koulumatkat ilman äitiä tuolla. Pelottaa niin tämä kaikki, miten voin kasvattaa pojasta pärjäävän, antaa kunnon eväät elämään?

Tää on myös mun pelko.

 

["kojootti"]

Minä olen ollut koulukiusattu. Fyysistä kiusaamista jatkui 1,5 vuotta, se loppui kun muutimme ja vaihdoin koulua. Sen jälkeen kuulin vielä nimittelyä, mutta se ei tuntunut pahalta. Enkä usko, että kukaan niitä pilkkanimiä sanoi satuttaakseen, vaan ajattelemattomuuttaan.
Fyysisestä kiusaamisesta jäi kuitenkin pelko, joka ei unohdu koskaan. Jäin asian kanssa niin yksin, vaikka päivästä toiseen pyysin itkien apua sekä koulusta että kotoa. Kaikki tuntuivat oleva ihan kädettömiä, ja minä 7-vuotias sain sitten vaan pelätä joka ikinen päivä. Minä olen nainen.
Nyt, kun minulla on 2 pientä poikaa, olen todellakin miettinyt jo sitä, mitä kaikkea elämä ja etenkin kouluvuodet heidän eteensä heittää. Vanhempi pojista, nyt 3-vuotias, käy leikkipuistossa ja kokee siellä yhden tönivän pojan todella vastenmieliseksi ja pelottavaksi. Kotona ollaan asiasta puhuttu, ja koitettu yhdessä keksiä minkälaisia konsteja hän voisi kokeilla tönimisen lopettamiseksi. Puistotätien kanssa olen jutellut myös näistä pojan olotiloista.
Toivon todella, että itse onnistun tukemaan lastani jos hänelle joku alkaa ruttuilemaan.

 

[Mies35v]

Kauheeta, miks mä avasin tän ketjun Niin paha mieli koska itsellä on 4-vuotias, herkkä poika joka muutaman vuoden päästä jo kulkee koulumatkat ilman äitiä tuolla. Pelottaa niin tämä kaikki, miten voin kasvattaa pojasta pärjäävän, antaa kunnon eväät elämään?

Tarkoitus ei ollut peloitella. Herkkä olin minäkin. Pitää vaan olla läsnä ja tukea lasta. Ja yrittää aistia jos on jotain negatiivista. Mutta väärällä tavalla ei kannata puuttua asioihin.

Tuo onkin se ongelma. Nykymaailmakin toisaalta arvostaa kovia arvoja, vaikka pehmoisia välillä puhutaan. Asia on aika vaikea. Ja minulla ei ole vastauksia.

 

[Mies35v]

...Osaan kirjoittaa.... Siis itsepuolustuslajin harrastamisen silloin.

Toivottavasti vaan nyt sitten poitsu jaksaa siitä kiinnostua, ensimmäisenä kun on aloitusvuorossa..

No ehkä itsepuolustus on ihan ok harrastus, mutta emmä silti näkis että se on se ensisijainen keino näissä asioissa.

 

[PölyEsteri]

Niin, sinä itse osallistuit sitten myös hakkaamiseen. Voi voi, et saa myötätuntoani.

 

[Mies35v]

Niin, sinä itse osallistuit sitten myös hakkaamiseen. Voi voi, et saa myötätuntoani.

Minä en ole täällä keräämässä sympatioita vaan kertomassa todellisuudesta. En ole syyllistämässä yhtäkään lasta, olosuhteiden uhreja hekin.

Minä en todellakaan ollut mitenkään erityisen piinattu. Tuo yksi lyhyt jakso oli, mutta väittäisin että pahempia traumoja ei jäänyt. Enemmän tunnen pahaa mieltä siitä, miten itse olen kohdellut joitakin toisia lapsia. Mutta en mä silti voi ladata vastuuta itseenikään.