Pitkästä avioliitosta ja siitä, onko puoliso oikea.

On tainnu se päätös jo tullu tehtyä, rivien välistä sen voi lukea.

 

Kiitos kommenteista.

Kyllä, välillä inhoan miestäni, mutta nykyään tosi tosi tosi harvoin. Minusta on tullut pikemminkin välinpitämätön, mikä on minun mielestäni tosi pelottavaa. Tunteettomuus on minusta kamalinta elämässä.

En, en syytä miestäni omasta olostani. En syytä häntä, että en ole onnellinen. Tiedän, että hän on tuollainen ja tuollaisena pysyy.

Tiedän myös sen, että me voimme elää näinkin. Mieheni ei ole tästä lähdössä.

Parisuhdeleirille hän ei ole lähdössä. Minä olen esitteet ja ajat ja kaikki etsinyt ja antanut ja sanonut, että minä voi vielä tätä yrittää. Hän ei ottanut tilaisuutta. Hän ei halua. En kai minä voi pakottaakaan.

Minä näen tämän tilanteen niin, että me asutaan saman katon alla kumpikin omiaan puuhastellen. Kummallakaan ei ole enää mitään aikomustakaan tehdä mitään isompaa suhteen saattamiseksi rakkausavioliitoksi. Miehen mielestä minun pitäisi olla tyytyväinen, ettei hän juo ja käy vieraissa. Hän ei tajua, että kuolen henkisesti. Se ei ole hänen mielestään syy erota. Hänen mielestään erotaan, jos jommallakummalla on toinen tai olisi väkivaltaa tms.

Elääkö kukaan muu tällaisessa kulississa. Asutaan sopuisasti yhdessä saman katon alla, mutta henkisesti ei ole mitään yhteyttä. Tai on joskus joku kaverillinen yhteys. Voiko tämä olla yksi tapa elää?

ap

 

Kuvauksesi perusteella miehesi vaikuttaa masentuneelta. Ehkä hän on ollut jo pitkään masenutunut? Annatko sinä hänelle tilaa hengittää? Jos tunnet miestäsi kohtaan kovin voimakasta inhoa, voi olla vaikea jatkaa suhteessa. Muuten voisi olla järkevää vielä yrittää jatkaa. Voit käydä puhumassa tilanteestanne parisuhdeterapeutille vaikka yksin, jos miehesi ei halua tulla mukaan. Ja voihan olla, että hän lämpiää myöhemmin ajatukselle. Yksinhuoltajuus (tai nykyisin "sinkkuäitiys") on raskasta, sanotaan mitään tahansa. Ja ei se aina vaihtamalla parane, jos nykyinen ei ole juoppo, narsisti tai väkivaltainen. Voisit ottaa aikatavoitteen: olemme yhdessä kunnes nuorin lapsemme on ...-vuotias, ja arvioit sitten tilanteen uudelleen. Sitä ennen yritä ottaa omaa aikaa jollekin uudelle harrastukselle ja hae mielekkyyttä elämääsi muista (ei-romanttisista) ihmissuhteista. Pidä itsellesi vaikka tee-se-itse-muuttumisleikki, ja huolehdi kunnostasi ja ulkonäöstäsi.
Meilläkin oli lapsen syntymän jälkeen harmaa aika, jolloin puoliso ei vaikuttanut mitenkään ihanalta. Tiedostaminen, että kyse on vain vaiheesta, auttoi, ja meillä menee taas hyvin. Toivottavasti tästä oli apua.

 

Mulla on ollut jo 6 vuotta sitten kun -tavoitteita. Nyt lapset on sen ikäisiä kuin viimeksi ajattelin, että sitten kun lapset ovat tämän ikäisiä. Ja just nyt olen tässä tilanteessa, että mietin, mitä tehdä.

Annanko tilaa hengittää. Jumalauta kyllä. En kysele, mitä tekee, en kyttää, en ole mustasukkainen, en utele. Saa tehdä mitä haluaa.

Tuo mies on sitten ollut aina masentunut. Eikö ole hänen tehtävänsä hoitaa masennuksensa pois?????? Pitääkö minun odottaa seuraavat 10 vuotta, jos hän hoksaisi itse itsenäisesti hakea apua tai innostua parisuhdeleireistä ja terapioista?


Minä huolehdin itsestäni ja kunnostani. Juoksen, olen laiha ja treenattu. Syön terveellisesti. Tupakoinnin lopetin kaksi vuotta sitten. En juo viinaa. En käy baareissa. Käyn kosmetologilla, liikun stringeissä kotonakin, käyn lasten kanssa kaikissa tapahtumissa, elän aivan täyttä ja mukavaa elämää itseäni arvostaen, MUTTA kotona MIEHEN kanssa henkisesti ei mene hyvin. Lasten asiat hoidetaan ihan kivasti ja ollaan kasvatuksessa samoilla linjoilla.

Miehelleni riittää tämä. Minä mietin, riittääkö minulle enää.

ap
Miksi minä puhuisin tästä terapeutille? Ei minulla ole mitään vaikeuksia puhua tästä. Voin tilittää tästä vaikka sinulle, miehelleni, ystävälleni tai vaikka terapeutille. Ei mitään ongelmia puhua ja analysoida tilannetta.


ap

 

Masentunut ihminen on vetämätön, haluton, aloitekyvytön, väsynyt, negatiivinen, aikaansaamaton. Jos masenutunut reippaasti hoitaisi pois masentuneisuutensa, täytyisi paranemisen olla jo hyvän aikaa sitten alkanut. Olen mielestäni aktiivinen ja aikaansaapa, mutta sinuun verrattuna taidan olla aika vätys. Varmaan suurin osa ihmisistä on, vaikka olisivatkin ihan terveitä.

 

Elääkö kukaan muu kulissia? Kannattaako?

 

Elääkö kukaan muu kulissia? Kannattaako?

Itse en mutta anoppi ja appiukko ovat eläneet jo vuosikymmenet...nyt eläkkeellä kuitenkin ovat tosi tyytyväisiä elämäänsä. Ei kai olis ollu kiva olla yksin ja kuitenkin nauttivat nyt lapsenlapsista yms. yhteisistä tekemisistä...

 

Mihin ihastuit aikoinaan miehessäsi?

 

Mulla on ollut jo 6 vuotta sitten kun -tavoitteita. Nyt lapset on sen ikäisiä kuin viimeksi ajattelin, että sitten kun lapset ovat tämän ikäisiä. Ja just nyt olen tässä tilanteessa, että mietin, mitä tehdä.

Annanko tilaa hengittää. Jumalauta kyllä. En kysele, mitä tekee, en kyttää, en ole mustasukkainen, en utele. Saa tehdä mitä haluaa.

Tuo mies on sitten ollut aina masentunut. Eikö ole hänen tehtävänsä hoitaa masennuksensa pois?????? Pitääkö minun odottaa seuraavat 10 vuotta, jos hän hoksaisi itse itsenäisesti hakea apua tai innostua parisuhdeleireistä ja terapioista?


Minä huolehdin itsestäni ja kunnostani. Juoksen, olen laiha ja treenattu. Syön terveellisesti. Tupakoinnin lopetin kaksi vuotta sitten. En juo viinaa. En käy baareissa. Käyn kosmetologilla, liikun stringeissä kotonakin, käyn lasten kanssa kaikissa tapahtumissa, elän aivan täyttä ja mukavaa elämää itseäni arvostaen, MUTTA kotona MIEHEN kanssa henkisesti ei mene hyvin. Lasten asiat hoidetaan ihan kivasti ja ollaan kasvatuksessa samoilla linjoilla.

Miehelleni riittää tämä. Minä mietin, riittääkö minulle enää.

ap
Miksi minä puhuisin tästä terapeutille? Ei minulla ole mitään vaikeuksia puhua tästä. Voin tilittää tästä vaikka sinulle, miehelleni, ystävälleni tai vaikka terapeutille. Ei mitään ongelmia puhua ja analysoida tilannetta.


ap

Mitä enemmän kirjoitat elämästäsi, sitä enemmän se kuulostaa minun elämältäni. Jos kaipaat juttukumppania, voitaisiin viesteillä. Minulla ei ainakaan ole ketään kaveria, kenelle näistä voisin puhua. Kaverit tuntuvat kaikki olevan liittoihinsa tyytyväisiä, jotkut jopa tosi onnellisia. Joten puhu siinä sitten...

Nyt en jostain syystä pääse kirjautumaan, mutta voisi olla kiva jutella jonkun kanssa, joka ehkä ymmärtää ja painiskelee samanlaisten ajatusten kanssa.

 

Olen kyllä vauhdikas ja energinen. Tai olin. Mieheni on saanut minut lannistettua. Olen enää puuhakas vain omissa ja lasten asioissa. En kyllä mikään yliaktiivinen ole. Omasta mielestäni vain olin ennen reipas ja kekseliäs. Mieheni on luonteeltaan rauhallisempi, mutta sekään ei minua haittaisi, jos ei olisi koko ajan niin negatiivinen.

ap

Luulen tietäväni aika täsmälleen mistä puhut ap. Meillä on vähän sama tilanne+ että sairauksia on pelissä myös vaikeuttamassa ja sotkemassa tilannetta entisestään.

En todellakaan tiedä olisiko viisainta erota. Vaikka mies vakuuttaa, ettei ole masentunut, niin empä tiedä siitäkään. Miten se saakin tartutettua tuon "huonon ilmapiirin" koko perheeseen? Vetää minutkin monesti saamattomaksi ja jotenkin voimattomaksi vaikka olen todellisuudessa kaukana siitä.

 

Miksi minä puhuisin tästä terapeutille? Ei minulla ole mitään vaikeuksia puhua tästä. Voin tilittää tästä vaikka sinulle, miehelleni, ystävälleni tai vaikka terapeutille. Ei mitään ongelmia puhua ja analysoida tilannetta.

ap

Saisit ehkäpä vahvistusta ajatuksillesi. Sitten olisi helpompi lähteä, kun on saanut olisit selvittänyt asiaa asiantuntijan kanssa. Pahinta olisi se, että lähtisit ja miettisit loppuelämäsi, että teitkö kenties väärin ja olisiko sittenkin pitänyt jatkaa.

Mutta jos olet jo nyt varma päätöksesi suhteen, niin sitten terapeutille ei kannata mennä

 

Elääkö kukaan muu kulissia? Kannattaako?

En tiedä onko tämä kulissia. Mikä on kulissia? Mutta mietin kyllä parhaillaan, että kannattaako. En tiedä vielä.

 

kohtalotoveri, voisin kirjoittaa kanssasi. Tosin en tiedä, miten yv-juttu toimii, kun käyn täällä harvoin enkä selvästikään tajua ihan kaikkea tästä palstailusta

ap

 

Joku kysyi, mihin aikoinani ihastuin miehessä. Olin 17 vuotta, kun ihastuin mieheeni. Se oli teinijännitystä. Olin 5 pullon kaljakännissä, jätkällä oli auto, oli kaveripiirissä haluttu saalis, suht kome (ei kyllä unelmieni mies ulkonäöllisesti minulle, vaikka kome toki on). Pääsin kotoa pois, kun jätkällä oli auto. Rilluteltiin kylillä.

Nyt kun mietin miestäni, tuskin edes tavattaisiin. Niin eri kiinnostuksen kohteet meillä on.

En voi siis herätellä tunnetta, mieti, mihin ihastuit niin kuin te, jotka olette aikuisiällä tunteista tietoisina löytäneet puolison. Herran jumala, mä olin lapsi silloin vielä. Ei mulla ollut vankkoja mielipiteitä. No tai siis oli, teinin mustavalkoisia mielipiteirtä. Mä olin ihan eri ihminen silloin!

ap

 

siis komea (a-näppäin temppuilee, sori)

 

kohtalotoveri, voisin kirjoittaa kanssasi. Tosin en tiedä, miten yv-juttu toimii, kun käyn täällä harvoin enkä selvästikään tajua ihan kaikkea tästä palstailusta

ap

Sinun pitäisi luoda tunnus, siis rekisteröityä. Helppo juttu. Toki voidaan mailillakin kirjoitella.
Yritän tänään selvittää, miksi en pääse kirjautumaan.

 

ap, onnistuin nyt kirjautumaan. Jos päätät rekisteröityä palveluun, laita ihmeessä yksityisviestiä. Jos joku muu on samassa tilanteessa ja haluaa viesteillä, se sopii myös mainiosti.

Terkuin kohtalotoveri

 

kokeilen, kun tein tunnuksen

 

hohhoijakkaa on siis ap

 

Yritän katsoa kirjoittamaasi miehesi näkökulmasta. Kerrot, ettei miehesi harrasta mitään eikä mene minnekään. Sinä sen sijaan olet harrastanut paljonkin ja ollut aktiivinen. Ilmeisesti miehesi on hoitanut lapsia todella paljon sinun juostessa omissa menoissasi. Kerroit, että opiskelit vuoden, jonka aikana miehesi hoiti kodin ja lapset. Et kuitenkaan ollut tyytyväinen hänen suoritukseensa, vaan moitit hänen tapaansa hoitaa kotia. Korostat itse, miten paljon olet uhrautunut lastesi vuoksi ja kerrot, ettei miehesi ole tehnyt mitään vastaavaa eikä ole tehnyt mitään uhrauksia lasten eteen. Mielestäni kirjoittamasi kertoo päinvastaista. Jotenkin tulee kuva, että miehesi itsetunto on kärsinyt vuosien varrella eikä hän sen vuoksi pysty olemaan tasavertainen rinnallasi.

 

Minä en ole juossut menoissani. Minä olen kodin ulkopuolella käynyt tosi vähän. Jumppaan kotona lasten kanssa. Mieheni ei tosiaankaan ole mikään lapsenvahti. Hän on vessassakin pitempään, kun minä lenkillä. Kaupassa minulla on aina lapset mukana, pankissa, vakuutusyhtiössä, kylässä. Minä olen todella todella paljon lasten kanssa. Olisi pitänyt ottaa omaa aikaa ihan reippaasti. Minä olen tehnyt paljon uhrauksia lasten eteen, oikeasti paljon enemmän kuin moni muu. Miksi en saisi sitä korostaa????

Olenko minä syyllinen siihen, että mieheni "ei pysy mukana" tai että hänen itsetuntonsa kärsii vahvan itsenäisen naisen rinnalla? Miksi? Eikö miehen pitäisi itse ottaa paikkansa?

ap

 

Minä en ole juossut menoissani. Minä olen kodin ulkopuolella käynyt tosi vähän. Jumppaan kotona lasten kanssa. Mieheni ei tosiaankaan ole mikään lapsenvahti. Hän on vessassakin pitempään, kun minä lenkillä. Kaupassa minulla on aina lapset mukana, pankissa, vakuutusyhtiössä, kylässä. Minä olen todella todella paljon lasten kanssa. Olisi pitänyt ottaa omaa aikaa ihan reippaasti. Minä olen tehnyt paljon uhrauksia lasten eteen, oikeasti paljon enemmän kuin moni muu. Miksi en saisi sitä korostaa????

Olenko minä syyllinen siihen, että mieheni "ei pysy mukana" tai että hänen itsetuntonsa kärsii vahvan itsenäisen naisen rinnalla? Miksi? Eikö miehen pitäisi itse ottaa paikkansa?

ap

Ok, sitten asia ei ole kuten kirjoitin. Itselleni tuli tällainen mahdollisuus mieleen yhdestä tuntemastani parista, jossa äiti on jäänyt etäiseksi huolimatta siitä, että on ollut lasten kanssa kotona useamman vuoden miehen ollessa töissä. Äidille tärkeintä tuntuu olevan oma ulkonäkö ja vaatetus. Miestään hän ei tunnu arvostavan. Hän moittii miestään esimerkiksi siitä, että tämä ei laita ruokaa. Äiti ei huomioi ollenkaan sitä, että isä ulkoilee lasten kanssa päivittäin töiden jälkeen, hoitaa nukkumaan laitot (ehkä äitikin hoitaa, mutta itse olen nähnyt isän tässä puuhassa) ja tekee pihatyöt, remontit yms.