\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.02.2006 klo 21:02 Marika kirjoitti:
Onko teidän muiden taaperoilla pömppömaha? Meidän neidillä on sellanen aika "piukee"pömppö, onkohan se ihan normaalia?
Taaperoikäisellä kuuluu olla pömppömaha. Meidänkin tenavalla on semmonen, ruokailun jälkeen se on tosi pinkeä ja pullea. Lapsi on kuitenkin hoikka noin muuten.. toiset tietysti pullukampia, mutta normaalia se taatusti on. Neuvolakäyrät ovat hyvä mittari.
Toislla lapsilla se pömppömaha on vielä kouluikäisenäkin.
Lapsen kuuluu olla pullukka, pyöreä, tavallaan "vailla muotoja".
Ihmisen kroppa kehittyy ja muuttuu koko eliniän. Tietyssä iässä on "epäsuhtainen", ja kömpelökin.. eikä yhtään nätti / hyvän näköinen... sekin aika menee ohi.
Hyvät äidit: ÄLKÄÄ IKINÄ SANOKO LAPSISTANNE ETTÄ HE OVAT LIHAVIA, PULLUKOITA, HEILLÄ ON ISO MAHA, LEVEÄ TAKAMUS, älkää ikinä sanoko että he ovat RUMIA, TYHMIÄ, ILKEITÄ, tai että "ET SINÄ KUMMINKAAN OSAA / EI SINUSTA OLE SIIHEN" yhtään mitään tommosta.
TIEDÄN että se on vaikeaa jos lapsi tekee tyhmästi tai muuta.. mutta hillitkää kielenne.
Käsitys omasta itsestä tulee sen perusteella, mitä muut sanoo ja sitä käsitystä on tosi vaikea muuttaa toisenlaiseksi.
Esim. minulle on koko lapsuus ja sitten teini-iässäkin sanottu (kaverit tässä vaiheessa sitten) että olen ruma, lihava, tyhmä. Nuoruusvuosien valokuvista mies hämmästyi: olet valehdellut minulle, olet tavattoman kaunis.
Hämmästyin, kun ystävätär katsoi kuvaa jossa oli 1,5 v: oi, kuinka suloinen. Minäkö? ei, ei, minä olen aina ollut ruma. Pikkusiskoni oli suloinen, en minä..
Lapsena olin tavallinen, en missään nimessä lihava - valokuvista olen katsonut. Teininä tavallinen teini, mutta minulla oli rinnat ja lantio..
Mies sanoo minusta yhtä, vaatekokoni on 38. Silti näen peilistä lihavan ja ruman ihmisen. En ihan oikeasti tiedä mitä olen, kun en ole ikinä päässyt muodostamaan itse omaa mielipidettä - aina on sanottu mitä olen, enkä ole ollut mitään hyvää tai kaunista