pitkä odotuksen odotus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niisku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

niisku

Vieras
epätoivo alkaa iskemään... yli vuosi yritystä takana, yks km marraskuussa viikolla 6+ ... kannattaiskohan jo mennä tutkimuksiin... en oikein tiedä, kun kuitenkin kerran oon onnistunu tulemaan raskaaks?

kertokaa piristäviä kokemuksia? oletteko tulleet luomusti raskaaks yli vuoden yrityksen jälkeen? kertokaa tarinanne, kauan oli yritystä ennen tärppiä ja ilman hoitoja? jospa saisin hieman voimaa kertomuksistanne =(

 
Minä menin vuoden yrityksen jälkeen yksityiselle, niin saatiin selvyyttä asiaan. Ultralla todettiin monirakkulaiset munasarjat (PCO) ja lääkkeeksi sain clomifeniä. Kolmannella kierrolla tärppäsi ja nyt on enää viikko laskettuun aikaan! Kyllä minä menisin käymään tutkimuksissa, jos siellä sitten saataisiin syy selville. Se joka kuukautinen toivo ja pettymys on psyykkisesti niin rasittavaa ettei ehkä kannata kärsiä jos vain voivat auttaa. Jos vaikeuksillesi on selvä syy, se voitaisiin parantaa. Se että olet jo kerran tullut raskaaksi antaa kyllä toivoa!
Onnea yritykseen+++++!!
 
Meidän vauvahaaveet alkoivat neljä vuotta sitten eli vuonna 2002. Ja kolme vuotta (vuonna 2003) sitten oli varhainen km, josta ei tarkkaan tiedetty oliko kenties kohdun ulkoinen raskaus. Menin sitten samana vuonna syksyllä kunnalliseen tutkimukseen. Päästiin sitten keskussairaalaan lisätutkimuksiin. Miehelleni tehtiin ainoastaan sperma-analyysi vuonna 2004 ja todettiin siittiöiden olevan kehnohkonlaisia. Itselleni tehtiin vuonna 2005 tammikuussa munatorvien ""nuohous"". Eli todellista ""vikaa"" ei kummastakaan löytynyt... Mutta aina kannattaa toivoa, joten elokuussa 2005 tein positiiivisen raskaustestin ja nyt raskauteni on edennyt jo rv 29+!!! Eli ikinä ei pidä luovuttaa!!! Plussatuulia sinulle!
 
Meilläkin odotus kesti reilut kolme vuotta. Reilun vuoden yrittämisen jälkeen tehtiin tutkimukset sekä miehelle että mulle. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa. Sain ""varmuuden vuoksi"" vielä Clomifenit, muttei niistäkään ollut hyötyä - kauhea hormonimyrsky vain..
Sitten lopulta aloimme harkita adoptiota (viime syksynä) ja varasimme jo adoptioinfoonkin ajan - kunnes aivan yllättäen totesin, että mulla on selvät raskauden ""merkit"". Tein testin, ja nyt on meneillään rv 19! En oikein vieläkään usko tätä todeksi, mutta joka päivä olen vain onnellisempi asiasta!
Tämä siis toivonkipinänä sinullekin! Suosittelen käymään tutkimuksissa, jolloin selviää onko jossakin ""korjattava vika"" vai hoituuko kaikki lopulta luomusti.
Oikein paljon onnea ja stressitöntä yrittämistä teille!
 
Me olimme ilman ehkäisyä 1 1/2 vuotta ennen kun tärppäsi, emme kyllä mitenkään erityisemmin ""yrittäneetkään"". Sitten toissa syksynä ostin ovistikkuja, jotta saisin oikean hetken selville kun kierron pituus vaihteli niin suuresti. Ekalla kierrolla en hetkeä löytänyt, toisella löysin mutten oikein uskonut raskaaksi tuloon mutta niin vaan meillä on nyt puoli vuotias napero =)
 
kiitos vastauksista, kirjoitelkaa vaan lisää kannustavia kertomuksia! =)

nykyään vaan kuulee joka paikasta, että pareista, joilla ei vuoden sisällä tärppää, iso osa jää lapsettomiksi =( ja että lähes kaikilla raskaus alkaa vuoden sisällä...

jospa sen pari kuukautta vielä kuulostelis ja sitte hakeutuis lääkäriin...

 
meillä meni kaksi vuotta raskautumiseen. tiesin jo etukäteen, että minulla on pco, joten osasin odottaa, että niin helposti ei välttämättä perheenlisää tule. 1,5 vuotta yritettyämme menin kunnalliseen, josta lähettivät keskussairaalaan. siellä olisi tutkittu miehen sperma ja melko varmasti tarjottu clomeja. kuitenkin päätettiin ensi käynnin jälkeen (tuli 'kumma' olo, johtuiko sitten inhottavasta lääkäristä ja halutti perua kaikki) että yritetään vielä ilman hoitoja, nuoria kun ollaan. siitä puoli vuotta, olin raskaana. helpotus! (=

nyt terve vuoden ikäinen tyttö ja uutta odotellaan. tämä uusi muuten alkoi eka kierrosta.
 
Me oltiin miehen kanssa 2 ja puoli vuotta ilman ehkäisyä ennen kuin tulin raskaaksi, ei varsinaisesti yritetty lasta tehdä, ei kytätty ovulaatiota tms, ajateltiin että saa tulla sitten kun on tullakseen. Ja yhtäkkiä olinkin raskaana, vaikka olin jo mielessäni ""luovuttanut"", ajatellut etten varmaan voi tulla raskaaksi ollenkaan!
 
Me yritettiin tasan vuosi, kunnes tulin raskaaksi. Raskaus päätyi kuitenkin varhaiseen km:n. Yritystä jatkettiin, ja taas meni melkein vuosi, ennen kuin tärppäsi (luomusti). Raskaus sujui kuitenkin hyvin ja nyt on laskettu aika käsillä.

Meillä raskautumisongelmien taustalla on ovulaatiohäiriöni.

Kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Tosin kunnallisella (ainakin mun tapauksessa) käskivät keskenmenon jälkeen odotella tärppiä n. puoli vuotta, ennen kuin hyväksyivät kunnallisiin tutkimuksiin. Vaikka ennen keskenmenoa oli se vuosi yritystä takana, mikä on yleensä ""odottelurajana"" tutkimuksiin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä