traumaattinen lapsuus

["mietteliäs"]

[QUOTE="Vieras";29014899]Onneksi olkoon, että olet päässyt terapiaan ja pystyit kirjoittamaan tuon. On tosi tärkeä askel eteen päin, että voit eritellä ongelmiasi ja kipeitä kohtiasi.

Älä yritä liikaa suorittaa terapiaa, vaan anna sen edetä omalla painollaan. Ei tarvitse heti yrittää muistaa kaikkea kamalaa. Alitajunta tekee kyllä työtään koko prosessin ajan.

Minä olen käynyt läpi psykoterapian, ja se teki minusta paljon onnellisemman ihmisen. Se on heijastunut positiivisesti koko lähipiiriini ja jopa lapsuudenperheeseeni.

Ehkä sinullekin käy niin, että välisi lapsuudenkotisi ihmisiin paranee, ehkä ei. Jos haluat, voit ajatella asiaa niin, että vanhempasi eivät ole olleet tarkoituksella ilkeitä ja kohdelleet kaltoin lapsiaan, vaan he eivät vain ole osanneet, ehtineet eivätkä jaksaneet toimia toisin. Heidän omakin lapsuutensa on varmasti ollut rankka. Toisaalta, jos sinulla ei ole voimia ymmärtää heitä nyt, tai kenties koskaan, älä ota sitä taakaksesi. Sinun tehtäväsi on nyt elää oma elämäsi. Jos etäisyys heihin on sinulle helpompi ratkaisu, älä kanna siitä syyllisyyttä.

Ole onnellinen siitä, että sinä saat olla sukupolvien ketjussa se, joka kääntää kehityksen suuntaa, ja voit antaa oikeanlaista, tasapainoista rakkautta, vakautta ja tunteita auki selittävää turvaa lapsillesi.

Kaikkea hyvää tulevaan elämääsi![/QUOTE]

kiitos sulle kannustavasta viestistä. ihana, et psykoterapia on tuonut iloa elämääsi. uskon itsekin viel eheytyväni huomattavasti tästä. kaikki ajallaan. pääasia, että itse tahtoo tehdä asian hyväksi tekoja.

 

["vieras"]

Isäsi kuulostaa täydelliseltä vastuunpakoilijalta ja valehtelijalta. Älä mene hänen metkuihinsa. Aikuista kukaan toinen ei pakota tekemään yhtään mitään. Isäsi on valinnut oman hyvinvointinsa lastensa hyvinvoinnin tilalle eli eipä juurikaan ole teitä rakastanut. Erittäin epäkunnioitettavaa. En suostuisi moiselta haluamaan yhteydenpitoa.

 

["vieras"]

Kammottavaa luettavaa! Mä oon niin pahoillani teidän takia jotka olette joutuneen tuollaista kokemaan.
Olette kuitenkin onnistuneet katkaisemaan kierteen ja se on hienoa.
Paljon tsemppiä kaikille.

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="onni";29014929]Hetkinen. Aloittaja kirjoittaa naapurissa asuneesta pedofiilista, josta vanhemmat eivät "välittäneet". Kuitenkin kielsivät lapsia menemästä tämän naapurin luokse, mutta lapset menivät silti. Vanhemmat "...varmasti "tiesivät" et kaikki ei ole ok". Mistä he sen tiesivät, jos lapset eivät kertoneet, ja naapurin luo oli kielletty menemästä? Onko vanhemmilla selvänäkijän kykyjä?

Naapurin alkoholistiperheen elämäänkin vanhempien olisi pitänyt puuttua ja saada kamala elämä sillä puolen loppumaan. On kuin naapurin tyttären pahoinpitelykin olisi kirjoittajan vanhempien syytä.
Se, että et muista koskaan istuneesi äitisi sylissä, ei tarkoita sitä, etteikö näin olisi koskaan tapahtunut. Miksi äitisi olisi pitänyt kehottaa sinua lopettamaan työt? Etkö sinä, aikuinen ihminen, voi tehdä päätöstä itse? Entä jos hän olisi kehottanut sinua lopettamaan työt, olisiko se ollut pahansuopuutta ja sekaantumista sinun elämääsi? Ei se, että joku ihminen ei toimi sinun käsikirjoituksesi mukaan ja lausu niitä vuorosanoja, jotka hänelle mielessäsi kirjoitat, tee hänestä heti huonoa tai välinpitämätöntä.
Sinusta tuntuu, ettei sinulla ole ollut isää ja äitiä. Kuitenkin kuvailet heitä ja heidän toimiaan hyvin todentuntuisesti.

Monille terapian aloittaville tuntuu käyvän niin, että aletaan syyllistää kaikkia lähipiiriin kuuluvia. Ei terapia ole mikään tuomioistuin, jossa tuomitaan kaikki läheiset ja puhdistaudutaan itse. Terapian tarkoitus on auttaa ymmärtämään itseä - ja sitä kautta parhaimmillaan myös muita ihmisiä. Sinä tiedät ja tunnet omat lähtökohtasi, etkä ole voinut kaikkia niitä itse valita. Tiedätkö vanhempiesi lähtökohdat, luuletko heidän itse voineen vaikuttaa kaikkeen heille tapahtuneeseen? Ihmiset ovat erilaisia, niin sinäkin.

Kolmen vuoden terapiakokemuksen neuvo: keskity enemmän miettimään omia tekemisiäsi, sitä, mitä itse teet tai voit tehdä, kuin sitä, mitä joku muu tekee tai on tehnyt. Ainoat teot, joihin voit vaikuttaa, ovat sinun tulevat tekosi. Sinulla on niihin omat motiivisi, muilla ihmisillä omansa. Jos ymmärrät niin hyvin muita ihmisiä, ymmärrät tämän varmasti myös vanhempiesi kohdalla.

Toivottavasti löydät vielä joskus omaehtoisen onnen.[/QUOTE]

jotenkin tämän viestin luettuani tuli sellainen olo, että millainenhan äiti tällainen ihminen on!?

onko siis lapsen vika, jos he menevät pedofiilin luokse? minusta, jos vanhemmat aavistavat yhtään, että jossakin tilanteessa lapset voivat olla vaarassa, niin heidän tehtävänä on ottaa asiasta perin pohjin selvää ja turvata omat lapset. meillä näin ei ollut. ja sekin kertoo turvattomuudesta, jos lapset vapaaehtoisesti lähtevät tuollaisen vanhan iljettävyyden luokse.. :/

vanhemman vastuu on myös turvata, ettei omat lapset näe väkivaltaa omalla pihalla tai muuallakaan, ja se, että minkä kuvan he antavat lapsille, kun hyväksyvät sairaan hakkaamisen eikä puutu siihen millään lailla. etkö itsekään tee ilmoitusta, jos näet, et jotakin lasta hakataan?? :O

kertoo se melko paljon, jos omasta äidistä ei ole mitn muistikuvaa, et oisin häneltä saanut hellyyttä, syliä, rakkautta. en siis koskaan. en kehuja/kannustusta yms, joita normaali vanhempi haluaa lapselleen tekevän/sanovan. isä kyllä joskus kehui ja varsinkin osais kannustaa. se tuntui hyvälle.

sekin tuntuu hullulle, et jos äiti näkee miten huonosti hänen lastaan kohdellaan työpaikallaan eikä hän ole puolustamssa lasta ja kehoita häntä lähtemään pois sieltä ja hankkimaan ihmillistä työtä. jos tosiaan on ensin saanut lapsensa niin alistuvaksi ja kiltiksi, ettei lapsi itse uskalla ottaa askelta parempaan suuntaan. itselle ei tulis mieleenkään olla puuttumatta, jos näkisin oman lapseni kärsivän. tuo on niin peruskauraa itselle. äidinsuojeluvaistoa!

pakko kysyä, et ootko tosissas sitä mieltä, et oon saanu normaalin/terveen/turvallisen/rakastavan lapsuuden?? itse en tosiaan koe, että olisin. vaikka osaan kuvailla vanhempia hyvin, niin se ei tasan tarkoita sitä, että ne olisivat olleet hyviä vanhepia. oon liikaakin ymmärtänyt aina heitä ja vasta nyt on alkanut pikkuhiljaa tulemaan vihaa koetuista asioista.

ilman positiivista vihaa (siis vihaa siitä, et sua on kohdeltu kaltoin) ei voi päästä eteenpäin. eli mulla varmaan tuo vaihe menossa ja en todellakaan aio jäädä tähän vaiheeseen märehtimään vaan voimaantua ja jatkaa elämää eteenpäin. toivottavasti viel joskus tosi onnellisena. ymmärrän kyllä, et vanhemmat ei ns. tahallaan ole toiminu nuin, mut vastuu on silti heillä siitä mitä ovat tehneet.

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="vieras";29016220]Isäsi kuulostaa täydelliseltä vastuunpakoilijalta ja valehtelijalta. Älä mene hänen metkuihinsa. Aikuista kukaan toinen ei pakota tekemään yhtään mitään. Isäsi on valinnut oman hyvinvointinsa lastensa hyvinvoinnin tilalle eli eipä juurikaan ole teitä rakastanut. Erittäin epäkunnioitettavaa. En suostuisi moiselta haluamaan yhteydenpitoa.[/QUOTE]

oon lukenut jonkin tutkimuksen, jossa oli tuonkaltainen tehtävä, et jos ihan terve normaali aikuinen "pakotetaan" tekemään välivaltaa, niin se saattaa alkaa tekemään sitä, vaikka itse ei olis mitenkään väkivaltainen. vaikea selittää. joka tapauksessa siis isäni on tehnyt tosi väärin ja aika näyttää miten tämä juttu etenee. jotenkin isästä vaan paistaa kova syyllisyys ja häpeä ja tarve hyvittää tekosiaan. en tiedä stten.

 

["Gemma"]

Se, että on traumaattinen laspuus, ei tarkoita sitä, etteikö voisi kasvaa ehjäksi aikuiseksi! Pidä itsestäsi huolta!

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="vieras";29016261]Kammottavaa luettavaa! Mä oon niin pahoillani teidän takia jotka olette joutuneen tuollaista kokemaan.
Olette kuitenkin onnistuneet katkaisemaan kierteen ja se on hienoa.
Paljon tsemppiä kaikille.[/QUOTE]

olen itsekin niin mielissä, ettei omat lapseni elä sellaisessa turvattomuudessa/pelossa. osaan herkällä korvalla lukea lapsiani ja teen kaikkeni, että heillä olisi hyvä olla. kiitos sinulle!

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="Gemma";29016288]Se, että on traumaattinen laspuus, ei tarkoita sitä, etteikö voisi kasvaa ehjäksi aikuiseksi! Pidä itsestäsi huolta![/QUOTE]

kokoajan olen enemmän osannut alkaa tekemään itsellle hyviä asioita, luottamaan itseeni ja uskomaan, että olen arvokas ihminen ja kelpaan tällaisena. kasvu on tehnyt kipeää, mutta luovuttaa en aio.