Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
pohdiskelua vaan...
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Lissu, post: 3971860, member: 14935"]</p><p>Liekkö tässä jonkinlainen ikäkriisi menossa kun olen alkanut pohtimaan kaikenlaisia asioita viime aikoina.</p><p>Välillä oikein ahdistun kun tajuan kuinka lyhyt tämä elämä on ja kuinka haluaisin siltä vielä asioita joita en näytä saavani jos kaikki jatkuu niinkuin tähän asti.</p><p>Ikinä en ole ajatellut olevani kiittämätön, mutta nyt olen miettinyt onko tämä kaikki kuitenkin sitä etten osaa olla tyytyväinen siihen mitä minulla on. Mietin niitä alkuaikoja kun kotoa maailmalle lähdin kuinka olin tyytyväinen yksiöön jossa pahvilaatikon päällä oli vanha mustavalkotelkkari. Hoidin väsyneenä pientä vauvaa ja elin huonossa parisuhteessa tietämättä mitään paremmasta. Kestin väkivaltaa ja uskottomuutta. Olin jollain tavalla kuitenkin tyytyväinen koska MINULLA OLI OMA KOTI JA PERHE! Olin todella ylpeä!</p><p>No, tilanne kävi lopulta niin kamalksi, että tajusin erota ja eron myötä kasvoin itsenäiseksi ja viisaammaksi ihmiseksi. Hyvä niin!</p><p></p><p>Nyt minulla on oma koti ja toinenkin lapsi. Ystäviä löytyy jonkinverran. Mies on.</p><p>Hmm... :\| </p><p></p><p>Mietittekö koskaan sitä, että teillä on vain yksi elämä(jos ei sitten satu uskomaan uudelleen syntymiseen)? Oletteko miettineet sitä, että toteutatteko omia unelmianne vai jonkun toisen esim.miehenne? Ovatko omat haaveet vain taustalla odottamassa ja ennenkuin huomaattekaan ei enää olekkaan aikaa toteuttaa niitä?</p><p>Tottakai parisuhteessa ja varsinkin lasten kanssa haaveiden ja tarpeiden kanssa täytyy tehdä kompromisseja, mutta mitä jos huomaa olevan aina itse se joka siirtää omia tarpeitaan?</p><p></p><p>Itse olen huomannut yhtäkkiä sen, että olen kotitalouskone ja lastenhoitaja. Lähes kaikki aikani kuluu noihin asioihin.</p><p>Olen tajunnut, että minulla on mies jota ei kiinnosta kuinka väsyn.</p><p>Olen tajunnut myös, että minulla on laiska mies. Hän ei halua tehdä oikeastaan mitään paitsi omiin harrastuksiinsa liittyviä juttuja.</p><p>Olen huomannut, että peittelen ja piilottelen mieheni laiskuutta muille sukulaisille jne. niinkuin juomistakin. INHOAN VALEHTELUA!</p><p>Olen tajunnut asuvani ihmisen kanssa joka ei sano montaa sanaa päivässä ja jonka ilme on kokoajan vihainen ja pelottava. Vanhempi lapseni on myöntänyt pelkäävänsä miestäni vaikka välillä kyllä käpertyykin tämän kainaloon tai yrittää jutella tms.</p><p>Miestä ei myöskään tarvitse paljon ärsyttää. Hän saa olla kuinka känkkäränkkä vaan ja puhua ajattelemattomia, mutta minun pitää pitää pää kylmänä ja puhua harkitusti muuten voi käydä hassusti. Jos koitan alkaa puhumaan hankalista asioista toinen osaa niin taitavasti vastailla niin ilkeästi, että jossain vaiheessa murrun enkä kykene enää puhumaan. Jos itse alennun lapselliseksi ja sanon pahasti on muutaman kerran käynyt mies käsiksikin.</p><p>Lapsista mies kai tykkää, mutta osoittaa sen lähinnä vain pienimmälle silloin kun jaksaa. Enmpää lapsia hän ei missään nimessä halua.</p><p></p><p>Välillä menee ihan kivastikin. Tajusin vain tuossa senkin, että kivasti meno liittyy yleensä siihen, että valittamatta teen kaiken ja mies saa seksiä vähintään 3 kertaa viikossa. En myöskään saa mitenkään ärsyttää miestä vaan koitan vain kääntää hänen huonoa päiväänsä paremmaksi, hymyillä, jutella, halia ja kehua. Jos itsekkin vain koitan unohtaa suhteeseen liittyvät epäkohdat ja olen kuin niitä ei olisikaan meillä menee paljon paremmin. Niinhän mieskin sanoo, ettei meillä mitään ongelmia ole minä niitä vain teen ja ne on minun ongelmia.</p><p>Näinkö se on?</p><p></p><p></p><p>Tää kuulostaa nyt naurettavalta, mutta välillä tulen pihalta itkua pidätellen ja ihan vain kateuden kyyneliä. :ashamed: </p><p>Välillä en kestä kuunnella muutaman äitiystäväni juttuja joissa vain ohi mennen tulee esille heidän kotielämänsä ja arkensa. "juha kun ulkoilee lasten kanssa aina viikonloppuisin..timo jäi sisälle siivoomaan ja tulee kohta kans pihalle..juhan kanssa sovittiin et mä lähden viikonloppuna vähän viihteelle niin se herää aamulla lasten kans että mä voin nukkua..timo vie lissun illalla tanssitunnille..jne.."</p><p>Tiedän, että kaikilla on kyllä omat ongelmansa, mutta ihanaa kun kaikki aika ei kuluisi kotihommiin...(katkeraa kitinää).</p><p></p><p></p><p>Olenko jotenkin omituinen?</p><p>Onko väärin jos ahdistua jos tajuaa ettei omat haaveet tätä menoa ikinä toteudu. Minulla on kuitenkin koti, kaksi lasta, mies jonka kanssa menee ihan ok jos en valita, työ johon kohta pitää palata jne.</p><p></p><p>Haaveet mulla ei mitään kamalan omituisia mielestäni ole.</p><p>Haluaisin kodin jossa ei ole ahdistava ilmapiiri. Kodin jossa ei tarvitse taistella sitä vastaan ettei oma päivä mene pilalle. Kodin jossa puhuminen ei ole yksin puhelua. Kodin jossa ei tarvitse pelätä välillä mitä toinen suustaan päästää tai mitä tekee jos suuttuu liikaa. Kodin jossa on reilu olo, kumpikin tekee reilusti osansa yhteisistä hommista. Kumpikin on kiinnostuneita lasten hyvinvoinnista esim.harrastuksista jne. Kummallakin vanhemmalla on muutakin elämää.</p><p>Ja tähän kotiin haluaisin vielä tehdä lisää lapsia, ainakin yhden koska olen tajunnut nauttivani lasten kanssa olosta todella paljon. Ne ovat oikeasti arvokkainta mitä elämässä voi aikaan saada!</p><p></p><p>Mutta aika juoksee!</p><p>Kohta ei enää tehdä lapsia ei!</p><p>Lähtökään ei ole oikeen mikään ratkasu koska toinen lapsista on niin sairas, että moni asia muuttuisi tosi hankalaksi. Mies on kuitenkin kiitettävästi auttanut autolla kuljetus asioissa ja rahallisessa puolessa.</p><p></p><p>Pysähdyttekö muut välillä miettimään näitä asoita?</p><p>Minua nämä pohdiskelut välillä suorastaan piinaavat. Pelkään, että jotkin asiat vaan menee ohi...en oikeen osaa selittää. Ehkä olen vain kiittämätön.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Lissu, post: 3971860, member: 14935"] Liekkö tässä jonkinlainen ikäkriisi menossa kun olen alkanut pohtimaan kaikenlaisia asioita viime aikoina. Välillä oikein ahdistun kun tajuan kuinka lyhyt tämä elämä on ja kuinka haluaisin siltä vielä asioita joita en näytä saavani jos kaikki jatkuu niinkuin tähän asti. Ikinä en ole ajatellut olevani kiittämätön, mutta nyt olen miettinyt onko tämä kaikki kuitenkin sitä etten osaa olla tyytyväinen siihen mitä minulla on. Mietin niitä alkuaikoja kun kotoa maailmalle lähdin kuinka olin tyytyväinen yksiöön jossa pahvilaatikon päällä oli vanha mustavalkotelkkari. Hoidin väsyneenä pientä vauvaa ja elin huonossa parisuhteessa tietämättä mitään paremmasta. Kestin väkivaltaa ja uskottomuutta. Olin jollain tavalla kuitenkin tyytyväinen koska MINULLA OLI OMA KOTI JA PERHE! Olin todella ylpeä! No, tilanne kävi lopulta niin kamalksi, että tajusin erota ja eron myötä kasvoin itsenäiseksi ja viisaammaksi ihmiseksi. Hyvä niin! Nyt minulla on oma koti ja toinenkin lapsi. Ystäviä löytyy jonkinverran. Mies on. Hmm... :\| Mietittekö koskaan sitä, että teillä on vain yksi elämä(jos ei sitten satu uskomaan uudelleen syntymiseen)? Oletteko miettineet sitä, että toteutatteko omia unelmianne vai jonkun toisen esim.miehenne? Ovatko omat haaveet vain taustalla odottamassa ja ennenkuin huomaattekaan ei enää olekkaan aikaa toteuttaa niitä? Tottakai parisuhteessa ja varsinkin lasten kanssa haaveiden ja tarpeiden kanssa täytyy tehdä kompromisseja, mutta mitä jos huomaa olevan aina itse se joka siirtää omia tarpeitaan? Itse olen huomannut yhtäkkiä sen, että olen kotitalouskone ja lastenhoitaja. Lähes kaikki aikani kuluu noihin asioihin. Olen tajunnut, että minulla on mies jota ei kiinnosta kuinka väsyn. Olen tajunnut myös, että minulla on laiska mies. Hän ei halua tehdä oikeastaan mitään paitsi omiin harrastuksiinsa liittyviä juttuja. Olen huomannut, että peittelen ja piilottelen mieheni laiskuutta muille sukulaisille jne. niinkuin juomistakin. INHOAN VALEHTELUA! Olen tajunnut asuvani ihmisen kanssa joka ei sano montaa sanaa päivässä ja jonka ilme on kokoajan vihainen ja pelottava. Vanhempi lapseni on myöntänyt pelkäävänsä miestäni vaikka välillä kyllä käpertyykin tämän kainaloon tai yrittää jutella tms. Miestä ei myöskään tarvitse paljon ärsyttää. Hän saa olla kuinka känkkäränkkä vaan ja puhua ajattelemattomia, mutta minun pitää pitää pää kylmänä ja puhua harkitusti muuten voi käydä hassusti. Jos koitan alkaa puhumaan hankalista asioista toinen osaa niin taitavasti vastailla niin ilkeästi, että jossain vaiheessa murrun enkä kykene enää puhumaan. Jos itse alennun lapselliseksi ja sanon pahasti on muutaman kerran käynyt mies käsiksikin. Lapsista mies kai tykkää, mutta osoittaa sen lähinnä vain pienimmälle silloin kun jaksaa. Enmpää lapsia hän ei missään nimessä halua. Välillä menee ihan kivastikin. Tajusin vain tuossa senkin, että kivasti meno liittyy yleensä siihen, että valittamatta teen kaiken ja mies saa seksiä vähintään 3 kertaa viikossa. En myöskään saa mitenkään ärsyttää miestä vaan koitan vain kääntää hänen huonoa päiväänsä paremmaksi, hymyillä, jutella, halia ja kehua. Jos itsekkin vain koitan unohtaa suhteeseen liittyvät epäkohdat ja olen kuin niitä ei olisikaan meillä menee paljon paremmin. Niinhän mieskin sanoo, ettei meillä mitään ongelmia ole minä niitä vain teen ja ne on minun ongelmia. Näinkö se on? Tää kuulostaa nyt naurettavalta, mutta välillä tulen pihalta itkua pidätellen ja ihan vain kateuden kyyneliä. :ashamed: Välillä en kestä kuunnella muutaman äitiystäväni juttuja joissa vain ohi mennen tulee esille heidän kotielämänsä ja arkensa. "juha kun ulkoilee lasten kanssa aina viikonloppuisin..timo jäi sisälle siivoomaan ja tulee kohta kans pihalle..juhan kanssa sovittiin et mä lähden viikonloppuna vähän viihteelle niin se herää aamulla lasten kans että mä voin nukkua..timo vie lissun illalla tanssitunnille..jne.." Tiedän, että kaikilla on kyllä omat ongelmansa, mutta ihanaa kun kaikki aika ei kuluisi kotihommiin...(katkeraa kitinää). Olenko jotenkin omituinen? Onko väärin jos ahdistua jos tajuaa ettei omat haaveet tätä menoa ikinä toteudu. Minulla on kuitenkin koti, kaksi lasta, mies jonka kanssa menee ihan ok jos en valita, työ johon kohta pitää palata jne. Haaveet mulla ei mitään kamalan omituisia mielestäni ole. Haluaisin kodin jossa ei ole ahdistava ilmapiiri. Kodin jossa ei tarvitse taistella sitä vastaan ettei oma päivä mene pilalle. Kodin jossa puhuminen ei ole yksin puhelua. Kodin jossa ei tarvitse pelätä välillä mitä toinen suustaan päästää tai mitä tekee jos suuttuu liikaa. Kodin jossa on reilu olo, kumpikin tekee reilusti osansa yhteisistä hommista. Kumpikin on kiinnostuneita lasten hyvinvoinnista esim.harrastuksista jne. Kummallakin vanhemmalla on muutakin elämää. Ja tähän kotiin haluaisin vielä tehdä lisää lapsia, ainakin yhden koska olen tajunnut nauttivani lasten kanssa olosta todella paljon. Ne ovat oikeasti arvokkainta mitä elämässä voi aikaan saada! Mutta aika juoksee! Kohta ei enää tehdä lapsia ei! Lähtökään ei ole oikeen mikään ratkasu koska toinen lapsista on niin sairas, että moni asia muuttuisi tosi hankalaksi. Mies on kuitenkin kiitettävästi auttanut autolla kuljetus asioissa ja rahallisessa puolessa. Pysähdyttekö muut välillä miettimään näitä asoita? Minua nämä pohdiskelut välillä suorastaan piinaavat. Pelkään, että jotkin asiat vaan menee ohi...en oikeen osaa selittää. Ehkä olen vain kiittämätön. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 9 9 4
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Donald Trump jarruttaa Naton
Tänään 17:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Poliisi tutkii perussuomalaiseen kansanedustajaan kohdistunutta uhkausta
Tänään 16:23
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Käräjäoikeus on tuominnut 43-vuotiaan Albert Ajetin 5 vuoden ja 7 kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen seksuaalirikoksista
Tänään 16:02
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miten muilla on järjestetty lieden sähkönsyöttö?
Tänään 15:58
seimittlik
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"EDUSKUNTA hyväksyi täysistunnossa 8. toukokuuta työtaisteluoikeuden rajoittamista koskevat lakiehdotukset äänin 107–57."
Tänään 15:24
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ja niin on kilttimies matkalla kotiin uuden lieden kanssa
Tänään 14:35
seimittlik
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Onko mun paikka nyt päivystys? Vai odotettava huomenna lääkäriin soittoa jos sais ajan.
Tänään 13:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Oikeusministeri Leena Meri: ”Vankilaan joutuminen on myös valinta, kenenkään ei ole pakko tehdä rikoksia
Tänään 12:18
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Started by vierailija
Eilen 20:28
Luettu: 4K
Aihe vapaa
2.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 17:07
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Suomi selvästi valmistautuu sotaan Venäjää vastaan - ammustuotantoa lisätään ja varastointia hajautetaan
Started by vierailija
Maanantai klo 10:55
Luettu: 891
Aihe vapaa
4.
Tammikuiset 2025
Started by Corgimama
Sunnuntai klo 16:29
Luettu: 572
Lapsen saaminen
5.
Putinin agentiksi paljastunut vihreiden Tarja Cronberg aiottiin vihkiä kunniatohtoriksi kesäkuussa
Started by vierailija
Maanantai klo 22:28
Luettu: 539
Aihe vapaa
6.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 02:21
Luettu: 536
Aihe vapaa
7.
"Vihreiden ex-puheenjohtaja tarttui Venäjän syöttiin"
Started by vierailija
Maanantai klo 08:52
Luettu: 486
Aihe vapaa
8.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:54
Luettu: 444
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Sdp esittää julkisen talouden tasapainottamista yhdeksällä miljardilla eurolla Sdp esitteli tiistaina vaihtoehtonsa Petteri Orpon (kok) leikkauksille
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Tunnen myötähäpeää, suomalaiset saatetaan naurun alaisiksi
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
5.
Putinin agentiksi paljastunut vihreiden Tarja Cronberg aiottiin vihkiä kunniatohtoriksi kesäkuussa
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
6.
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
Latest: Rusakkonen
16 min sitten
Lapsen saaminen
7.
Poliisi tutkii perussuomalaiseen kansanedustajaan kohdistunutta uhkausta
Latest: vierailija
28 min sitten
Aihe vapaa
8.
Relaatio 55
Latest: TeeTee*
47 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
pohdiskelua vaan...
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu