Poika pääsi lääkikseen, mutta ei mene sinne!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija1101
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Paitsi että nykyään,jos pääsee yhdellä hakukerralla useampaan opiskelupaikkaan, ei voi valita kuin sen mikä on ollut ensisijaisena/ensisijaisempana hakukohteena. Jos esim. lääkis on ollut 1. hakukohde ja samalla poika on hakenut toisena hakukohteenaan tradenomiksi ja läpäissyt myös tämän pääsykokeen, ei hän voi siltikään valita kuin sen lääkiksen.
 
lykkäys tuskin onnistuu, mutta ainahan sen voi ottaa vastaan ja maksaa normaalisti lukukausimaksu. Lääkiksessä muistaakseni meni niin et heti alussa oli testejä jotka pitäs läpäistä joten voi olla että sielä on sit kans opiskeltava.
Ite otin vastaan muulla alalla, maksoin lukukausimaksun ja alotin vast vuoden pääst opinnot.
 
Paitsi että nykyään,jos pääsee yhdellä hakukerralla useampaan opiskelupaikkaan, ei voi valita kuin sen mikä on ollut ensisijaisena/ensisijaisempana hakukohteena. Jos esim. lääkis on ollut 1. hakukohde ja samalla poika on hakenut toisena hakukohteenaan tradenomiksi ja läpäissyt myös tämän pääsykokeen, ei hän voi siltikään valita kuin sen lääkiksen.

Onko tosiaan näin? En tiedä, mutta kiinnostaa.
 
lykkäys tuskin onnistuu, mutta ainahan sen voi ottaa vastaan ja maksaa normaalisti lukukausimaksu. Lääkiksessä muistaakseni meni niin et heti alussa oli testejä jotka pitäs läpäistä joten voi olla että sielä on sit kans opiskeltava.
Ite otin vastaan muulla alalla, maksoin lukukausimaksun ja alotin vast vuoden pääst opinnot.

AJattelin, että pyydän poikaa ottamaan tuon opiskelupaikan vastaan ja maksan sitten ekan vuoden nuo maksut. Kyllä hän sitten ainakin noihin alun teisteihin voi mennä.
 
Jaa että poika tienaa mieluummin rahaa ja asuu kotona kuin menis opiskelee. Voi hellantettas mää sanon. Meillä ei toi vetelis. Ei todellakaan jää työssäkäyvä ihminen kotinurkkiin. Ite lähdin kotoo 17-vuotiaana.

Eli pakotat sen sinne talouspakotteilla sinne opiskeluun. Muuten vaan jää kotiin ja tuhlaa rahojaan humpuukiin tms. Itsenäistyminen senkus venyy. Onkos pojalla tyttöystävää ja vaikuttaako se kuvioihin?
 

Tosiaan, tuo kirja on mykistävän hyvin kirjoitettu, vaikka täyttä asiaa onkin.

Mulla tuli vasta tunne, että eräs äiti olisi täällä, jonka lapsen kanssa olisin keskustellut netissä silloin, kun hän oli 6-vuotias. Voin tietysti olla väärässä, mutta...
osanottoni:-(

Ja lainalause:
"Tilanne on ollut jo niin pitkään vaikea että pakostakin alkaa miettimään tuota kuolemaa....että siihenkö tämä sairaus lopulta johtaa. Ja ihan liian pian.
Oon kelannu koko tätä aikaa mitä tälläkin palstalla on tullut pyörittyä, n.15 vuotta...alkuaikoina olin toiveikas, kyllä tämän kanssa pärjätään, on lääkkeitä ja hoitokeinoja...ne keinot on nyt yks kerrallaan kokeiltu, jotkut jopa useampaan kertaan...tauti vaan puskee päälle ja leviää. Elimistö on ihan loppu ja pää samaten, siis sairaalla...on IHAN hirveen raskasta seurata vierestä oman lapsen kärsimystä, fyysistä ja henkistä. Samalla lohdutat läheisiä jotka on myös ihan rikki tästä tilanteesta, ihmettelet minne osa sukulaisista on hävinnyt..ok, ne pelkää kuulemma ja heistä on vaikeeta kohdata sairas. Ymmärrettävää mut pahalta tuntuu sekin.
Stelaraa kokeillaan ehkä vielä, no..nää biologisetkin on niin nähty..toimii hetken ja sitten taas romahdus.

Näihin sairauksiin liittyvistä kuolemista puhutaan ihan hurjan vähän, ilmeisesti se on aika harvinaista?"

:-(
 

Yhteistyössä