Pohdintaa avioeroista

  • Viestiketjun aloittaja Asioita pohtinut
  • Ensimmäinen viesti
Asioita pohtinut
En yhtään enää ihmettele, miksi niin monen pienten lasten vanhemmat eroaa tässä maassa. Kun pelkästään lukee tätä palstaa ja omatkin vaikeuteni esikoisen syntymän jälkeen läpikäytyäni voi vaan huomata, millaisia tunnemyllerryksiä lapsen syntymä varsinkin meissä äideissä aiheuttaa. Omakin lapseni oli pitkän aikaa itkuinen, vaativa ja kaikin puolin pelkästään ärsyttävä olento. Ajan myötä aloin tuntea samaa omaa miestäni kohtaan, vaikkei hän ollut tehnyt mitään - päinvastoin yritti kaikin mahdollisin tavoin pitää sekä minut että vauvan iloisena ja tyytyväisenä, mutta silti pidin mykkäkoulua ja olin kiukkuinen aamusta iltaan - mitään sen kummempaa syytä, paitsi että olin väsynyt ja ahdistunut vauvan ainaiseen itkuun ja kitinään.
Avioero ei tuntunu minustakaan yhdessä vaiheessa ollenkaan mahdottomalta. Halusin vaan pakata tavarani ja painua ovesta ulos - ihan yksin - ja jatkaa sitä elämää, mikä minulla oli ennen vauvaa. Mutta pikku hiljaa aloin piristyä, kun tosissani sitä yritin ja tällä hetkellä asiat on suhteellisen hyvin. Ehkä siis kaikki vaan ei osaa hakea apua tai jaksa antaa ajan kulua vielä jonkin aikaa, ennenkuin eropäätöksiin ryhdytään. Luulen, että moni pienten lasten vanhempien ero johtuu juuri äidin masennuksesta ja väsymyksestä, eikä suinkaan siitä, että yhtäkkiä rakkaus omaa miestä kohtaan vaan loppuisi. Se tulee vaan kaupan päällisiksi siinä vaiheessa, kun masennus on päässyt liian pitkälle ja kaikki asiat ja läheiset ihmiset tuntuu vain ärsyttäviltä.
 
Viisasta tekstiä. Esikoisen jälkeen tunsin aika pitkälti samoin kuin sinä. Nyt menee jo paljon paremmin, eikä pikkukakkonen laukaissut samanlaisia tunteita tai ajatuksia....

Ehkä tilanteeseen on sopeutunut, kasvanut ihmisenä ja äitinä. Kaikki kun ei ole valmiita emoihmisiä laspsen saannin jälkeen.:) B)
 
rayman
Toi on kyllä ihan totta!!!!!!!!!!
Masennus täytyy huomata ajoissa ja hoitaa pois.Se on muuten yllättävän yleistä että esikoisen saatuaan tulee jonkin sortin masennus päälle, joillekin vahvana ja siihen sitä apua sitten tarvitaankin.
Useesti tuoreet äidit ei itse edes huomaa tai ymmärrä ,että ne tunnemylläkät ovatkin masennusta.

Mulla oli lievää masennusta , nyt näin jälkikäteen kun asioita miettii, mutta enhän mä sitä tajunnut .Ihmettelin vaan et oonko mä nyt ollenkaan normaali, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja suorastaan V...tuttaa...........koko elämäni.

Rohkeesti vaan neuvoloissa kertomaan tuntemuksistaan, siellä osataan neuvoa miten pitää toimia.

Sitten avioeroihin muuten!!!!!!!!!!

Kyllä mä kannatan eroa , jos kaiki keinot on jo käyty läpi ja suhde ei kertakaikkiaan toimi.Ei kenenkään tartte viettää ainokaistaan elämää epätyydyttävässä suhteessa.
 

Yhteistyössä