Poika ei osaa leikkiä yhtään yksin

[ihkuraksupoksu]

Meillä myös tuo esikoinen (tyttö ) ollut aina seurankipeä. Vauvana se oli aika rankkaa, kun ei viihtynyt hetkeäkään lattialla niin ettei joku ollut vieressä viihdyttämässä. Nyt isompana haluaa aina jonkun seuraksi pihalle esim. mummoloissa, ei viihdy itsekseen. ja ihan normaali lapsi on, nyt siis eskarissa, ja sieltäkin päin (ollut tuossa pk:ssa yli kolme vuotta) pitävät ihan normaalina. Tytön serkkupuoli, joka myös esikoinen perheessään, kuulemma ollut hyvin samanlainen. Hänkin ihan normaali. ja meidänkin tyttö kyllä aina jaksanut keskittyä esim. palapeleihin, haluaa vaan sitä seuraa.

Lapset ovat erilaisia. Anoppi on sitä mieltä että noiden kahden tytön samatapainen käytös johtuu siitä kun ovat esikoisia ja seuraava sisarus syntynyt "vasta" 3,5 vuoden päästä, eli vanhemmilla ollut aikaa "opettaa" lapsi seurankipeäksi. Vaikka meillä ainakin oli heti ensi hetkistä samanlainen. Ja itse olen esikoinen, ikäeroa veljeen vajaa 6v ja aina viinhtynyt paremmin yksin kuin seurassa...

Menipä taas asiasta pottulaatikkoon

:ashamed:

 

[vieras]

Meillä myös tuo esikoinen (tyttö ) ollut aina seurankipeä. Vauvana se oli aika rankkaa, kun ei viihtynyt hetkeäkään lattialla niin ettei joku ollut vieressä viihdyttämässä. Nyt isompana haluaa aina jonkun seuraksi pihalle esim. mummoloissa, ei viihdy itsekseen. ja ihan normaali lapsi on, nyt siis eskarissa, ja sieltäkin päin (ollut tuossa pk:ssa yli kolme vuotta) pitävät ihan normaalina. Tytön serkkupuoli, joka myös esikoinen perheessään, kuulemma ollut hyvin samanlainen. Hänkin ihan normaali. ja meidänkin tyttö kyllä aina jaksanut keskittyä esim. palapeleihin, haluaa vaan sitä seuraa.

Lapset ovat erilaisia. Anoppi on sitä mieltä että noiden kahden tytön samatapainen käytös johtuu siitä kun ovat esikoisia ja seuraava sisarus syntynyt "vasta" 3,5 vuoden päästä, eli vanhemmilla ollut aikaa "opettaa" lapsi seurankipeäksi. Vaikka meillä ainakin oli heti ensi hetkistä samanlainen. Ja itse olen esikoinen, ikäeroa veljeen vajaa 6v ja aina viinhtynyt paremmin yksin kuin seurassa...

Menipä taas asiasta pottulaatikkoon

:ashamed:

tätä mieltä minäkin kuin anoppisi, lapsi on opetettu.

 

[Rieputarallaa]

Juu, tuota totuttamista/opettamista minäkin mietin... että voipi olla, että olen tiedostamattani totuttanutkin, mutta toisaalta - samanlainen poika on ollut oikeastaan ihan alusta saakka.

 

[Kowalski]

Mun mielestä tuon "ei osaa yhtään leikkiä yksin" voi käsittää kahdella eri tavalla.

Tapa 1. Ilmari ei osaa itse ideoida mitään leikkejä. Äidin tai iskän pitää aina ottaa autot, palapelit, junarata tms hyllystä ja ojentaa ne Ilmarille. Ei riitä, että iskä rakentaa junaradan valmiiksi: iskän pitää myös ajaa junalla, Ilmari ajaa toisella junalla, ja leikki lopahtaa heti jos iskä lähtee toiseen huoneeseen. Ilmari ei myöskään rakenna itse palapeliä sen eteen saadessaan, vaan vanhemman pitää kädestä pitäen koko ajan opastaa mikä pala mihinkin kuuluu, tai ainakin istua vieressä ja jatkuvasti sanoa että laita nyt seuraava pala, hyvä, sitten seuraava...

Tapa 2. Ilmari sanoo vanhemmilleen että hän haluaa leikkiä junaradalla. Isi rakentaa sitä yhdessä hänen kanssaan hetken aikaa, ja sitten Ilmari jää rakentamaan sen loppuun itsekseen. Ilmari pyytää välillä iskää tai äitiä katsomaan miten rakentaminen edistyy. Ilmari leikkii junaradalla, huutelee että "tuut tuut, juna tulee!" ja kipittää olohuoneeseen kertomaan äidille että juna tulee. Sitten hän painuu taas leikkiin. Leikissä junat ajavat toisiaan päin, ja Ilmari huutaa että "isi, tuu katsomaan, junat ajoi kolarin". Sitten Ilmari leikkii taas yksin, kunnes käy sanomassa äidille että äiti tulisi myös ajamaan junaa hänen kanssaan. Jne.

Ykkösesimerkin Ilmarista olisin huolissani, kakkosesimerkin Ilmarista en.

 

[Rieputarallaa]

Mun mielestä tuon "ei osaa yhtään leikkiä yksin" voi käsittää kahdella eri tavalla.

Tapa 1. Ilmari ei osaa itse ideoida mitään leikkejä. Äidin tai iskän pitää aina ottaa autot, palapelit, junarata tms hyllystä ja ojentaa ne Ilmarille. Ei riitä, että iskä rakentaa junaradan valmiiksi: iskän pitää myös ajaa junalla, Ilmari ajaa toisella junalla, ja leikki lopahtaa heti jos iskä lähtee toiseen huoneeseen. Ilmari ei myöskään rakenna itse palapeliä sen eteen saadessaan, vaan vanhemman pitää kädestä pitäen koko ajan opastaa mikä pala mihinkin kuuluu, tai ainakin istua vieressä ja jatkuvasti sanoa että laita nyt seuraava pala, hyvä, sitten seuraava...

Tapa 2. Ilmari sanoo vanhemmilleen että hän haluaa leikkiä junaradalla. Isi rakentaa sitä yhdessä hänen kanssaan hetken aikaa, ja sitten Ilmari jää rakentamaan sen loppuun itsekseen. Ilmari pyytää välillä iskää tai äitiä katsomaan miten rakentaminen edistyy. Ilmari leikkii junaradalla, huutelee että "tuut tuut, juna tulee!" ja kipittää olohuoneeseen kertomaan äidille että juna tulee. Sitten hän painuu taas leikkiin. Leikissä junat ajavat toisiaan päin, ja Ilmari huutaa että "isi, tuu katsomaan, junat ajoi kolarin". Sitten Ilmari leikkii taas yksin, kunnes käy sanomassa äidille että äiti tulisi myös ajamaan junaa hänen kanssaan. Jne.

Ykkösesimerkin Ilmarista olisin huolissani, kakkosesimerkin Ilmarista en.

Kakkosesimerkin Ilmaria toi sälli muistuttaa. Eli siis osaa kyllä leikkiä itsekseen, mutta kaverin (tai vanhemman) kanssa se on vaan niin paljon mukavampaa .

 

[vieras]

Juu, tuota totuttamista/opettamista minäkin mietin... että voipi olla, että olen tiedostamattani totuttanutkin, mutta toisaalta - samanlainen poika on ollut oikeastaan ihan alusta saakka.

Niin, tottakai kaikki vauvat alusta saakka vaativat seuraa, mutta ei pysty aina reagoida heti, jos lapsia yli 1. NIin se vaan menee, että kakkosen kanssa ei tee samalla tavalla kuin esikoisen.

 

[Rieputarallaa]

Juu, tuota totuttamista/opettamista minäkin mietin... että voipi olla, että olen tiedostamattani totuttanutkin, mutta toisaalta - samanlainen poika on ollut oikeastaan ihan alusta saakka.

Niin, tottakai kaikki vauvat alusta saakka vaativat seuraa, mutta ei pysty aina reagoida heti, jos lapsia yli 1. NIin se vaan menee, että kakkosen kanssa ei tee samalla tavalla kuin esikoisen.

Sen kyllä uskon ja allekirjoitan, vaikka lapsia ei mulla olekaan kuin tuo yksi.