Platoninen avioliitto

Tänään aion ehdottaa miehelleni ns. avointa suhdetta. Olisi ainakin askel johonkin suuntaan.

 

Miten mies otti sen?

 

Vähän samanlainen vaihe menossa täälläkin. Mietin juuri tänään, että eihän se ole ihme, että mies ei jaksa ihan aina kiinnostaa, kun lapsetkin ottavat välillä hirveästi päähän. Siis lapsistakin tarvitsee välillä vapaata, vaikka ne ovatkin tärkeimpiä ja rakkaimpia maailmassa. Miehestä vaan tarvitsee välillä pidempää vapaata kuin lapsista, koska lapsista ei ole mahdollista ottaa pitkää vapaata, ja jaksamista ei vaan repeä just nyt joka suuntaan. Tilanne varmaan parantuu miehen kanssa sitä mukaa, kun lapset tarvitsevat vähemmän mun aikaa ja huolenpitoa.

Vähän sekavaa tekstiä, mutta asiaa on vaikea selittää.

 

Kohta kuusi vuotta yhdessä ja parin viimeisen vuoden aikana hiipunut seksi hommat, tälle vuodelle on lakanoita pöyhitty kaksi kertaa, ei oikein tiedä mitä tässä pitäs tehdä...

On puhuttukkin asiasta, ei mitään vaikutusta, yritän antaa muijalle enemmän läheisyyttä, ei onnistu, työntää pois, teen enemmän kotitöitä, ei vaikutusta...

Hommasin teatteriliput, ei kuulemma teatteri kiinnosta ja aikoi miettiä lähteekö katsomaan,

syntymäpäivänä lahjaksi ostin kalevala korun ja ehdotin ravintolassa syöntiä, koru kelpasi, mutta ravintola ei kiinnostanut..?

Meidän taloudessa minä teen vielä yleensä ruuat...

En väitä että minussa ei ole vikaa, mutta olen yrittänyt kovasti parantaa omaa käytöstäni, eikä tuo näytä vaikuttavan mihinkään mitään.

Eli yrittänyt parantaa asioita omalta puoleltani, mitkä häntä kuulemma häiritsevät, eikä tällä ole mitään merkitystä.

Välillä vituttaa melko ankarasti ja kyllä tässä kohta ero tulee tätä menoa, ei kestä hermot.

Muuten rakastan avopuolisotani ja haluaisin jatkaa elämää hänen kanssa, perustaa perheen jne...
Mutta olen kuitenkin itse aika seksuaalinen ihminen, eikä tällaista jaksa enää kauan.

Seksi meillä on aivan hyvää silloin kun sitä harrastetaan, tosin jotain omituista siinäkin on, kun muija ei anna minun antaa enää hänelle suuseksiä, jonka mielellään tekisin ja hän siitä aikaisemmin nautti, muutenkaan meillä petihommat ei ole mitään pikapanoja ja petihommissa normaalisti kuluu kaikenkaikkiaan n.30-60min ja minä voisin kyllä tehdä hänelle niissä hommissa aivan kaiken mitä hän vain haluaa.

Muistan kun aloimme seurustelemaan ja hän kysyi minulta, että kestäisinkö seksin suhteen 1-2 kertaa kuukaudessa ja sanoin, että en kestäisi, hän oli vasta eronnut ja siinä heidän suhteessaan asiat olivat ennen eroa tuolla tasolla, jolloin hänen silloinen mies petti ja tuli ero.

Itse en ole vielä pettänyt häntä, vaikka se melko monesti on ollut mielessä ja itse uskokin, että monet pettämiset johtuvat aivan tästä syystä, ettei kotona saada seksiä tarpeeksi ja ihmettelen ettei muijani vieläkään huomaa mitään yhtäläisyyttä tässä asiassa, pihtasi myös ex ukolta, tuli petetyksi, mitä pitä aivan kamalana tekona ja ero tuli...

Kohta taitaa käydä samanlailla, naiset jotka pärjäävät itse vähällä seksimäärällä, niin ei kannata olettaa, että mies pärjäisi myös. Meidän suvun miehillä todettu korkeaa testoteronitasoa, joka on huomattu eturauhasen liikakasvun yhteydessä, kun on tutkittu mahdollista eturauhassyöpää, ja jos näitä vaivoja (jotka todennäköisesti ovat minullekkin tulossa) haluaa itsekkin vältää niin siihen paras keino on säännöllinen seksi, tarkemmin siemensyöksy, mutta kuka sitä nyt suhteessa haluaa pelkästään sooloseksiä harrastaa.

Tänään alkoi tympäsemään, kun päivän mittaan minulla kipeytyi kivekset niin, että ei pystynyt kunnolla kävelemään, kun kävi niin kipeää ja vitsailemalla yritin ehdotella, että mennään makuuhuoneeseen hoitamaan vaiva kuntoon, niin tuli vain naureskelua, ette hän voi olla vaikka vuoden ilman, eikä paikat kipeydy, tämähän se on sitä toisesta välittämistä suhteessa...

Avitin itse itseäni kun muija meni nukkumaan ja nyt on jo kiveskipukin hellittänyt, onneksi oli noin pieni vaiva.

Tiedän jo etukäteen, että täällä joillakin varmasti kuvottaa tämän minun liian yksityiskohtainen kirjoittelu, mutta halusin vain tuoda tätä naisten tietouteen, että ainakin osalla miehistä tulee paikat aivan oikeasti kipeäksi, jos elää puutteessa...

Karkeasti sanottuna pidemmissä suhteissa hankala yhtälö tämä useiden naisten ja miesten eroavaisuus, naiset tarvivat lämpöä ja läheisyyttä, haluaakseen seksiä, miehet tarvivat seksiä, että pystyvät antamaan lämöä ja läheisyyttä... Noidanpyörä on valmis...

Tuota noin ei kyllä mun miehelle tuota mitään ongelmia olla ilman, päinvastoin hänelle taitaa tuottaa päänvaivaa se että minä en ole tyytyväinen, tai siis tarkemmin sanottuna häntä ei haittaa tyytymättömyyteni jos vaan oon hiljaa enkä valita. Jos taas erehdyn kertomaan miltä musta tuntuu hän ei regoi mitenkään. jos raivoan asiasta hän mököttää, mutta ei vieläkään puhu mitään.

Säälin sua, ei tällästä pitäs kenenkään joututa kestämään(meilläkin mies vaans anoo että ei kukaan sua pakota olemaan täällä/mun kanssa, ja sanoo vielä aika tyynesti). Niinpä, mutta koskahan hän aikoo ajatella miltä minusta tuntuu?

Oikeesti olen ihan nätti, en lihava tms. Mutta on tuntunut useamman vuoden siltä että olen ruma,ällöttävä,ei haluttava. miksikö, no koska mies ei ole ikinä kiihkeä! ei osoita päivn aikana halua, ei sano mua koskaan kauniiksi, ei sano haluavansa mua, ei helvetti edes purista takapuolesta! Monet kerrat oon miettinyt lähtemistä, joskus pettämistäkin, mutta en ole vielä siinä pisteessä että pystyisin noihin. Harmillista sinänsä koska sit mun täytyy kärsiä. Enempi taitaa kyll ämeikäläiseen kolahtaa se että mies ei välitä mun tunteistani.

Mutta hyvänen aika sentään et sä voi naiselle sun tarpeitas noin ilmaista! nainenhan tuntee ittensä kuin miksikä tahansa reiäksi, jos aina tollein töksäyttelet niin naistas varmaan ällöttää ajatuskin.

 

Olen ollut mieheni kanssa nyt 7-vuotta. Mieheni on ihana isä ja huomioiva puoliso. Arki sujuu kuin rasvattu! Välillä tulee noita tunteita, että vieläkö on rakkautta ja intohimoa.

Seksiä on ajoittain todella vaikeaa aloittaa, kun kumpikaan ei tee sitä aloitetta. Meillä on sopimus että kerran viikkoon silti,halutti tai ei. Jos alkaa olla 7 päivää edellisestä kerrasta, sovitaan jo päivällä että tänään sitten seksiä. Välillä jopa naurattaa se riisuutuminen kun ei vaan huvita. Kyllä se olo siitä sitten muuttuu kun hieroo toista ja aina se on sitten yhtä ihanaa kun pääsee alkuun. Joskus naurettu jälkikäteen, et kylläpä taas kannatti "väkisin harrastaa seksiä". Mielestäni fyysinen yhteys on tärkeä ja sellainen suhteen "liima".

Toisekseen teemme iltaisin asioita yhdessä. Kun lapset nukkuu, emme parkkeeraa toinen koneelle ja toinen tv:n ääreen. Joko katsomme töllöä yhdessä pidellen toisen kättä tai hieroen hartioita (edelleen korostan fyysistä kontaktia) tai pelaamme pleikkari pelejä/korttia/tietokoneella /lautapelejä jne. Vaikka väsyttäs ja haluis vaan olla, ni vähintään jokatoinen ilta tehdään asioita yhdessä.

Vaikka yhteiset hetket ei kiinnostais, ne kannattaa tehdä "vaikka väkisin". Kuitenkin usein kun jonkun pelin tai seksi aloittaa,se on nautinnollista ja hauskaa ja saa nauramaan yhdessä. Tulee yhteisiä hyviä muistoja ja läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Suosittelen lämpimästi myös yhteisiä suihkuja,urheiluharrastusta (lapset hoiton ja uimaan tai pelaamaan sulkapalloa kahden tai kaveripariskunnan kanssa), yhdessä ruuan laittoa ja kaikkea, missä pitää toimia tiiminä ja jutella/katsoa silmiin/koskettaa.

Yrittää pitää, ennen ei saa luovuttaa! Hirveesti tsemppiä!

Muokkaan vielä, että kun sovitaan seksi-tai pelaamisaikatauluja ni siihen tarvitaan molemmat sitoutumaan noudattamaan niitä. Mielestäni on ihan OK istua alas ja kirjoittaa vaikka kalenteriin että tiistaina seksiä ja torstaina yhdessä lenkille,lauantaina leffa ja hierontaa jne. Eipä ole romanttista,mutta siitä se lähtee ja kun on saavutettu hyvä läheisyys ja yhteys, asiat alkaa rullata omalla painollaan jatkossa. Aluksi se on työtä parisuhteen eteen ja sen parantamiseksi.

 

Ehdottakaa naisillenne pikaisia. En kyllä itse jaksaisi montaa kertaa viikossa nussia 30-60min. 10min halailuineen on ihan riitävästi.

 

[QUOTE="kiira";26390352]Miten mies otti sen?[/QUOTE]

Mies ei kommentoinut sitä ollenkaan. En sitten ruvennut tinkaamaan vastausta. Mutta kaiken kaikkiaan me ollaan aika lailla eri tilanteissa. Mies sanoi rakastavansa edelleen, ettei missään nimessä ole edes ajatellut eroa vielä, että pelkkä ajatus erosta tekee tosi pahaa. Mulla oli tosi huono olo, en voinut katsoa silmiin. En halua loukata miestäni, hän on hyvä mies, hyvä isä, mutta mulla ei vaan ole enää mitään tunteita häntä kohtaan - muuta kuin kaverillisia tunteita. Kyllä mä sitten sen hänelle sanoinkin, mutta hänelle riitti sitten se, kun sanoin, että en haluaisi rikkoa perhettämme. Että lasten (vain lasten) vuoksi olemme yhä yhdessä. Mies olisi selvästi halunnut keskustelun päätteeksi jotain fyysistäkin, ehkä suudella, mutta pakenin vain nopeasti paikalta ja menin nukkumaan. Tämä tilanne on jatkunut jo liian pitkään. En tiedä, osaanko tästä enää nousta.

 

Piti tulla kommentoimaan tähän kolme vuotta sitten aloittamaani ketjuun, että nyt sen uskalsin tehdä. Sanoin miehelleni, että haluan viettää muutaman kuukauden erillään. Mikään ei ole kolmessa vuodessa muuttunut, paitsi ehkä se, että nykyään tunnen miestäni kohtaan lähinnä kasvavaa ällötystä. Toisiimme emme ole edelleenkään koskeneet eli takana on kolme ja puoli vuotta ilman halauksia, suukkoja, seksiä. Mitään tahtotilaa ei oikein tunnu kummallakaan olevan, mutta katsotaan nyt muutama kuukausia erillään, löytyisikö sitä. Olo on heti vapautuneempi kuin vuosiin.

 

Onpa surullista. Oletteko käyneet parisuhdeterapiassa? Mitä konkreettista olette yrittäneet suhteenne pelastamiseksi?

 

Heippa,

Olisi kiva kuulla, mitä ap:lle ja muille kuuluu?

 

Juu, olisi kiinnostavaa kuulla, miten aloittajalla menee.

Nyt vasta löysin ketjun, joka on meillä ajankohtainen. Mitään yhteistä miehen kanssa ei ole, paitsi lapset ja yhteinen historia. Mutta riittääkö se pitämään meitä yhdessä?

Olen ihan valmis lähtemään. Mitään en enää saa tästä suhteesta. Meillä ei ole minkäänlaista fyysistä kosketusta, ei edes halauksia tai pikkupusuja. Mies on jopa siirtynyt nukkumaan eri huoneeseen.

Henkistäkään yhteyttä ei enää juurikaan ole. Puhumme vain säästä tai maitokaupassa käymisestä, emme mistään henkilökohtaisesta.

 

Sama tilanne täällä... mies nukkuu eri huoneessa. Mitään fyysistä kontaktia ei ole ollut muutamaan vuoteen. Sitä ennen seksiäkin hyvin harvakseltaan. Talo, lapset ja yhteinen elämä pitää yhdessä. Välissä tekisi mieli repästä ja lähteä... mutta en haluaisi rikkoa lasten kotia ja elämää.

 

Nostan tätä ketjua.. onko muita samassa tilanteessa olevia? Entä mitähän muille kirjoittajille kuuluu?

 

Sama tilanne täällä... mies nukkuu eri huoneessa. Mitään fyysistä kontaktia ei ole ollut muutamaan vuoteen. Sitä ennen seksiäkin hyvin harvakseltaan. Talo, lapset ja yhteinen elämä pitää yhdessä. Välissä tekisi mieli repästä ja lähteä... mutta en haluaisi rikkoa lasten kotia ja elämää.

Sama tilanne täälläkin.

 

Menee hieman ohi aiheen, mutta miten seksielämä pääsee hiipumaan? Koska se on läheisyyden, halausten ja kosketusten koti. Jos seksi loppuu, läheisyys hiipuu. Kyllä ymmärrän, että elämäntilanteet vaihtelee. Meillä on kolme lasta ja tiedän mitä on kiireinen arki ja väsymys.

Mutta kun normaali järki sanoo, että seksi on parisuhteen liima. Mitä kauemmin on ilman, sitä vähemmän sitä kaipaa. Siksi on vaikka ”pakolla” harrastettava sitä kun hiipuminen uhkaa. Kaikilla pariskunnillahan noita hiljaisempia jaksoja tulee. Mutta ei saa päästää sitä loppumaan.

Ja sitäkin mieltä olen, että seksiin pitää saada piristettä. Lelut ja leikit on löydettävä, sillä en usko lähetyssaarnaajan tyydyttävän ketään läpi elämän.

En väitä olevani seksin jumalatar, vaan pikemminkin realisti. Seksiä on harrastettava parisuhteen takia. Olipa asia mikä tahansa, niin jos sen tiedostaa, niin pystyyhän siihen vaikuttamaan.

 

Menee hieman ohi aiheen, mutta miten seksielämä pääsee hiipumaan? Koska se on läheisyyden, halausten ja kosketusten koti. Jos seksi loppuu, läheisyys hiipuu. Kyllä ymmärrän, että elämäntilanteet vaihtelee. Meillä on kolme lasta ja tiedän mitä on kiireinen arki ja väsymys.

Mutta kun normaali järki sanoo, että seksi on parisuhteen liima. Mitä kauemmin on ilman, sitä vähemmän sitä kaipaa. Siksi on vaikka ”pakolla” harrastettava sitä kun hiipuminen uhkaa. Kaikilla pariskunnillahan noita hiljaisempia jaksoja tulee. Mutta ei saa päästää sitä loppumaan.

Ja sitäkin mieltä olen, että seksiin pitää saada piristettä. Lelut ja leikit on löydettävä, sillä en usko lähetyssaarnaajan tyydyttävän ketään läpi elämän.

En väitä olevani seksin jumalatar, vaan pikemminkin realisti. Seksiä on harrastettava parisuhteen takia. Olipa asia mikä tahansa, niin jos sen tiedostaa, niin pystyyhän siihen vaikuttamaan.

Vastasit itse kysymykseesi. Kaikissa suhteissa seksiä ei harrasteta 'pakolla'. Kumpikin haluaa väsyneenä rojahtaa omaan mielipuuhaansa joko television tai netin ääreen. Niin se läheisyys ja seksi häviävät kuvioista.

Suhteessa saattaa olla myös ongelmia, isoja riitoja, toisen kunnioituksen puutetta, jolloin ei enää halua toista. Muista syistä halutaan kuitenkin perhe pitää kasassa.

 

Vastasit itse kysymykseesi. Kaikissa suhteissa seksiä ei harrasteta 'pakolla'. Kumpikin haluaa väsyneenä rojahtaa omaan mielipuuhaansa joko television tai netin ääreen. Niin se läheisyys ja seksi häviävät kuvioista.

Suhteessa saattaa olla myös ongelmia, isoja riitoja, toisen kunnioituksen puutetta, jolloin ei enää halua toista. Muista syistä halutaan kuitenkin perhe pitää kasassa.

Mun mielestä seksi on parisuhteen liima. Se on vähän sama kuin olis nivelrikko ja lääkäri käskisi, että pitää lenkkeillä. Sitten vaikka sen tietää, niin jättäisi kuitenkin tekemättä. Tai jossain vaiheessa lenkkeily jäisi pois. Olisi sitten erikoista valittaa parin vuoden päästä, että enää ei lenkkeily onnistu ja paikat on rikki.

Parisuhde vaatii työtä. Sitä ei pidä kummankaan pitää itsestään selvyytenä. Seksi on todella merkityksellinen asia ja siksi siihen pitää vaikka "pakottaa" itsensä.

Ja riidat ja seksi on oravanpyörä. Kumpaankin suuntaan itse asiassa. Seksillä voi sopia riitoja. Toiseen suuntaan: jos suhteessa ei ole seksiä ja sitä kautta hellyyttä, niin riitoja tuppaa syntymään arkisista asioista.

 

Me ollaan oltu neljä vuotta naimisissa. Alkuun rakastuimme mutta molemmilla taustat vaikuttivat yhteiseloon ja riitelimme ihan kamalasti. Oli hyviäkin hetkiä, mutta mulle ei ole paljoa jäänyt muistoja. Tai ne on painuneet pelon alle. No nyt on viimein vuoden jälkeen molemmat valmiita hakemaan apua.

Seksiä oli alkujaan kerran kuussa. Se tuntui vähältä ja vähyys teki tosi kipeää mun sisimmässä. Olin tottunut tyydyttämään itseäni lähes päivittäin. Oli vaikeeta tottuminen rakasteleen harvoin. Nykyään on parempi tasapaino, pitäydyn lähes pelkässä yhdessä rakastelussa. En toki pelkästään.

Elämme kahden. Henkisesti vaikeina aikoina saattoi olla seksissä 1-5kk väli. Moni asia vaikuttaa, kuulemma. Mä olen opetellut uskollisuutta, en oo sänkyyn mennyt vaan ennemmin janosin ihailua, huomiota, joskus kosketustakin. Yhä nautin ihastumisen tunteesta, se syntyy hyvin herkästi. Se tunne. Mut opettelen uskollisuutta, mielessä ja käytöksessä.

Työprokkis piti meidät 8vk erillään ja se teki hyvää suhteelle. Tietoisesti ollaan opeteltu puhumaan kauniisti, rohkaisevasti, kunnioittavasti. Mä aiemmin oppimani mallin mukaan pääosin halveksin miestäni. Ihan hirveää myöntää. Siilloin. Raadollista. Mut nyt ajatuksetkin ovat muuttuneet, kiitos Herralle.

Lapsia ei oo enkä tiedä haluanko omia koskaan. Tää on kova pala puolisolleni. Mun pitäisi päättää asiasta, mitä haluan. Se mahdollisuus et valitsen kieltäytyä yrittämästä lasta, ei ajatuksena ole ajanut miestäni luotani pois.

Työskentelen lasten kanssa, ja tiedän vähän mitä kaikkea arki on. Mitä vanhempana saa kestää, siitä en tiedä. Mut jos lasta alan kantamaan, se on suuremmissa käsissä. En mä lähe sit elämää riistämään toiselta.

Oon samoilla linjoilla, et suhdetta tarvii rakentaa joka päivä. Pieniä paloja. Sanoja, tekoja, aikaa, vähän jotakin. Sitten lisää kun sujuu. Kaikkea voi harjoitella ja oppia. Toinen saattaa huomata ja innostua hänkin.

Kiitos kirjoituksistanne, valottaa ja avartaa näkökulmaa etenkin seksiin. Avoimet kertomukset myös miehiltä.

 

Miten aloittajalle kävi?

 

Miten aloittajalle kävi?

Luultavasti hän pärjää nykyään hyvin. Toivotaan niin.
Minulla on Platon-kirja kirjahyllyssä. Viisas mies, jonka ajatus optimaalisesta
suhteesta viehättää.
Vaikean avioliiton jälkeen olen pitänyt itseni visusti erossa miehistä.
Elämäni on selkeää ja yksinkertaista. Isoveljeni kysyi hiljattain onko minulla uutta suhdetta.
Kerroin etten ole kiinnostunut suomalaisista miehistä. Olisi pitänyt vielä lisätä, että kaikista Suomessa asuvista miehistä. Jos koronaa ei olisi, kuka tietää vaikka jo olisin suhteessa siis platonisesta sellaisessa.