Pohdinpahan vaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkokunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aurinkokunta

Aktiivinen jäsen
01.11.2006
11 030
1
36
Kouvolan peräkylä
Onko kellään muulla vaikeaa pyytää apua, tai kertoa jonnekin, jos väsyttää?

Tää tuli tänään mieleen kun olin neuvolassa. Sekä th, että lääkäri kysýivät molemmat, rttä miten jaksat?
Mie vastasin, että kokolailla ok... kai... niin molemmat totesivat, että niin... kaikki menee kai jo vanhasta tottumuksesta.

Menee joo, eikä mulla mitään hätää olekkaan, ainakaan nyt siis, mutta tulipa vaan mieleen kun aina tulee kuulleeksi tuota "menee vanhasta tottumuksesta", niin eihän siihen vois edes enää luontevasti jatkaa, että "... ois kyllä kiva joskus saada apua..." tai jotain tuollaista.

Jos sanois, vaikka että "väsyttää niin kovin, kun ei saa nukuttua..." niin itselle tulee sellainen olo, että kai se väsymyskin menee "vanhasta tottumuksesta".

Ja sit tulee mieleen sekin, että kun on ison perheen, tai ylipäätään lapsen / lapsia halunnut, niin se on sit hoidettava myös - itse. Että kukaanhan ei oo pakottanut hankkimaan näin montaa lasta, joten ei saa valittaa - oma moka.

En mie tiiä onks tässä nyt mitään järjen häivääkään... mutta tälläisiä tuli mieleen.
 
Harmi, että tunnet noin :| Mun mielestä apua saa ja pitää pyytää jos tuntuu, ettei jaksa. Onkin niin, että olet ison perheen halunnut. Ei silti tarvitse yksin jaksaa kaikkea. Eikö miehesi auta tarpeeksi?
 
Niin lähes jokainen meistä ihan itse ne lapset haluaa ja saa, eihän se tarkoita ettei ihminen saa väsyä. Eikä kyse ole aina lasten määrästä, että "ahaa sulla vaan yks laps, varmasti jaksat" tai "ahaa sulla noin monta lasta, mitäs teit" tms.

KUKA TAHANSA voi väsyä oli lapsia tai ei! Kuka tahansa voi väsyä olipa niitä lapsia 1, 4, 8 tai kymmenen, tahi nolla!

Jokaisella on myös oikeus ilmaista väsymys ja saada apua, ainakin pyytää apua.
Kukaan ei voi lukea ajatuksiasi, ei lääkäri eikä terv.hoitaja. Jos sanot vakuuttavasti "kaikki OK", niin he uskovat.

Jos olet väsynyt, älä pitkitä asioiden purkamista, muuten räjähtää iso potti kerralla. Joskus se kuitenkin räjähtää, jos tarpeeksi kauan on olevinaan OK vaikkei ole. Tietysti olo, väsymys, voi poistua itsestäänkin mutta kannattaa pyytää rohkeasti apua jos siltä tuntuu.

Tsemppiä!
 
Minä olen opetellut pyytämään apua. Se on oikeastaan aika helppoa, myös niille, joilta pyydetään. Tietääpähän ainakin, mitä kaivataan.

Kokeilepa ihan harjoituksen vuoksi joku kerta! =)
 
Siis juu, en mie tarvitse apua - en ole väsynyt tai mitään...

Mie vaan ajattelin, että kun on ollut näitä perhetrakedioita, että onko se kynnys pyytää apua korkea kaikilla yleensäkin?
Ja jos siis vastaa neuvolassa, että kaikki on ok, niin sit kukaan ei kysy enää mitään, vaan se uskotaan mitään muuta kysymättä.
Tosin en mie tiiä miten sitä pitäs kysyä, ettei se ois liian tungettelevaa sit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuukkoSuulle:
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Siis juu, en mie tarvitse apua - en ole väsynyt tai mitään...

Oliko tuo semmonen et oikeesti et oo vaan semmonen "enpä!" sinne loppuun? Ku kerra sain kyl käsityksen, et oot tosi väsyny eikä mies auta oikeen olleskaan.

Siis auttaa tuo mies, auttaa oikeasti, vaikka välillä onkin vähän "nuija" :ashamed:
Nytkin mies on ollut tämän viikkoa ja ensviikonkin on vielä isyyslomalla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Siis juu, en mie tarvitse apua - en ole väsynyt tai mitään...

Mie vaan ajattelin, että kun on ollut näitä perhetrakedioita, että onko se kynnys pyytää apua korkea kaikilla yleensäkin?
Ja jos siis vastaa neuvolassa, että kaikki on ok, niin sit kukaan ei kysy enää mitään, vaan se uskotaan mitään muuta kysymättä.
Tosin en mie tiiä miten sitä pitäs kysyä, ettei se ois liian tungettelevaa sit.

Miksi heidän pitäisi lisää kysellä, jos kerran sulla kaikki on OK?
Tulee olo, ettei kaikki ole ok, ihan tämän kertomuksesi perusteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Siis juu, en mie tarvitse apua - en ole väsynyt tai mitään...

Mie vaan ajattelin, että kun on ollut näitä perhetrakedioita, että onko se kynnys pyytää apua korkea kaikilla yleensäkin?
Ja jos siis vastaa neuvolassa, että kaikki on ok, niin sit kukaan ei kysy enää mitään, vaan se uskotaan mitään muuta kysymättä.
Tosin en mie tiiä miten sitä pitäs kysyä, ettei se ois liian tungettelevaa sit.

Miksi heidän pitäisi lisää kysellä, jos kerran sulla kaikki on OK?
Tulee olo, ettei kaikki ole ok, ihan tämän kertomuksesi perusteella.

Vaan joku jolla ei välttämättä oo kaikki ihan niin OK vaan vois ottaa vastaan tarjottua apua sanoo et kaikki on OK eikä häneltä sit enempiä kysellä, ku ei kerran sitä apua osannu/uskaltanu/kehdannu pyyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Miksi heidän pitäisi lisää kysellä, jos kerran sulla kaikki on OK?
Tulee olo, ettei kaikki ole ok, ihan tämän kertomuksesi perusteella.

Siis mie koitan nyt selittää vielä vähän...
Mie sanon, että no joo, on oo-koo olo.
Mutta vaikka mie oisin sairaan väsynyt, niin sanoisin samat saa että oo-koo olen., kun se kynnys on korkea - kuten totesinkin.

Että jos se kynnys on yleisesti ottaen kaikille korkea, niin jos kaikki uskotaan kun sanotaan ok, niin eihän niitä ihmisiä voida edes osata auttaa, jotka ehkä apua tarvitsivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Miksi heidän pitäisi lisää kysellä, jos kerran sulla kaikki on OK?
Tulee olo, ettei kaikki ole ok, ihan tämän kertomuksesi perusteella.

Siis mie koitan nyt selittää vielä vähän...
Mie sanon, että no joo, on oo-koo olo.
Mutta vaikka mie oisin sairaan väsynyt, niin sanoisin samat saa että oo-koo olen., kun se kynnys on korkea - kuten totesinkin.

Että jos se kynnys on yleisesti ottaen kaikille korkea, niin jos kaikki uskotaan kun sanotaan ok, niin eihän niitä ihmisiä voida edes osata auttaa, jotka ehkä apua tarvitsivat.

Mutta valitettavasti niin se on: lääkäri ei saa hirveästi kyseenalaistaa potilaan tuntemuksia.
Eli periaatteessa on aika väärin alkaa jankuttamaan, että onko nyt kaikki hyvin onko kaikki taatusti hyvin, ihanko varmasti kaikki hyvin.

Neuvolassa ei muutenkaan olla psykiatrin vast.otolla, psykiatri usein sitten osaa kysellä siten, että ihminen saattaakin avautua mutta valitettavasti jotkut terkkarit ei kyllä koulutettu siihen, eivätkä viitsi tosiaan kysellä ja jankutella mikäli ihminen sanoo että kaikki hyvin.

Se jankutus olisi kamalaa, jos todella kaikki olisi hyvin.

Valitettavasti lääkärit, terkkarit yms. eivät ole selvännäkijöitä ja muutenkin joskus mahdotonta auttaa ihmistä mikäli ihminen ei itse sitä halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja d:
Mutta valitettavasti niin se on: lääkäri ei saa hirveästi kyseenalaistaa potilaan tuntemuksia.
Eli periaatteessa on aika väärin alkaa jankuttamaan, että onko nyt kaikki hyvin onko kaikki taatusti hyvin, ihanko varmasti kaikki hyvin.

Neuvolassa ei muutenkaan olla psykiatrin vast.otolla, psykiatri usein sitten osaa kysellä siten, että ihminen saattaakin avautua mutta valitettavasti jotkut terkkarit ei kyllä koulutettu siihen, eivätkä viitsi tosiaan kysellä ja jankutella mikäli ihminen sanoo että kaikki hyvin.

Se jankutus olisi kamalaa, jos todella kaikki olisi hyvin.

Valitettavasti lääkärit, terkkarit yms. eivät ole selvännäkijöitä ja muutenkin joskus mahdotonta auttaa ihmistä mikäli ihminen ei itse sitä halua.

No niinhän se on.
Tästä pitäskin sit alkaa kai pohtimaan keinoja, jolla apua ois helpompi vastaanottaa jos sitä tarvitsee.
Mutta ei nyt enää yöllä... meinaan NukkuMasa jo kutsuu.
Ehkä tätä vois pohtia huomenna tällä myöhäissyötöllä ollessa ;) :D
 
Sama ajatus on usein käynyt mielessä. Mulla tosin "vasta" kolme, mutta tähän ikään se on ihan hyvä lapsimäärä ;) Ja välillä käy mielessä, että entä jos minua vaikka väsyttäisikin? Yksinhuoltajana kaikki ei ole aina niin helppoa ja jo perusjutut voivat väsyttää. Ei sillä, tykkään olla lasten kanssa ja tosiaan, itsepä olen halunnut monta lasta..

:hug:
 

Yhteistyössä