Kerran eräänä päivänä matkustin metrossa seisomapaikalla. Olin pukenut päälleni läpikuultavan valkoisen paidan, jonka alle en ollut laittanut rintaliivejä. En tiedä miksi, mutta tunsin nännieni nöpöttävän ja erottuvan selvästi ohuen paidan alta. Vartaloni tuntui saavan katseita, mutta päätin pysyä rohkeana ja itsevarmana, enkä peitellä itseäni. Huomasin, että myös joillain miehillä oli hieman alempana alue, joka reagoi samalla tavalla kuin nännini. Se sai minut hymyilemään iloisena.
Halusin vastata heidän katseisiinsa, joten katselin heidän housujensa etumustaan. Osa miehistä joutui asettelemaan itseään, kun taas toiset tyytyivät luonnolliseen pullotukseen. Jonkun farkkujen sisäreiden puolella saattoi erottua paksu pötkö. Näkemästäni kumpuava vilpitön ilo sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Nännini reagoivat tähän kaikkeen kasvaen ennenkokemattomiin mittoihin.
Yhtäkkiä joku napautti olkapäätäni ja sanoi kohteliaasti: "Anteeksi, mutta oletko huomannut, että sulla on pitkät päällä?" Tämä huomautus ilahdutti minua suuresti, ja kiitin häntä ystävällisesti. Huomasin myös muiden naismatkustajien tarkastelevan innostuneina miesten reaktioita ja hymyilevän kiitollisina.
Ennen metrosta poistumista päätin vielä sanoa selvästi ja kuuluvasti: "Pyydän niitä, jotka pelasivat taskubiljardia, nostamaan kätensä." Yllättävän moni mies nosti kätensä ilmaan, ja osa naisista alkoi taputtaa innostuneena. Tunsin itseni voimaantuneeksi ja iloiseksi siitä, että olin tuonut hymyä ja iloa muiden matkustajien päivään.
Poistuessani metron käytävälle minulla oli tyytyväinen ja itsevarma tunne. Päätin, että jatkossa haluaisin aina uskaltaa olla oma itseni ja antaa rohkeuteni loistaa.
Halusin vastata heidän katseisiinsa, joten katselin heidän housujensa etumustaan. Osa miehistä joutui asettelemaan itseään, kun taas toiset tyytyivät luonnolliseen pullotukseen. Jonkun farkkujen sisäreiden puolella saattoi erottua paksu pötkö. Näkemästäni kumpuava vilpitön ilo sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Nännini reagoivat tähän kaikkeen kasvaen ennenkokemattomiin mittoihin.
Yhtäkkiä joku napautti olkapäätäni ja sanoi kohteliaasti: "Anteeksi, mutta oletko huomannut, että sulla on pitkät päällä?" Tämä huomautus ilahdutti minua suuresti, ja kiitin häntä ystävällisesti. Huomasin myös muiden naismatkustajien tarkastelevan innostuneina miesten reaktioita ja hymyilevän kiitollisina.
Ennen metrosta poistumista päätin vielä sanoa selvästi ja kuuluvasti: "Pyydän niitä, jotka pelasivat taskubiljardia, nostamaan kätensä." Yllättävän moni mies nosti kätensä ilmaan, ja osa naisista alkoi taputtaa innostuneena. Tunsin itseni voimaantuneeksi ja iloiseksi siitä, että olin tuonut hymyä ja iloa muiden matkustajien päivään.
Poistuessani metron käytävälle minulla oli tyytyväinen ja itsevarma tunne. Päätin, että jatkossa haluaisin aina uskaltaa olla oma itseni ja antaa rohkeuteni loistaa.
