Tästä tulee pitkä juttu mutta yrittäkää jaksaa lukea..
Mulla on ystävä kellä on 3 lasta ja näistä lapsista 2 on "erityislapsia". Heillä on ollut ongelmia puheenkehityksessä ja muutenkin henkinen kehitys laahaa 2-3 vuotta perässä.. Vanhemmat eivät koskaan ole laittaneet tikkua ristiin näitten erityislastensa auttamiseksi. Heitä ei koskaan viedä mihinkään harrastuksiin, he eivät tee näitten lasten kanssa mitään (kotona lapset leikkivät keskenään omia leikkejään ja aikuiset tekevät omiaan eli lasten kanssa ei pelata, leikitä, ulkoilla, askarrella..) Toki lapset ulos pääsevät, sen kun menevät sinne mutta ei aikuinen heitä siellä vahdi, saatika sitten leikkisi siellä heidän kanssaan. Nykyään tilanne on se että lapsia ei edes huvita leikkiä mitään, ainut mitä tekisivät on pleikkarilla/ tietokoneella pelaaminen tai telkkarin katsominen.. Ja näitä lapset saavatkin tehdä suht vapaasti niin paljon kun haluavat.. Näille lapsille ei ole pahemmin opetettu käytöstapoja, saavat huutaa ja riehua miten haluavat, sekä kotona että kylässä.. Jos joku sanoo lapsien käytöksestä jotain niin aina vedotaan siihen että he nyt ovat erityislapsia.. Heiltä ei voi vaatia niin paljoa.
Pakolliset puheterapiat ym, näihin kyllä lapset kuljetetaan mutta sekin tapahtuu kauhealla narinalla, olisi kuulema helpompaa jos sen voisi joku tulla tekemään heille kotiin.. Vanhemmille tarjottiin viittomakielenkurssia (ilmainen) kun lapselle otettiin päiväkodissa tukiviittomat(?) käyttöön puheopetuksessa. Tarkoitus oli että niitä sitten jatketaan myös kotona illalla, mutta he eivät menneet kurssille kun ei kuulema ole aikaa eikä sitä nyt jaksa töitten jälkeen lähteä enää juoksemaan mihkään.. Heillä kävi sitten viittomakielenopettaja muutaman kerran kotona (!!) opettamassa viittomia mutta eivät he jaksaneet niitä opetella, oli kuulema liian hankalaa.. He luottavat siihen että kyllä päiväkoti ja koulu hoitaa nämä lapset. Ja että sieltä saa kaiken sen avun mitä lapsi tarvitsee. Eihän sitä enää tarvii kotona tehdä mitään. Ja nyt tulee se mikä minua jurppii tämän perheen hommassa: Tämä ystäväni ilmoitti että he alkavat yrittämään vauvaa!! Ja kun ottaa huomioon nämä vanhemmat ja heidän "sukurasitteet" niin erittäin tod.näköisesti tästä seuraavastakin lapsesta tulee erityislapsi. Ja minusta on väärin että he hankkivat lisää lapsia kun eivät he ole näitä edellisiäkään kunnolla hoitaneet. Minusta se ei riitä että lapsilla on puhtaat vaatteet päällä ja ruokaa joka päivä pöydässä, kyllähän se lapsi muutakin tarvitsee.. Eihän sitä koko kasvatusvastuuta voi jättää päiväkodille ja koululle.. Mutta he ovat sitä mieltä että kyllä se vauva "menee siinä sivussa" ja jos siitä tulee erityislapsi niin kyllähän ne sitten taas siellä päiväkodissa opettavat puhumaan ym.. Minusta tämä ajattelutapa on niin väärin!! Eikö vanhempien itse pidä kasvattaa lapsensa, ja luulisi että jos on erityislapsi niin vanhemmat olisivat valmiita tekemään kaikkensa sen eteen että pystyvät auttamaan ja tukemaan lastansa?? Eikä niin että lapsi sysätään yhteiskunnan vastuulle ja odotetaan että sieltä tulee kaikki apu, itse ei tarvii tehdä mitään.. Olenko mä yksin tämän mielipiteeni kanssa?? Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos he hankkivat lisää lapsia, JOS he myös tekisivät niitten lapsien kanssa jotain. Ja olisivat valmiita tekemään kaikkensa auttaakseen lapsia oppimaan. Mä nimittäin suututin tämän ystäväni kun sanoin hänelle suoraan mitä mieltä olen tästä vauva-ajatuksesta..
Kiitos jos jaksoit lukea!! :flower:
Mulla on ystävä kellä on 3 lasta ja näistä lapsista 2 on "erityislapsia". Heillä on ollut ongelmia puheenkehityksessä ja muutenkin henkinen kehitys laahaa 2-3 vuotta perässä.. Vanhemmat eivät koskaan ole laittaneet tikkua ristiin näitten erityislastensa auttamiseksi. Heitä ei koskaan viedä mihinkään harrastuksiin, he eivät tee näitten lasten kanssa mitään (kotona lapset leikkivät keskenään omia leikkejään ja aikuiset tekevät omiaan eli lasten kanssa ei pelata, leikitä, ulkoilla, askarrella..) Toki lapset ulos pääsevät, sen kun menevät sinne mutta ei aikuinen heitä siellä vahdi, saatika sitten leikkisi siellä heidän kanssaan. Nykyään tilanne on se että lapsia ei edes huvita leikkiä mitään, ainut mitä tekisivät on pleikkarilla/ tietokoneella pelaaminen tai telkkarin katsominen.. Ja näitä lapset saavatkin tehdä suht vapaasti niin paljon kun haluavat.. Näille lapsille ei ole pahemmin opetettu käytöstapoja, saavat huutaa ja riehua miten haluavat, sekä kotona että kylässä.. Jos joku sanoo lapsien käytöksestä jotain niin aina vedotaan siihen että he nyt ovat erityislapsia.. Heiltä ei voi vaatia niin paljoa.
Pakolliset puheterapiat ym, näihin kyllä lapset kuljetetaan mutta sekin tapahtuu kauhealla narinalla, olisi kuulema helpompaa jos sen voisi joku tulla tekemään heille kotiin.. Vanhemmille tarjottiin viittomakielenkurssia (ilmainen) kun lapselle otettiin päiväkodissa tukiviittomat(?) käyttöön puheopetuksessa. Tarkoitus oli että niitä sitten jatketaan myös kotona illalla, mutta he eivät menneet kurssille kun ei kuulema ole aikaa eikä sitä nyt jaksa töitten jälkeen lähteä enää juoksemaan mihkään.. Heillä kävi sitten viittomakielenopettaja muutaman kerran kotona (!!) opettamassa viittomia mutta eivät he jaksaneet niitä opetella, oli kuulema liian hankalaa.. He luottavat siihen että kyllä päiväkoti ja koulu hoitaa nämä lapset. Ja että sieltä saa kaiken sen avun mitä lapsi tarvitsee. Eihän sitä enää tarvii kotona tehdä mitään. Ja nyt tulee se mikä minua jurppii tämän perheen hommassa: Tämä ystäväni ilmoitti että he alkavat yrittämään vauvaa!! Ja kun ottaa huomioon nämä vanhemmat ja heidän "sukurasitteet" niin erittäin tod.näköisesti tästä seuraavastakin lapsesta tulee erityislapsi. Ja minusta on väärin että he hankkivat lisää lapsia kun eivät he ole näitä edellisiäkään kunnolla hoitaneet. Minusta se ei riitä että lapsilla on puhtaat vaatteet päällä ja ruokaa joka päivä pöydässä, kyllähän se lapsi muutakin tarvitsee.. Eihän sitä koko kasvatusvastuuta voi jättää päiväkodille ja koululle.. Mutta he ovat sitä mieltä että kyllä se vauva "menee siinä sivussa" ja jos siitä tulee erityislapsi niin kyllähän ne sitten taas siellä päiväkodissa opettavat puhumaan ym.. Minusta tämä ajattelutapa on niin väärin!! Eikö vanhempien itse pidä kasvattaa lapsensa, ja luulisi että jos on erityislapsi niin vanhemmat olisivat valmiita tekemään kaikkensa sen eteen että pystyvät auttamaan ja tukemaan lastansa?? Eikä niin että lapsi sysätään yhteiskunnan vastuulle ja odotetaan että sieltä tulee kaikki apu, itse ei tarvii tehdä mitään.. Olenko mä yksin tämän mielipiteeni kanssa?? Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos he hankkivat lisää lapsia, JOS he myös tekisivät niitten lapsien kanssa jotain. Ja olisivat valmiita tekemään kaikkensa auttaakseen lapsia oppimaan. Mä nimittäin suututin tämän ystäväni kun sanoin hänelle suoraan mitä mieltä olen tästä vauva-ajatuksesta..
Kiitos jos jaksoit lukea!! :flower:
