Pitkävihaiset - mitä teidän päässänne liikkuu?

[mamma]

Taas mennään meidän perheessä kolmatta päivää puhumatta. Mies on mököttämässä ja olen ilmaa vain. Tapeltiin sunnuntaina. Menemättä nyt syihin sen paremmin sanon vain että ihan normaali sanallinen kiista lastenhoidosta.

Kiinnostaisi tietää mitä teidän muiden pitkävihaista sorttia olevien päässä oikein liikkuu. Mies ei rekisteröi tällä hetkellä olemassa oloani, ei puhu, nukkuu eri huoneessa, ei ilmoita jos ei tule töistä ihmisten aikoihin. Meillä on kaksi pientä lasta jotka odottavat iltaisin isäänsä. Mies ei pysty heidänkään kanssa olemaan, tulee kotiin kun ovat nukkumassa. Itse olen viimeisilläni raskaana ja supistelee. Paikat on pehmenneet ja ehkä lähtökin edessä. Tästä mies ei välitä koska HNÄ ON SUUTTUNUT.

Itse näen että kummassakin oli syytä riidassa. Ainakaan en koe olleeni hirviö. Päinvastoin pyysin häntä auttamaan viikonloppuina lasten kanssa kun itse en enää jaksa. Ja nyt tämä.

Its en koskaan laittaisi lapsia sijaiskärsijöiksi ja hylkäisi heitä koska juuri nyt en kestä miestäni. Ensinnäkään en mököttäisi päiväkausia, kohtelisi toista kuin ilmaa vaan yrittäisin sovitella. Olen pyytänyt anteeksi vaikka en oikein tajua miksi. Mies ei reagoi. mitä tässä nyt tehdään? Ootellaan että iskä tulee "kotiin"? Alkaa mulla jo kiehua ja paisua tämä tilanne mielessä.

Mikä teitä pitkävihaisia vaivaa? Mitä tällä saavutetaan ellei toista riitaa?

 

[Emma]

Mies käyttää tuota vallan välineenä, ja on varmasti päässään kehitellyt koko riidan täysin jo sinun syyksesi ja itsensä viattomaksi miesparaksi jota akka sortaa - ja vielä itse uskoo siihen. Jos et mielestäsi ole tehnyt mitään väärää, älä nyt jumalauta anteeksi ala pyytelemään. Anna miehen mököttää rauhassa äläkä kiinnitä mitään huomiota hänen käytökseen. Tuolla tavalla mies alistaa koko teidän perheen

 

[BridgetJones]

Ja mies kun väittää että minä olen pitkävihainen! Mulla menee usein pari tuntia "miettimiseen" riidan jälkeen ennen kuin voin puhua ja sopia asian. Lastenhoito -ja muut asiat hoidetaan toki tuonakin aikana. Mutta tuollainen päiväkausien mykkäkoulu on kyllä kauheaa! :ashamed:

 

[ap]

Välinpitämätön, miten sellainen osaisi olla?! Päivisin mietin että oottelen tässä nyt rauhassa miehen laantumista ja pysyn poissa tieltä, mutta kun ilta tulee ja miestä ei kuulu niin alan kiukustua. Miksi hänenn vihansa on niin pyhää ja koskematonta? Jos tässä nyt lähden nurisemaan ja pistämään kovaa kovaa vasten niin tiedän että olemme tässä tilanteessa vielä viikonkin päästä.

Pitää kai yrittää sitten olla huomaamatta asiaa. Se on vain niin helvetin vaikeaa kun itsekin tarvitsisi tukea tähän raskauteen. Mutta näin se on aina ollut: mies on pitkävihainen (menee heillä suvussa) ja minä taas pyrin sovintoon mutta en toki ole mikään alistuja. En vain näe mitään järkeä siinä että tehdään toinen sota kun hän on näännyttänyt minut loppuun tällä hiljaisuudellaan.

 

[Sirkkeli]

Olin ennen pitkävihainen, mutta sitten kasvoin aikuiseksi.

 

[vieras]

Mä oon kerran ollut viikon puhumatta miehelleni ja nukkunut eri huoneessa. Oltiin oltu kavereiden mökillä koko perhe. Istuimme grillikatoksessa syömässä. Mies oli ruokansa jo syönyt ja istui tyhjän lautasen ääressä, itse olin ruokkinut vanhemman lapsemme ja vasta aloittanut itse syömisen, kun huomasin, että puolitoistavuotiaamme oli kiipeämässä todella jyrkkiä portaita pitkin korkealla olevalle terassille, jossa ei ollut ollenkaan kaidetta. Kuvittelin, että mieheni, joka kans tilanteen huomasi, lähtee hakemaan pojan sieltä pois, mutta miespä ei hievahtanutkaan, katseli vaan. Sysäsin sitten ruuat sivuun ja juoksin itse hakemaan pojan sieltä ennen putoamista. Kun pääsin terassille asti, mieheni huusi pilkallisesti perääni, että kyllä tuosta nyt tulee roimasti marttyyripisteitä Mulla kiehahti ihan täysin. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun mies on sanonut mulle mitään loukkaavaa tai käyttänyt loukkaavaa sävyä

 

[vieras]

Ehkä jo miehen lapsuudenkodista opittu käyttäytymismalli? Mä olen pitkävihainen, mutta nyt oman perheen kanssa olen opetellut sopimaan asioita nopeammin riidan jälkeen. Mun periaate on, että vihoissa ei mennä nukkumaan, eli riidat sovitaan ennen kun mennään yöunille. Lapsuudenkodissa mykkäkoulut tulleet tutuiksi ja omat isovanhemmatkin vielä elossa ja hekin jaksavat vääntää viikkotolkulla. Saattavat hoitaa kaikki arkirutiinit normaaliin tapaan, mutta eivät puhu toisilleen mitään. Ja saattaa ne mykkäkoulut kestää viikkoja...

Teidän kannattaa miehen kanssa sopia uudet pelisäännöt riitelyyn. Juttelette asiasta sitten kun olette taas sovussa.

 

[ap]

Eli oottelen tässä nyt kunnes mies laantuu?

Tässä on juuri se epäoikeudenmukaisuus kun en ymmärrä miksi hänellä on oikeus olla tuollainen. Ei hoida velvollisuuksiaan isänä, kattelee yöt telkkua niin ettei jaksa edes olla lasten kanssa päivällä. On hänelle itsestään selvää että minä hoidan lapset vaikka minuakin ottaa hänen käytöksensä päähän.

Kai naisilla sitten on enemmän vastuuntuntoa. En minulle tulisi mieleenkään ottaa ja lähteä vaikka pariksi päiväksi nuolemaan haavojani ja jättää lapset isälleen. Mutta hänelle tämä on varmaan ok toimintaan koska hän jotenkin nyt oikeuttaa paskan toimintansa.

Perimmäinen kysymys lienee että miten aikuinen ihminen ei pääse vihastaan eroon, ei pysty hoitamaan velvollisuuksiaan, mököttää kuin teini-ikäinen, harjoittaa kotona tällä hetkellä suorannaista henkistä väkivaltaa? Onko kyse luonnehäiriöstä vai meneekö tämä vain pitkävihaisuuden piikkiin?

 

[harmis]

Olin ennen pitkävihainen, mutta sitten kasvoin aikuiseksi.

Juuri näin. Aikuisten ihmisten pitää sopia riitansa, varsinkin kun vielä lapsi. Aivan naurettavan kusipäistä toimintaa mieheltäsi. Mun hermot ei tuollaista kestäis!!

 

[dfdf]

Kokeilepa sinäkin joskus samaa taktiikkaa. Lähde vihapäissäsi suurieleisesti kotoanne ovet paukkuen ja sulje puhelimesi. Pakkohan miehen silloin on huolehtia lapsistaa, ellei sitten ole aivan vastuuton hunsvotti. Pysy poissa pari päivää. Mitähän mies siihen sanoo.

 

[ap]

Kokeilepa sinäkin joskus samaa taktiikkaa. Lähde vihapäissäsi suurieleisesti kotoanne ovet paukkuen ja sulje puhelimesi. Pakkohan miehen silloin on huolehtia lapsistaa, ellei sitten ole aivan vastuuton hunsvotti. Pysy poissa pari päivää. Mitähän mies siihen sanoo.

En mene samaan kusipäistoimintaan mukaan. Jos lapsia ei olisi, niin ehkä voisin kokeilla. Mutta mitä se mies lapsille selittäisi kun äiti lähti. En edes halua miettiä sitä. Tunnen velvollisuutta lapsista ja heidän takiaan meidän pitäisi pyrkiä sovintoon.

 

[minä]

pakkaa lapset ja mene vaikka muutamaksi päiväksi mummolaan. jätä miehelle lappu et soittelee kun on rauhoittunut ja osaa puhua asioista kuin aikuinen ihminen.

 

[ap]

pakkaa lapset ja mene vaikka muutamaksi päiväksi mummolaan. jätä miehelle lappu et soittelee kun on rauhoittunut ja osaa puhua asioista kuin aikuinen ihminen.

Ei se soita. Enkä haluaisi antaa sille iloa että saa olla yksin kotona ja nauttia sillä tiedän että sitä se juuri kaipaisi. Ja entäs minä, miksi minä ottaisin harteilleni lapset ja saisin varmaan kärsiä suppareistakin taas enemmän. Menisi se aika siellä ootteluksi että ottaa yhteyttä ja kun se ei kuitenkaan ota niin suuttuisin siitä. Enkä halua vanhempieni kanssa puida mieheni toimintaa.

 

[r u u s a]

Musta kolme päivää vaan on aika lyhyt aika.

Mutta, mutta... Entäs jos menet ja suukotat ja halaat ja kerrot että tykkäät mielipide-erosta huolimatta? Sen jälkeen sille taattu tulee huono omatunto jos vielä jatkaa mykkäilyä.

 

[--]

Mä oon kerran ollut viikon puhumatta miehelleni ja nukkunut eri huoneessa. Oltiin oltu kavereiden mökillä koko perhe. Istuimme grillikatoksessa syömässä. Mies oli ruokansa jo syönyt ja istui tyhjän lautasen ääressä, itse olin ruokkinut vanhemman lapsemme ja vasta aloittanut itse syömisen, kun huomasin, että puolitoistavuotiaamme oli kiipeämässä todella jyrkkiä portaita pitkin korkealla olevalle terassille, jossa ei ollut ollenkaan kaidetta. Kuvittelin, että mieheni, joka kans tilanteen huomasi, lähtee hakemaan pojan sieltä pois, mutta miespä ei hievahtanutkaan, katseli vaan. Sysäsin sitten ruuat sivuun ja juoksin itse hakemaan pojan sieltä ennen putoamista. Kun pääsin terassille asti, mieheni huusi pilkallisesti perääni, että kyllä tuosta nyt tulee roimasti marttyyripisteitä Mulla kiehahti ihan täysin. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun mies on sanonut mulle mitään loukkaavaa tai käyttänyt loukkaavaa sävyä

Miehet |O

 

[vieras]

vaihda lukot. Avaimen saa kirjallisen terapiasitoumuksen palautettuaan.

 

[Ksantippa S.]

Mun isä oli juuri tuollainen mököttäjä, kun olin lapsi. Ollaan siitä nyt viime vuosina puhuttu monet kerrat. Isän kotona riideltiin äänekkäästi ja lyötiin. Hän ajatteli, ettei halua antaa ainakaan samanlaista mallia lapsilleen. Ja kun puuttuivat ne keskustelutaidot, niin sittenpä sitä mökötettiin.

Mutta niin on elämä vain opettanut minun isääni, että nykyään hän pystyy ihan objektiivisesti muistelemaan noita riitoja, pohtimaan syitä ja sitä, kuinka ne olisi pitänyt ratkaista. Äitiä ei tosin enää ikävä kyllä ole.

Jos jotain neuvoja pitäisi antaa, niin yritä jutella miehen kanssa silloin, kun mykkäkoulu ei ole päällä. Kerro, että arvostat häntä, mutta että haluaisit lasten oppivan toisenlaisia tapoja selvittää asiat.

 

[mrs ba]

Jotenkin tuohon pitäisi saada sovittua pelisäännöt. Päiväkausien mökötys pikkuriitojen yhteydessä on tosi epäreilua koko muuta perhettä kohtaan. Voisko mies lähteä riidan päätteeksi vaikka lenkille höyryjä päästelemään tai etsiä jonkun muun keinon purkaa tunteitaan. Päivökausien mökötyksessä on se huono puoli, että siinä yleensä mököttäjä saa kahmittua itselleen oikein tosi martyyriroolin (päänsä sisällä kääntää asiat niin, että hän on kärsinyt suuren vääryden ja vika on muissa) ja toinen osapuoli joutuu sitten sovittelemaan ja pyytelemään anteeksi aivan kohtuuttoman paljon. Vallankäyttöä mököttäjän osalta, vaikka hän sitä itse tuskin tunnistaa tai tunnustaa.