Iltaa pömppikset!
Pitkän rimpsun raapustelin, kunnes blop! kaikki haihtui taivaan tuuliin - nyt uusintta yritys tiivistetyssä muodossa.
Stella: Tekstisi sai silmäkulmani kastumaan - niin paljon se sisälsi samoja ajatuksia mitä itsekin päässäni pyörittelen. Eniten minua kosketti mietteesi uuden pömppisketjun alkuun laittamisesta. Niin minäkin sorruin ajattelemaan kun uuden ketjun ekaa listaa katselin. Miten pitkän aikaa sitä on tullutkaan täällä jo notkuttua ja se yhä jatkuu ja jatkuu . . .
Luonnollisesti olen silti onnellinen kaikkien teidän raskautuneiden pömppisten puolesta, eihän toisen onnistuminen vie muilta sitä mahdollisuutta.
Stella, kirjoitit myös luovuttamisesta, mutta kuitenkin samassa viestissä myös toivosta. Miten sitä voikaan ajatukset vaihdella kahden toisistaan niin kaukana olevan puolen välillä. Itse puhelin tästä asiasta jokunen aika sitten ystäväni kanssa. Jo aloittaessani sanoin, että nyt tulee sitten sellaista tekstiä, että itsekään en usko sitä ääneen sanovan, mutta kuitenkin oli tarve sanoa. Samaan aikaan tuntee luovuttaneensa, mutta samalla siis herää suuri toivo/taistelutahto. Välillä ihan pelottaa, onko tämä sitä valmistautumista tulevaan, että luovuttaminen tulee joskus ajankohtaiseksi ja siihen valmistautuu ennalta näin, vaikka vielä toistaiseksi jaksaakin pistää kampoihin. Toivottavasti oivalsitte mitä yritin selittää.
Ja vielä Stella, ihanaa että miehelläsikin on vielä uskoa ja toivoa tallella!
Ulpulle: Onnittelut ultranäystä! :heart:
Astarte: Lämmitähän huurunokkaa tulevina viikkoinan niin hyvin, että haluaa kelliä masukodissaan aina ensi kesään saakka.
Pitkän rimpsun raapustelin, kunnes blop! kaikki haihtui taivaan tuuliin - nyt uusintta yritys tiivistetyssä muodossa.
Stella: Tekstisi sai silmäkulmani kastumaan - niin paljon se sisälsi samoja ajatuksia mitä itsekin päässäni pyörittelen. Eniten minua kosketti mietteesi uuden pömppisketjun alkuun laittamisesta. Niin minäkin sorruin ajattelemaan kun uuden ketjun ekaa listaa katselin. Miten pitkän aikaa sitä on tullutkaan täällä jo notkuttua ja se yhä jatkuu ja jatkuu . . .
Luonnollisesti olen silti onnellinen kaikkien teidän raskautuneiden pömppisten puolesta, eihän toisen onnistuminen vie muilta sitä mahdollisuutta.
Stella, kirjoitit myös luovuttamisesta, mutta kuitenkin samassa viestissä myös toivosta. Miten sitä voikaan ajatukset vaihdella kahden toisistaan niin kaukana olevan puolen välillä. Itse puhelin tästä asiasta jokunen aika sitten ystäväni kanssa. Jo aloittaessani sanoin, että nyt tulee sitten sellaista tekstiä, että itsekään en usko sitä ääneen sanovan, mutta kuitenkin oli tarve sanoa. Samaan aikaan tuntee luovuttaneensa, mutta samalla siis herää suuri toivo/taistelutahto. Välillä ihan pelottaa, onko tämä sitä valmistautumista tulevaan, että luovuttaminen tulee joskus ajankohtaiseksi ja siihen valmistautuu ennalta näin, vaikka vielä toistaiseksi jaksaakin pistää kampoihin. Toivottavasti oivalsitte mitä yritin selittää.
Ja vielä Stella, ihanaa että miehelläsikin on vielä uskoa ja toivoa tallella!
Ulpulle: Onnittelut ultranäystä! :heart:
Astarte: Lämmitähän huurunokkaa tulevina viikkoinan niin hyvin, että haluaa kelliä masukodissaan aina ensi kesään saakka.