Toggle sidebar

Pitkään masentuneena ollut ja miehen kommentti..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itken
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

itken

Vieras
Olen pyöritellyt itsemurha-ajatuksia päässäni enemmän ja vähemmän tosissani jo pitkän aikaa. Olen ollut muutaman vuoden vakavasti masentunut enkä apua ole lääkityksestä tai terapiasta saanut. Masennukseni oireilee pahana aalloittain. Miehelle sanoin, että nyt on niin kamalan paha olla taas ja pelkään jäädä yksin. Pelkään, että teen itselleni jotain kun lapset ovat kanssani kolmistaan ilman toista aikuista.. mies vain sanoi "jaa" ja lähti kavereidensa kanssa baariin. Panikoin.. pelkään... ahdistaa ja on niin paha olo. Nyt itken sitäkin etten voi enää mieheenkään luottaa. Tukeutua... haluaisin vain nukkua pois!!
 
Ton täytyy olla erittäin raskasta sun miehellekin. Hänestä varmasti tuntuu, että yrität viedä häneltäkin elämänilon ja ne kivat hetket pois heittäytymällä tuollaiseksi kun on lähdössä johonkin. Mä olen ollut masentuneen ihmisen kanssa ja sekään ei ole herkkua se.

Suosittelen, että opettelet itse kantamaan vastuusi ja ennen kaikkea ITSESI. Miehestä varmasti tuntuu, että tuo ei lopu tai parane ikinä. Hae parempaa apua. Vaihda terapeuttia, vaihda lääkitystä. Mitä vaan mutta älä myrkytä läheistesikin elämää.
 
Aika kurjasti teki miehes, ei selvästi tajua mitään! Onko sulla yhtään rauhottavaa, jos otat yhden se auttaa? Ystävää?? Kriisipuhelimeenkin voi soittaa ja jutella
 
[QUOTE="kohtalotoveri";23127011]Aika kurjasti teki miehes, ei selvästi tajua mitään! Onko sulla yhtään rauhottavaa, jos otat yhden se auttaa? Ystävää?? Kriisipuhelimeenkin voi soittaa ja jutella[/QUOTE]

Ei ole mitään... unilääkettä en uskalla edes ottaa jos lapset ei saa hereille.. Itken vain täällä silmät päästäni.
Miehen päälle en ole yrittänyt kaataa mitään.. mies ei jaksa ymmärtää miksi en saa itseäni ylös tästä ja alkaa aina huutamaan että mun on kasattava itseni.En vain pysty!! Haluaisin vain kuolla pois kaikkien elämästä!!
 
Tuo ensimmäinen vieras vastasi mielestäni viisaasti. Miehelläsi on varmasti vaikeaa, hänellä on hätä sinusta ja lapsista, muttei tiedä mitä pitäisi tehdä. Miehesi ei voi eikä tarvitse olla sinulle terapeuttina. Hae apua muualta.
 
[QUOTE="aloittaja";23127026]Ei ole mitään... unilääkettä en uskalla edes ottaa jos lapset ei saa hereille.. Itken vain täällä silmät päästäni.
Miehen päälle en ole yrittänyt kaataa mitään.. mies ei jaksa ymmärtää miksi en saa itseäni ylös tästä ja alkaa aina huutamaan että mun on kasattava itseni.En vain pysty!! Haluaisin vain kuolla pois kaikkien elämästä!![/QUOTE]

Et ehkä yritä kaataa mutta sehän kaatuu. Mikä sua masentaa? Mistä nuo ajatukset johtuu? Jos mies yrittää (?) parhaansa ja välittää susta, sille on todella vaikea varmasti ymmärtää miksei mikään auta.

Sä kuten muutkin masentuneet ajattelee olevansa taakkoja lähimmäisilleen ja se on tavallaan täysin tottakin. Monesti masentuneet vain käpertyy siihen diagnoosiin eikä yritäkään nousta.

Jos mies ei ole se mikä sua masentaa, ole kiltti äläkä yritä tuhota hänen mahdollisuuksiaan hengähtää. Oletko miettinyt sitä hänen kannaltaan, että se baari-ilta voi olla ainoa tilaisuus pitkään aikaan edes yrittää olla normaalisti ja stressaamatta? Sä et ehkä sitä tajua mutta masentuneen ja erityisesti itsetuhoajatuksia omaavan ihmisen kanssa oleminen on kuin lasisiruilla kävelyä. Joka askel menee vähän väärin ja sitten taas tulee sitä p*skaa niskaan.

En halua sua syyllistää mutta jotenkin saa sen kuvan että sä nyt olet päättänyt tämän kuvion osin itse. Miksei sua lääkitys auta, miksei terapia? Mitä muuta olet yrittänyt muuttaa elämässäsi? Miksi ajattelet, että kuolema on ainoa vaihtoehto? Etkö mieluummin eläisi onnellista elämää sun perheen kanssa, kun sulla vielä se perhe on siinä olemassa, vaihtoehtona?
 
Jos miehesikin väsyy ja masentuu, niin kuka lapsistanne sitten huolehtii? Teidän molempien täytyy saada apua. Mies voisi mennä mt-ongelmaisten läheisille tarkoitettuun terapiaan?
 
Miehenki kannattais hakea tukea jostaki ulkopuolelta jos tuntuu ettei ymmärrä ja jaksa. Koska se on rankkaa puolisollekki, aikalailla avuttomana kattoa vierestä toisen surkeaa oloa. Tekkee kaikkensa (ainaki meillä) että masentuneella ois parempi olo, ja mie kyllä muistan omaa miestä palkita ja kiittää siitä. Joskus jos ei itestäni tunnu miltään niin silti hymyilen ja rutistan ukkoa.

Ja sulle, ei muuta ko alat ettiä muunlaista terapiaa, toisenlaista terapeuttia, toisenlaista lääkitystä jne. Kyllä täältä suosta noustaan, me molemmat. Periksi ei anneta, ei millään. :kiss:

Äläkä nyt panikoi sitä että oot yksin lasten kans, mee vaikka suihkuun? Pelaa jotaki? Pistä pyöriin jotaki hömppäsarjaa joka unettaa? Lämmintä kaakaota ja lämmin peitto. Ensiavuksi ainaki...
 
Nyt heti soitat sinne jonkun, äitisi, parhaan ystäväsi, sisko joku joka tulee ja ottaa lapset vastuulleen. Sitten otat sen lääkkeen ja nukut. Nyt sun ei todellakaan pidä miettiä että onko miehelläsi paha olo kun hän ei ole tuossa pisteessä kuin sinä, hänen kuuluisi nyt olla sinun tukenasi tai vähintäänkin hoitaa lapset! Masennus on sairaus joka ei katoa sormia napsauttamalla.
 
Voi sinua.. Virtuaalihalaus täältä!

Samojen ajatusten kanssa painin. Mä pelkään olla yksin. Mä olen itsetuhoinen..

Kenenkään on mahdoton tietää miten pahalta toisesta tuntuu. Sitä on niin yksin ajatustensa kanssa että tuntuu ettei kukaan välitä, että olisi vain paras kuolla pois. Pienikin välinpitämättömyys tuntuu helvetin pahalta..

Muista että olet lapsillesi tärkeä, lapsesi tarvitsevat sinua.
 
mä en edes uskaltaisi jättää vakavasti masentunutta ihmistä lasten kanssa yksin.soita apua,jos miehesi ei tässä tilanteessa ota vastuuta lapsista on tahoja jotka ottaa.Taakka on kasvanut ehkä miehellesikin liian isoksi ja kohta teitä on yhden masentuneen sijaan kaksi masentunutta.
 
Vaikka puolison ei tarvitse ollakaan terapeutti, häneltä pitää voida odottaa tukea ja tuohon tukeen pitää myös voida luottaa. Eihän miehen tarvitsisi mitään muuta kuin olla läsnä ja tukena. Tuollaiset "aha" kommentit on aika ikäviä silloin kun toisella on paha olla.
 
Meillä tilanne päinvastoin, mies vaikeasti masentunut ja ite terve. Meillä tilanne laukesi niin, että kun miehellä oli niin paha olla, että mietti itsemurhaa, soitin ambulanssin ja toimitin hoitoon psykiatriselle.

Vaikka kuulostaa rajulta, se oli meille pelastus ja mies sai vihdoinkin kunnollista apua :) Vapaaehtoisesti siis lähti hoitoon ja on siellä edelleen. Mutta oikein tyytyväinen mies, joka voi päivä päivältä paremmin.

Ja aivan ihanalla osastolla on, jossa voi lasten kanssa käydä ja myös kotona pääsee käymään. Ja siellä hoidetaan samalla parisuhdeasiatkin kuntoon parisuhdeterapeutin kanssa. Nyt meidän perhe voi paljon paremmin, kun asiat vihdoinkin järjestyvät :)

Miehesi on varmasti väsynyt ja turhautunut tilanteeseen, vaikka hätäsi on todellinen. Jos ihan oikeasti pelkäät itsesi ja klasten puolesta, niin tee päätös, että menet hoitoon osastolle. Siellä saat nukkua väsymyksesi pois, lääkkeet jotka tehoaa ja terapiat ym muut avut, että pääset pahasta olostasi.

Tarvitset siis lääkärin lähetteen lähimmälle psykiatriselle ja nopeiten sen saa päivystyksestä.
Älä vaan tee itsellesi mitään, vaan hanki apua heti!
 
Miehen mielestä masennus on asennekysymys. Se ei tajua ettei oikean lääkkeen löytäminen ole niin yksinkertaista eikä tajua ettei terapia noin vain auta kaikkia.... haluan kuolla kun en jaksa enää tätä. Mieskin saisi helpotuksen.
 
[QUOTE="Mie vaan";23127153]Nyt heti soitat sinne jonkun, äitisi, parhaan ystäväsi, sisko joku joka tulee ja ottaa lapset vastuulleen. Sitten otat sen lääkkeen ja nukut. Nyt sun ei todellakaan pidä miettiä että onko miehelläsi paha olo kun hän ei ole tuossa pisteessä kuin sinä, hänen kuuluisi nyt olla sinun tukenasi tai vähintäänkin hoitaa lapset! Masennus on sairaus joka ei katoa sormia napsauttamalla.[/QUOTE]

Ei se katoakaan sormia napsauttamalla.

Mutta todellakin ap:n kuuluu nyt soittaa jollekin muulle. Mies ei voi olla se ainoa tukija. Mä olen sen yksinäisen tukijan puolella näin voimakkaasti siksi, että olen itsekin ollut sellainen ja se laittaa ihmisen rikki. Täytyy olla joku muukin. Kunnollinen terapeutti ihan ensiksi. Sitten apua päiviin vaikka perhetyöntekijän tms. kautta. Mutta myös joku muu läheinen, kuka vaan, jolle voi vaikka yöllä soittaa ja sanoa että nyt on paha olo. Äiti tai sisko esim. kuulostaa hyvältä, tai ystävä.

Parisuhteen kannalta on tuhoisaa se jos toinen tuntee olevansa vain rasite ja toinen tuntee että elämältä katoaa sen rasitteen myötä ilo. Se vain menee niin ja tuota kannattaa viimeiseen asti välttää. Ei se ole mieheltä välinpitämättömyyttä jos on omilla menoillaan, se voi olla se pelastusrengas mikä pitää sen pinnalla. Tai hetken päästä on 2 masentunutta ja mitä sitten tapahtuu lapsille? Noissa tilanteissa tehdään usein niitä peruuttamattomia tekoja mitkä luetaan Iltalehden lööpeistä.
 
Jospa tilanne on se, että mies tulkitsee asian niin, että akka mukamas masentuneisuuteen vedoten haluaa estää miestänsä hauskanpidosta. Tuskin on eka kerta kun ap vaatii miestään jäämään kotiin, ehkä se vaatii aina jäämään kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hra Majuri:
Jospa tilanne on se, että mies tulkitsee asian niin, että akka mukamas masentuneisuuteen vedoten haluaa estää miestänsä hauskanpidosta. Tuskin on eka kerta kun ap vaatii miestään jäämään kotiin, ehkä se vaatii aina jäämään kotiin.
Click to expand...

Juurikin näin! Mun exmies siis oli pahasti masentunut mutta jossain vaiheessa musta (itsekkäästi ehkä) tuntui, että sillä pahentui olo kummasti aina juuri silloin kun olisi ollut mun aika tehdä jotain kivaa. Aivan sama mitä, sukulaisreissu, leffailta kaverilla, tyttöjen kanssa baariin.. Aina silloin oli paha olla "enkä tiedä mitä teen jos jään tänne jne.". Se oli äärimmäisen turhauttavaa, suututtavaa ja siinä tilanteessa ahdistavaakin. Ja kyllä, mustakin tuntui että mun hauskanpitoni on siinä se mitä yritetään estää. Tuntui, että jos toinen pärjää mun töissäollessakin aina, miten voi olla ettei pärjää muutaman tunnin ajan silloin, kun mä olen sitä vapaahetkeäni oikein odottanut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ismo:
Vaikka puolison ei tarvitse ollakaan terapeutti, häneltä pitää voida odottaa tukea ja tuohon tukeen pitää myös voida luottaa. Eihän miehen tarvitsisi mitään muuta kuin olla läsnä ja tukena. Tuollaiset "aha" kommentit on aika ikäviä silloin kun toisella on paha olla.
Click to expand...

toisaalta, jos on monta vuotta joutunut toista tukemaan ja kannattelemman niin ehkö se mitta voi joskus tulla täyteen kun ei toinen edes yritä itse yhtään
 
[QUOTE="aloittaja";23127248]Miehen mielestä masennus on asennekysymys. Se ei tajua ettei oikean lääkkeen löytäminen ole niin yksinkertaista eikä tajua ettei terapia noin vain auta kaikkia.... haluan kuolla kun en jaksa enää tätä. Mieskin saisi helpotuksen.[/QUOTE]

tee sitte jotakin äläkä täällä vingu
 
Ap, kerro mikä masentaa tai mistä masennus on alkanut? Monellako terapeutilla olet ollut ja miksi ei ole synkannut? Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Ja vielä, että mitä läääkityksiä olet kokeillut, onko nyt jotain menossa?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

I
Pitkään masentuneena ollut ja miehen kommentti..
Viestiä
1
Luettu
320
Aihe vapaa
sirpaleina
sirpaleina

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa