Miinusta kättärille. Plussaa naistenklinikalle.
Synnytin esikoisen kättärillä. Oltiin käyty Haikaranpesässä valmennukset ja kaikki. Kun synnytys sitten käynnistyi kotona lapsivesien menolla, soittelin Haikaranpesään jossa oltiin ihan hoomoilasina. Huonoa palvelua, ihme pompottelua. Päädyin synnyttämään jonnekin ongelmatapaus-osastolle, vaikka ihan normaali synnytys oli.
Pari kertaa kun olin loppuraskaudesta tekemisissä kättärin lääkäreiden kanssa, olivat todella töykeitä ja kovakouraisia. Kaikenmaailman harjoittelijat tunkivat sormensa ties minne kysymättä edes! Rankka kokemus ensisynnyttäjälle. Kätilö synnytyksessä oli onneksi todella kiva, mutta aika sairaalan vuodeosastolla tuskallista. Samassa huoneessa kanssani koliikkilapsi, eikä minun annettu nukkua edes käytävässä. Miehen vaatimusten ansiosta saatiin vikaksi yöksi perhehuone (joka siis oli ollut tyhjillään, mutta eivät halunneet majoittaa siihen, ettei petivaatteet likaantuisi), jossa nukuin ensimmäistä kertaa kolmeen vuorokauteen ja olin ihan uusi ihminen! Imetys"ohjaus"kin oli pahimmillaan sitä, että hoitaja marssi yöllä huoneeseen, läpsi hereille, veti rinnat paljaiksi ja tökkäs vauvan siihen. Opin oikean imetystekniikan, ylläriylläri, vasta kotona NETISTÄ! Siis ei enää ikinäikinäikinä kättärille.
Olin just ekassa ultrassa Naistenklinikalla ja itku meinas päästä kun olivat niin ystävällisiä! Tunsin olevani oikeassa paikassa ja mikä tärkeintä, tunsin olevani tärkeä, äiti. :heart: