Itse en mutta anoppi ja appiukko ovat eläneet jo vuosikymmenet...nyt eläkkeellä kuitenkin ovat tosi tyytyväisiä elämäänsä. Ei kai olis ollu kiva olla yksin ja kuitenkin nauttivat nyt lapsenlapsista yms. yhteisistä tekemisistä...Alkuperäinen kirjoittaja up:Elääkö kukaan muu kulissia? Kannattaako?
Mitä enemmän kirjoitat elämästäsi, sitä enemmän se kuulostaa minun elämältäni. Jos kaipaat juttukumppania, voitaisiin viesteillä. Minulla ei ainakaan ole ketään kaveria, kenelle näistä voisin puhua. Kaverit tuntuvat kaikki olevan liittoihinsa tyytyväisiä, jotkut jopa tosi onnellisia. Joten puhu siinä sitten...Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mulla on ollut jo 6 vuotta sitten kun -tavoitteita. Nyt lapset on sen ikäisiä kuin viimeksi ajattelin, että sitten kun lapset ovat tämän ikäisiä. Ja just nyt olen tässä tilanteessa, että mietin, mitä tehdä.
Annanko tilaa hengittää. Jumalauta kyllä. En kysele, mitä tekee, en kyttää, en ole mustasukkainen, en utele. Saa tehdä mitä haluaa.
Tuo mies on sitten ollut aina masentunut. Eikö ole hänen tehtävänsä hoitaa masennuksensa pois?????? Pitääkö minun odottaa seuraavat 10 vuotta, jos hän hoksaisi itse itsenäisesti hakea apua tai innostua parisuhdeleireistä ja terapioista?
Minä huolehdin itsestäni ja kunnostani. Juoksen, olen laiha ja treenattu. Syön terveellisesti. Tupakoinnin lopetin kaksi vuotta sitten. En juo viinaa. En käy baareissa. Käyn kosmetologilla, liikun stringeissä kotonakin, käyn lasten kanssa kaikissa tapahtumissa, elän aivan täyttä ja mukavaa elämää itseäni arvostaen, MUTTA kotona MIEHEN kanssa henkisesti ei mene hyvin. Lasten asiat hoidetaan ihan kivasti ja ollaan kasvatuksessa samoilla linjoilla.
Miehelleni riittää tämä. Minä mietin, riittääkö minulle enää.
ap
Miksi minä puhuisin tästä terapeutille? Ei minulla ole mitään vaikeuksia puhua tästä. Voin tilittää tästä vaikka sinulle, miehelleni, ystävälleni tai vaikka terapeutille. Ei mitään ongelmia puhua ja analysoida tilannetta.
ap
Luulen tietäväni aika täsmälleen mistä puhut ap. Meillä on vähän sama tilanne+ että sairauksia on pelissä myös vaikeuttamassa ja sotkemassa tilannetta entisestään.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Olen kyllä vauhdikas ja energinen. Tai olin. Mieheni on saanut minut lannistettua. Olen enää puuhakas vain omissa ja lasten asioissa. En kyllä mikään yliaktiivinen ole. Omasta mielestäni vain olin ennen reipas ja kekseliäs. Mieheni on luonteeltaan rauhallisempi, mutta sekään ei minua haittaisi, jos ei olisi koko ajan niin negatiivinen.
ap
Saisit ehkäpä vahvistusta ajatuksillesi. Sitten olisi helpompi lähteä, kun on saanut olisit selvittänyt asiaa asiantuntijan kanssa. Pahinta olisi se, että lähtisit ja miettisit loppuelämäsi, että teitkö kenties väärin ja olisiko sittenkin pitänyt jatkaa.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Miksi minä puhuisin tästä terapeutille? Ei minulla ole mitään vaikeuksia puhua tästä. Voin tilittää tästä vaikka sinulle, miehelleni, ystävälleni tai vaikka terapeutille. Ei mitään ongelmia puhua ja analysoida tilannetta.
ap
En tiedä onko tämä kulissia. Mikä on kulissia? Mutta mietin kyllä parhaillaan, että kannattaako. En tiedä vielä.Alkuperäinen kirjoittaja up:Elääkö kukaan muu kulissia? Kannattaako?
Sinun pitäisi luoda tunnus, siis rekisteröityä. Helppo juttu. Toki voidaan mailillakin kirjoitella.Alkuperäinen kirjoittaja ap:kohtalotoveri, voisin kirjoittaa kanssasi. Tosin en tiedä, miten yv-juttu toimii, kun käyn täällä harvoin enkä selvästikään tajua ihan kaikkea tästä palstailusta
ap
Ok, sitten asia ei ole kuten kirjoitin. Itselleni tuli tällainen mahdollisuus mieleen yhdestä tuntemastani parista, jossa äiti on jäänyt etäiseksi huolimatta siitä, että on ollut lasten kanssa kotona useamman vuoden miehen ollessa töissä. Äidille tärkeintä tuntuu olevan oma ulkonäkö ja vaatetus. Miestään hän ei tunnu arvostavan. Hän moittii miestään esimerkiksi siitä, että tämä ei laita ruokaa. Äiti ei huomioi ollenkaan sitä, että isä ulkoilee lasten kanssa päivittäin töiden jälkeen, hoitaa nukkumaan laitot (ehkä äitikin hoitaa, mutta itse olen nähnyt isän tässä puuhassa) ja tekee pihatyöt, remontit yms.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Minä en ole juossut menoissani. Minä olen kodin ulkopuolella käynyt tosi vähän. Jumppaan kotona lasten kanssa. Mieheni ei tosiaankaan ole mikään lapsenvahti. Hän on vessassakin pitempään, kun minä lenkillä. Kaupassa minulla on aina lapset mukana, pankissa, vakuutusyhtiössä, kylässä. Minä olen todella todella paljon lasten kanssa. Olisi pitänyt ottaa omaa aikaa ihan reippaasti. Minä olen tehnyt paljon uhrauksia lasten eteen, oikeasti paljon enemmän kuin moni muu. Miksi en saisi sitä korostaa????
Olenko minä syyllinen siihen, että mieheni "ei pysy mukana" tai että hänen itsetuntonsa kärsii vahvan itsenäisen naisen rinnalla? Miksi? Eikö miehen pitäisi itse ottaa paikkansa?
ap