Sitäpaitsi tuon ikäinen ei vielä tiedä mitä haluaa. Samalla tavoin varmaan kaipaisi äidin luo, jos näkisi äitiä vain joka toinen viikonloppu. Isällä on mahdollisuus olla kärsivällinen ja mukava ja tehdä kaikkea kivaa, kun lapsi on siellä vain kaksi päivää ja vieläpä viikonloppuisin. Lähivanhemman eli äidin luona taas voi purkaa omia aitoja tunteitaan joita tuon ikäinen varmasti jo pidättelee isän luona ettei "pilaa" yhteistä aikaa, kun sitä on niin vähän.
Keskustele lapsen kanssa. Joka kerta kun tulee isältään. Voit jakaa lapsen ilon siitä mitä hän on tehnyt ja kokenut.
Kysy myös miksi lapsesta tuntuu, että kotona on huono olla. Keitä vaikka joku rauhallinen ilta molemmille kuppi kaakaota ja istuta lapsi pöytään ja kerro, että nyt jutellaan. Puhut kuin vertaisellesi, että on eräs asia mikä painaa sun mieltä. Nimittäin se, että lapsi on usein sanonut, ettei viihdy kotona ja haluaisi takaisin isän luokse. Kysy auttaisiko, jos tapaamisoikeutta lisättäisiin ja kerro, että se ei pelkästään ole sinun päätettävissä ja kerro myös missä määrin sinun mielestäsi olisi ok tavata isää, jos tapaamisoikeutta lisättäisiin. Ota sen jälkeen isään yhteyttä ja kerro, että juttelit lapsen kanssa ja LAPSI haluaisi tavata isää useammin. Pyydä isää harkitsemaan asiaa ja puhumaan siitä lapsen kanssa. Vaadi myös isää itse perustelemaan lapselle päätöstään, jos ei halua lisätä tapaamisia. Aikuinen mies, isä, pystyy kyllä kantamaan vastuuta päätöksistään ja puhumaan niistä lapselle. Jos perustelut on hyvät (pitkät työpäivät tms.) niin lapsikin todennäköisesti ymmärtää.
Tuossa tilanteessa on paha piilotella asioita lapselta. Lapsen luottamus horjuu. Jos isä ei halua tavata lastaan ja äiti suojelee lasta pimittämällä totuutta, niin se on väärin. Jos taas äiti ei halua myöntää enemmän tapaamisoikeutta, niin siitäkin on puhuttava suoraan ja perusteltava syyt. Voi myös sanoa, että tapaamisoikeutta voidaan lisätä esim. lapsen siirtyessä kolmannelle luokalle tms. Kuitenkin lapsen on oltava MUKANA päättämässä, vaikka lopullinen valta on aina aikuisilla.
Ja tuosta onnellisuudesta. Vanhempaa ei voi pakottaa lähivanhemmaksi vaikka lapsi olisi siellä kuinka onnellinen. Toinen juttu on vielä se, että tuon ikäinen ei voi päättää missä asuu. Noin isosta päätöksestä joutuu myös kantamaan seuraukset tai sitten lapselle annetaan niin paljon valtaa, että hän alkaa pompotella aikuisiaan. On vain sanottava jämptisti, että "sinä asun minun luona. Minä rakastan sinua enkä halua, että muutat pois. Minulla olisi todella huono olla, jos sinä muuttaisit. Voisitko lakata puhumasta tuollaisia". Lapsi haluaa varmasti tuntea itsensä tärkeäksi ja osaksi perhettä. Jos tuossa tilanteessa aikuinen pakkaa laukut ja tekee lapselle mieliksi, niin lapsi voi tulla vielä murheellisemmaksi, kun kukaan ei estele hänen lähtöään, vaikka vanhempi tarkoittaisi pelkästään hyvää.
[QUOTE="vieras";22069715]Mitäpä jos poika muuttaisi isänsä luo jos on onnellisempi siellä?[/QUOTE]